Kunta- ja aluevaalien suurimmat vaalibudjetit kymmeniä tuhansia euroja – suurin osa ehdokkaista ei kuitenkaan käytä juuri lainkaan rahaa

Valituiksi ja varavaltuutetuiksi päässeet ehdokkaat ilmoittivat 2021 kuntavaaleissa käyttäneensä 7,9 ja 2022 aluevaaleissa 4,7 miljoonaa euroa. Valtaosa kunta- ja aluevaaliehdokkaista rahoittaa kampanjan omasta pussistaan. He käyttävät rahat etenkin lehtimainontaan. Vaikka some-mainontaan käytetty rahasumma on kasvanut nopeimmin, se on vasta pieni osa ehdokkaiden kaikista kuluista.

Teksti Antti Kähkönen/Suomen vaalidatapalvelu Visualisoinnit Suomen vaalidatapalvelu / KRUT

Kunta- ja aluevaalit pidetään 13.4. Vaalipäivään on neljä kuukautta. Ehdokashankinta käy kuumana samoin kuin puolueiden ja ehdokkaiden kampanjavalmistelut. Vaaliohjelmia ja kärkiteemoja hiotaan, blogitekstejä ja somesisältöjä luodaan ja kampanja-aktiiveja rekrytoidaan tukitiimeihin. Siinä sivussa koko spektaakkeli pitäisi pystyä myös rahoittamaan – ja jokainen euro pitäisi käyttää viisaasti.

Rahoitus kertoo painopisteistä

Ehdolle asettumista harkitsevat ja jo ehdolle asetetut pohtivat nyt, miten rahoittaa vaalikampanja ja miten käyttää rajalliset resurssit mahdollisimman tehokkaasti. Läpivalaisemalla ehdokkaiden vaalirahoitus voidaan ensinnäkin ymmärtää, millaisilla budjeteilla ehdokkaat ylipäänsä tekevät kampanjoitaan. Toiseksi pystytään resurssien allokaatiota tutkimalla havainnoimaan, millaisilla strategioilla he pyrkivät tavoittamaan ja vakuuttamaan äänestäjiä. Kolmanneksi voidaan tutkia, millaisia tahoja ehdokkaat onnistuvat saamaan rahoittajikseen eli keillä on intressi tukea yksittäisten ehdokkaiden vaalikampanjoita.

Vaalirahan julkisuus edennyt 2000-luvulla

Ehdokkaiden vaalirahoituksen julkisuus on vasta parikymmentä vuotta vanha ilmiö, vaikka lainsäätäjän kiinnostus ehdokkaiden vaalirahoitusta kohtaan alkoi viritä jo 1970-luvulla. Siihen aikaan kampanjoiden katsottiin kuitenkin olevan puoluevetoista ja ehdokkaiden kampanjoita pidettiin toissijaisina. Ehdokkaiden vaalirahoituksesta ei säädettykään lakia ennen vuosituhannen vaihdetta, jolloin säädettiin laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta. Tarkoituksena oli lisätä ehdokkaiden rahoituksen avoimuutta erityisesti lahjoittaijen osalta, jotta edustajien mahdolliset sidonnaisuudet tulisivat ilmi.

Vuoden 2007 useiden eduskuntavaaliehdokkaiden rahoitusepäselvyyksistä heränneen kohun myötä säädettiin 2009 uusi laki ehdokkaan vaalirahoituksesta. Siinä säännellään vaalirahoituksen keruuta, käyttöä ja ilmoittamista. Tavoitteena on vanhaan lakiin nähden myös rajoittaa vaalirahakampanjoiden kulujen kasvua. Lain mukainen ilmoitusvelvollisuus kohdistuu varoihin, joilla katetaan vaalikampanjan toteuttamisesta vähintään puoli vuotta ennen vaalipäivää (eli tulevissa kunta- ja aluevaaleissa 13.10.2024 alkaen) ja viimeistään kaksi viikkoa sen jälkeen (eli 27.4.2025 mennessä) aiheutuneita kuluja riippumatta siitä, milloin nämä maksetaan.

