”Kuntia turha syyttää hyvinvointialueiden takkuavasta aloituksesta”
Asiantuntijat muistuttavat, että sote-uudistusta valmisteltiin 15 vuotta.
Erityisasiantuntija Olli Riikonen Kuntaliitosta huomauttaa, että valtionosuuksien logiikat muuttuivat sote-uudistuksessa totaalisesti: Valtionosuudet ovat olleet laskennallisia. Kuntien taloustilanne tai palvelutuotannon kustannukset eivät ole vaikuttaneet niihin.
Uudistus muutti tilanteen, kun sote-kustannukset alkoivat vaikuttaa valtionosuuksiin.
– Uutta tilannetta ei vielä ymmärretä.
Helsingin Sanomat uutisoi torstaina, että kuntien toiminta ennen sote-uudistuksen alkua on haitannut hyvinvointialueiden alkutaivalta. Lehden mukaan kunnat jättivät soten kehittämisen tekemättä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Riikosen mielestä artikkelin näkökulma oli kovin tarkoitushakuinen ja lyhyen aikavälin tarkasteluun perustuva.
– Kunnilla oli kannustin hillitä sote-kustannuksia 2021–22 ja sote-toimijoilla taas kannustin kasvattaa niitä. Samaan aikaan päällä on ollut koronakriisi, on eletty poikkeusaikoja.
– Kun katsotaan 2010-lukua, kuntien sote-menot kasvoivat reippaasti. Kasvu vuodesta 2010 vuoteen 2019 oli yli 30 prosenttia asukasta kohti laskettuna. Samaan aikaan valtionosuudet kunnille kasvoivat vain vajaat 14 prosenttia.
”Valtakunnan tason päätöksenteon piikkiin”
Artikkeliin puuttui myös VM:n budjettineuvos Tanja Rantanen, joka twiitissään kertoi, että kertoisi itse asian toisin.
Hän huomauttaa, että väestön ikärakenteen muutos on ollut tiedossa vuosia.
– Sote-uudistus saatiin läpi yli 15 vuoden valmistelun jälkeen ja ainakin 10 vuotta liian myöhään. Aika paljon menee siis valtakunnan tason päätöksenteon piikkiin.
– Suomen kunnista suuri osa on ollut jo vuosia liian pieniä hoitamaan sote-palveluita. Väestön ikääntyminen ja muuttoliike ovat heikentäneet niissä veropohjaa ja vieneet työvoimaa ja samaan aikaan väestön palvelutarve on kasvanut. Palvelut ovat kurjistuneet pikkuhiljaa.
Hänen mukaansa henkilöstömitoitusten tiukennukset ja tehtävien lisäämien ovat kasvattaneet hoitajapulaa ja aiheuttaneet häiriötä palvelujärjestelmässä. Henkilöstö-pulaa on vaikea korjata edes rahalla.
– Seuraava hallitus joutuu miettimään, minkä tasoiseen soteen ja millä keinoin ylipäätään on varaa. Nyt rahoitusmalli kannustaa hv-alueita pyytämään lisää rahaa valtiolta.
Myös Porvoon kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula liittyi kommentoijiin:
– Eihän suurin osa vähänkään isommista kaupungeista halunnut siirtää sotea valtiolle. Erityisesti uuden mallin rahoituksen ongelmat tiedettiin ja kerrottiin. Tästä ei kannattane pöyristyä.
Ihan käsittämättömiä kommentteja hyvinvointialueilta. Sote-uudistusta tehtiin poliittisena projektina kolmen vaalikauden ajan ja kunnat olivat koko ajan epätietoisia tulevaisuudesta. Kuka uskaltaa siinä tilanteessa investoida tai muuten satsata palvelujen kehittämiseen? Sote-kuntayhtymät kasvattivat viime vuosina surutta menojaan tietäen, että kunnat joutuvat viime kädessä kattamaan niiden alijäämät. Kunnissa, erityisesti suuremmissa kaupungeissa tätä menoa katseltiin kauhulla. Sote-uudistuksen hintalappu oli kyllä kaikkien asiaa tuntevien, myös Varhilan tiedossa. Juna kuitenkin ajettiin silmät kiinni pitkään ja pimeään tunneliin. Uudistuksen tavoitteet ovat aikaa sitten unohtuneet. Perustason palvelut ovat romahtaneet, kustannukset kasvavat hurjalla kulmakertoimella ja kansalaisten eriarvoisuus kasvaa. Jossakin vaiheessa on pakko pakittaa.
Kärsivällisyys on nyt valttia. Odotellaan ja katsotaan rauhassa mitä ensimmäinen täysi vuosi kertoo alue- ja palotoimen asiassa ja täydennetään sitten puuttuvia osia. Etuilu ja rahankiristäminen tässä vaiheessa pitäisi olla maltillista toimintaa ja selviytymistaistelu mahdollista. Ihmiset osaavat alansa asiat jos ovat oikeilla paikoilla tehtävissä ja heitä arvostetaan.
Palkat ja palkkiot edellä mentiin mustaan tunneliin ja kiireellä, jotta saatiin mahdollisimman paljon hyväpalkkaisia lähes palkkiovirkoja kavereille.
Keskittämismalli on jo nyt ehtinyt näyttää huonot puolensa, jonot kasvaa kasvamistaan ja kustannukset nousee.
Yksityinen puoli luvataan Lindenin mallin mukaan ottaa avustavaan rooliin, mutta kilpailuttamisen mallilla. Tämä vaatii satoja, ellei tuhansia byrokraatteja: Suunnittelijoita, kilpailuttajia, laskuttajia, tarkastajia, johtajia ja päälliköitä. Nämä ihmiset ovat sitten pois hoitotyöstä ja henkilöstövajausta jo muutenkin.
Malliksi pitää ottaa asiakkaan valinnanvapauden malli, jolloin asiakas itse veloituksetta valitsee palveluntuottajan pikkuongelmiinsa. Joku vastaava kuin kelakorvaus sotealueelta esim. Varhakorvaus Varsinais-Suomessa vaikka 30 % ja asiakas itse halutessaan maksaa 70 %. Säästyy paljon byrokratiaa ja tuottamatonta työtä’ ja maksetaan lisää itse vapaaehtoisesti.
Kunnat alibudjetoivat sote:n menoja tarpeeseen verrattuna pitkän aikaa ennen kustannusvastuun siirtymistä valtiolle.
Terveydenhuollon perustuslaki turvaa jokaiselle kansalaiselle tarpeita vastaavan hoivan ja ylläpidon.
Sodan jälkeinen raivaajasukupolvi asutti maan raivasi pellot ja miehitti teollisuuden työpaikat. Elämänsä viimeiset vuodet he olisivat tarvinneet tarpeisiinsa terveydenhoidon palveluja, mutta eivät niitä saaneet.
Päättäjien tulee katsoa peiliin, keiden oli vastuu, mutta eivät sitä kantaneet.
SoTen valuviat korjattava. Panostettava aidosti perusterveyden huoltoon ja kotipalvelujen kehittämiseen.