Varsinaisesti kampanjan kokonaiskuluja ei vuoden 2009 laissakaan suoraan rajoiteta, mutta yhdeltä lahjoittajalta saadulle tuelle on asetettu katto, jollaista ei vuoden 2000 laissa ollut lainkaan. Katto on 3 000 euroa kuntavaaleissa, 6 000 euroa alue- ja eduskuntavaaleissa ja 9 000 euroa, mikäli ehdokas on ehdolla sekä kunta- että aluevaaleissa. Katon voidaan yhtäältä ajatella osaltaan hillitsevän paitsi kampanjakulujen kasvua myös sellaisten sidonnaisuuksien syntymistä, joiden tarkoituksena on pyrkiä vaikuttamaan ehdokkaan toimintaan, mikäli hän tulee valittua tavoittelemaansa tehtävään. Toisaalta varakkaalla henkilöllä on usein myös yrityksiä, joiden kautta hän voi lahjoittaa, ja siten kiertää rajoitukset.

Vaalirahoituksestaan ilmoitusvelvollisia olivat jo vuoden 2000 lain mukaan vaalilajista riippumatta niin varsinaisiksi kuin varaedustajiksi valitut ehdokkaat. Uutuutena vuoden 2009 lakiin säädettiin kuntavaalien osalta, että alle 800 euroa käyttäneiden ehdokkaiden ei tarvitse eritellä käyttämänsä vaalirahoitusta.

Koska kuntavaalikampanjat ovat rahamääräisesti pieniä, ei suurin osa valtuutetuista ja varavaltuutetuista enää joudu erittelemään vaalirahoitustaan mitenkään. Heidän tulee kuitenkin ilmoittaa, että kampanjan kokonaissumma on jäänyt alle 800 euroon.

Ilmoitusvelvollisia ovat vuodesta 2000 alkaen olleet kaikissa vaaleissa varsinaisiksi ja varaedustajiksi valitut. Poikkeuksen muodostaa presidentinvaali, jossa ilmoitusvelvollisia ovat kaikki ehdokkaat. Ilmoitus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa tulosten vahvistamisesta eli ensi vuoden kunta- ja aluevaalien osalta 16.6.2025 mennessä. Tällöin päästään tarkastelemaan, ketkä ovat rahoittaneet kampanjoita ja millaisia strategioita ehdokkaat noudattivat käyttääkseen rahoja mahdollisimman tehokkaasti.

Kunta- ja aluevaaleista yhteisilmoitus

Keväällä edessä on vaalirahoituksen osalta uusi tilanne, kun kunta- ja aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa samaan aikaan. Avoimuutta lisää yhtäältä se, että ehdokkaan, joka on ehdolla sekä alue- että kuntavaaleissa, ja tullut valituksi valtuutetuksi tai varavaltuutetuksi edes toisessa vaalissa, on ilmoitettava vaalirahoituksensa molempien vaalien osalta. Toisaalta vaalirahoituksen valvontaa – ja samalla asian käsittelemistä mediassa – monimutkaistaa yhteinen ilmoitus molemmista vaaleista. 

Yhteinen vaalirahoituksen raportointivelvollisuus kunta- ja aluevaaleista kannustaa ehdokkaita pitämään kirjaa kuluistaan yhteiskampanjana, mikä onkin helpompaa ja vastannee kampanjoiden todellisuutta useimmissa tapauksissa. Molemmissa vaaleissa ehdolla olevat tulevat jo pelkästään työekonomisista syistä todennäköisesti määrittelemään kampanjaansa pitkälti samat kohderyhmät, markkinointikanavat ja keräävät vain yhden tiimin. Samoin he tuskin lähestyvät rahoittajia pyytääkseen lahjoitusta vain jompaan kumpaan kampanjoistaan. Näin ollen tulojen ja menojen erottelu kunta- ja aluevaaleihin olisikin tosiasiallisesti hankalaa.

Suurin osa kampanjoista hyvin pieniä

Viimeisissä kolmissa kuntavaaleissa ehdokkaita on ollut noin 34–37 000 ja toissa vuoden aluevaaleissakin lähes 11 tuhatta. Potentiaalisia vaalirahan ilmoitusvelvollisia olisi siis kosolti, kun esimerkiksi vuoden 2021 kuntavaalien 35 627 ehdokkaasta valtuutetuiksi valittiin 8 859 ja varavaltuutetuiksi 8 541. Näillä yhteensä 17 400 henkilöllä oli velvollisuus tehdä vaalirahailmoitus VTV:lle.

Heistä kuitenkin 13 380 eli 77 prosenttia ilmoitti, etteivät olleet käyttäneet yli 800 euroa. Jäljelläolevista 4 020 valtuutetusta tai varavaltuutetusta 3 392 eli viidennes kaikista ilmoitusvelvollisista ilmoitti tarkan summan ja teki erittelyn vaalirahoituksestaan. Jäljempänä esitetyt luvut perustuvat vaalirahoituksensa eritelleiden ehdokkaiden ilmoituksiin.

Kuntavaaleissa 2021 korkeintaan satasten mikrokampanjan kulujaan eritelleistä teki 1273 (37 %) ehdokasta ja tonnin-parin (1000–2999) pienkampanjan suunnilleen saman verran (1452 ehdokasta, 43 %). Kuntavaalien kontekstissa suurehkon (3000–9999 €) kampanjan teki 555 (16 %) ja yli kymppitonnin jättikampanjan 112 (3 %) ehdokasta. Suurin osa ehdokkaista tekee siis verraten pienen kampanjan ja vain aniharva tekee suurissa neli- tai viisinumeroisissa summissa liikkuvan kampanjan.

Suurimmat kampanjat isoissa kaupungeissa

Rahakkaita kampanjoita käydään etenkin suurimmissa kaupungeissa. Niitä tekevät ennen kaikkea kokoomuslaiset ehdokkaat. Eduskuntavaaleissa ehdokkaiden vaalikulujen yhteissumma on 2011–2023 pidettyjen neljän eduskuntavaalin aikana noussut noin 3 prosenttia, kun tarkastellaan inflaatiokorjattuja summia. Sen sijaan kuntavaaleissa ehdokkaiden vaalikulujen inflaatiokorjattu yhteissumma on noussut 14 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2021. Aluevaaleissa kampanjasumma laski kuntavaaleista. Vaikka ehdokkaiden vaaleissa käyttämä raha on lisääntynyt, tulee suurin osa kunnan- ja aluevaltuutetuista edelleen valituksi nimellisellä budjetilla. Varsinkin kunta- ja aluevaaleissa korostuukin paikallinen tunnettuus ja oman tuttavapiirin aktivointi suureellisten markkinointiponnistelujen sijaan.

Pääosa omasta pussista

Ehdokkaat maksavat kunta- ja aluevaalikampanjansa pääosin omasta pussistaan, kun taas eduskuntavaaleja käydään etupäässä muiden varoilla. Kunta- ja aluevaaleissa omarahoitusosuus on pienentynyt, mutta on edelleen yli 60 prosenttia, kun se viime eduskuntavaaleissa oli enää neljännes. Lainarahan merkitys on kaikissa vaalilajeissa hyvin pieni.

Puolueiden ja puoluejärjestöjen ulkopuolelta kanavoituvan rahoituksen merkitys on kasvanut voimakkaasti eduskuntavaaleissa ja hieman myös kuntavaaleissa. Kyse on voittopuolisesti ammattiyhdistysliikkeeltä, puolueita lähellä olevilta säätiöiltä ja erityisesti elinkeinoelämältä peräisin olevasta rahoituksesta. Rahoituksen kanavointia ja koordinointia varten on perustettu yhdistyksiä, kuten Pro Markkinatalous ry:n ja Pro reilumpi yhteiskunta ry:n, joiden rahoittajia puolestaan ovat suuret EK:n ja SAK:n alaiset työmarkkinajärjestöt. Ehdokkaat voivat hakea rahoitusta edellä mainituita intressitahoilta, mikäli ilmoittavat sitoutuvansa niiden ajamiin, usein hyvin yleisluontoisiin, tavoitteisiin reilusta työelämästä, kansalliskielten asemasta tai markkinatalouden edistämisestä.

Vaalikassojen kasvu, ehdokkaiden oman rahoituksen osuuden selkeä pienentyminen ja puoluekentän ulkopuolisten rahoituslähteiden merkityksen lisääntyminen eri vaalilajeissa viittaavat kampanjoiden ammattimaistumiseen niin ehdokkaiden varainhankinnan kuin lahjoittajien tekemän koordinoinnin osalta. Ehdokkaiden lisäksi elinkeinoelämältä, ammattiyhdistysliikkeeltä ja puolueita lähellä olevan säätiökentältä varoja ohjataan myös puolueille ja niiden piiri- ja paikallis- ja muille järjestöille. Työmarkkinaosapuolten koordinoidun lahjoitustoiminnan merkitys ehdokkaiden kampanjoille on lisääntynyt, mikä on omiaan vaikuttamaan näiden intressitahojen ja niihin muodostuvien sidonnaisuuksien merkityksen säilymiselle päätöksenteossa myös tulevaisuudessa.

Mainonta printtilehdissä yhä suosittua

Ehdokkaiden tapa käyttää rahaa vaaleissa kertoo ehdokkaiden kampanjastrategiasta, eli mitä kanavia he painottavat äänestäjien tavoittamiseksi. Kaikesta ehdokkaiden kunta- ja aluevaaleissa ilmoittamasta rahankäytöstä sanoma-, ilmaisjakelu- ja aikakauslehdet nielaisevat suurimman osan: viime kuntavaaleissa 43 prosenttia ja aluevaaleissa peräti 50 prosenttia Helsingissä, jossa aluevaaleja ei järjestetä, uudet mainonnan keinot, kuten nettimainonta, ovat muuta maata korostuneemmassa roolissa. Tämä vaikuttaa osaltaan printtimainonnan kuntavaaleja suurempaan merkitykseen aluevaaliessa, muttei yksin riitä selittämään sitä.

Historiallisessa tarkastelussa printtimedian merkitys ehdokkaiden mainonnassa on vähentynyt selvästi, sillä vuoden 2012 kuntavaaleissa ehdokkaat käyttivät siihen peräti 58 prosenttia kaikista menoistaan. Mainonta printtimediassa muodostaa kuitenkin edelleen suurimman menoerän niin kunta- ja aluevaaleja kuin eduskuntavaaleja tarkasteltaessa.

Vuodesta 2012 vuoteen 2021 painetun materiaalin hankinta eli erilaiset jaettavat esitteet ovat menettäneet osuuttain vain kolme prosenttiyksikköä ja muodostavat edelleen noin 15 prosenttia menoista kuntavaaleissa.  Kuntavaaleissa panostukset ulkomainontaan (tienvarsimainokset, pysäkki- ja joukkoliikennemainonta, valotaulut ym.) sen sijaan ovat vuodesta 2012 lähes kaksinkertaistuneet ja nettimainotaan (etupäässä sosiaalisen median alustat ja Google, mutta myös sanomalehtien digimainonta) miltei nelinkertaistuneet kolmesta reiluun 11 prosenttiin. Ulko- ja nettimainonta sekä esitteet muodostavat kuitenkin yhteenlaskettunakin vain yhtä suuren osan ehdokkaiden kampanjakuluista kuin mainonta printtilehdissä.

Edelleenkin vain 38 prosenttia kampanjakulujaan eritelleistä ehdokkaista ilmoitti 2021 kuntavaaleissa käyttäneensä rahaa nettimainontaan, kun printtilehdissä tapahtuneeseen mainontaan rahaa oli käyttänyt 80 prosenttia ehdokkaista. Voidaan siis todeta, että vaikka uudet kanavat ovat vahvistuneet ehdokkaiden kampanjoissa, on rahaa käyttäneiden osalta perinteisillä mainonnan muodoilla edelleen jalansija äänestäjien tavoittelussa. Kun suurin osa ehdokkaista ei käytä rahaa lainkaan tai korkeintaan maksaa osansa kunnallis- tai piirijärjestön yhteisestä lehtimainonnasta, ei vaalirahoituksella useimpien kampanjoiden osalta ole ratkaisevaa merkitystä.