Toimittajalta: Kunnat pakotetaan uskon varassa uudistukseen ja pöydällä ovat jaossa suomalaisten rahojen lisäksi turvallisuusasiat
Joskus saattaa vettynyt makaronilaatikko osua kohdalle, mutta pääosin ruuat kouluissa ja esimerkiksi sairaaloissa ovat sitä, mitä pitääkin olla. Kuva: Heli Sorjonen
Hallitusohjelmaan kirjattu kädenojennus monikansallisille yhtiöille näyttää, että asiat voidaan mokata ihan oma-aloitteisestikin.
Voittoa tavoittelemattomia ja kuntien omistamia yhtiöitä hajoaa hankintalain uudistuksessa kuin ilmastolupauksia Teksasin mallissa.
Tilalle saadaan ihan asianmukaisesti mahdollisimman isoihin voittoihin tähtääviä kansainvälisiäkin sijoittajia ja yhtiöitä.
Jos – ja kun – Venäjään kohdistetut talouspakotteet aikanaan päättyvät, niin sitten ne päättyvät. Sitten saamme uudistuksen vauhdittamana kenties itänaapuristakin lisäpanostuksia kotikuntiemme kyberturvallisuuteen, sairaalaruokailuihin ja jätepalveluihin.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Tai mitä maita niitä nyt onkaan, kun yhdessä rakennetaan arkea.
Esimerkiksi Kilpailu ja -kuluttajavirasto on kyllä lukenut, että nyt esitetyllä hankintalain uudistuksella on ilmoitettu tavoiteltavan kustannussäästöjä. Mutta vaikutukset ovat sen selvityksen mukaan todennäköisesti päinvastaisia, virastosta huomautetaan.
Jopa valtionvarainministeriöstä on todettu, että työryhmän ehdotuksessa ei ole otettu huomioon hallitusohjelman kirjauksen edellyttämää yleistä etua.
Kunnat ovat jakaneet viestiä yleisen edun vastaisesta uudistuksesta jo sen alkuponnistuksesta lähtien.
Eikä kyse ole pelkästään miljarditolkun iskusta julkiseen talouteen, varoittavat kunnat.
Palveluiden jatkuvuus on uhattuna, jos uudistus toteutuu.
Ympäristöministeriön mukaan lakiehdotus vaarantaa jätehuollon.
Uudistuksen jälkeinen huoltovarmuus huolestuttaa maa- ja metsätalousministeriötä.
Olemme tottuneet siihen, että jätteet menevät, minne pitääkin ja ajallaan. Luotamme palvelukoteihin toimitettavan ruuan laatuun ja henkilökohtaisten tietojen asianmukaiseen käsittelyyn.
Hankintalain uudistuksen seurauksena osa kunnista ajautunee historiansa vaativimpaan hallintojumppaan.
Sen sijaan kuntien ja alueiden olisi hyvä keskittyä kriittisen infran suojaamiseen, kyberhyökkäysten torjumiseen ja suunnitelmiin, joilla saadaan kuntalaiset turvaan hädän hetkellä.
Ja nyt vaarana on, että kunnat ajetaan tilanteeseen, jossa ne eivät pysty järjestämään palveluita.
Mistä siis hankintalain uudistus onkaan tehty?
Pohjana hankintalainsäädännön muuttamiseksi on ollut hallituksen linjaus, joka edellyttää kunnalta vähintään 10 prosentin omistusosuutta palveluita tarjoavasta yhtiöstä.
Kunnat ja hyvinvointialueet ovat yhdessä perustaneet tuhatmäärin yhtiöitä palvelutuotannon tehostamiseksi ja investointikustannusten jakamiseksi.
Nyt hallitusohjelmaan pohjautuva ja esitetty sääntely olisi Euroopan tiukimpia.
Tällainen sääntely vaikeuttaisi erityisesti pienten ja keskisuurien kuntien sekä hyvinvointialueiden toimintaa sekä yhteistyötä yli kuntarajojen.
Arviolta sadat yhtiöt jouduttaisiin käytännössä purkamaan ja rakentamaan uudelleen.
Esimerkiksi Etelä-Karjalasta on kerrottu, että sidosyksiköiksi kutsuttujen yhtiöiden –eli inhouse-toiminnan – rajoittaminen romuttaisi toimivia palveluketjuja ja kuntayhteistyötä.
Itärajan tuntumasta kerrotaan sekin, että isot ongelmat kohdistuisivat muun muassa ICT-, taloushallinto-, henkilöstö-, ateria- ja puhtausaloihin.
Kunnat ovat siis tähän mennessä voineet olla mukana inhouse-yhtiöissä selkeästi kymmentä prosenttia pienemällä omistusosuudella.
Elinkeinoelämän edunvalvonnasta on huomautettu, että kuntien vähimmäisomistusosuutta rajaamalla yritykset pääsisivät paremmin kilpailemaan.
Usein näissä huomioissa unohdetaan joko sattumanvaraisesti tai tarkoitushakuisesti, että jo tällä hetkellä kunnat hyödyntävät sidosyksikköjensä kautta lukuisten paikallisten yrittäjien osaamista.
Inhouse-yhtiöt ostavat jopa 50–75 prosenttia liikevaihdostaan yksityiseltä markkinalta.
Se, että nämä tällä hetkellä toimivat rakenteet rikotaan, ei palvele pienyrittäjiä, eikä todellakaan takaa kuntalaisille nykyistä parempia palveluja.
Tuskin Hissun grilli tai Kessun siivouspalvelu hoitavat isolla siivulla kuntien puhtaanapito- tai ruokapalveluita, jos pienet kuntaomistukset lakaistaan pois inhouse-yhtiöistä.
Todennäköistä on, että suomalaiset pienyritykset kärsivät hankintalain uudistuksesta kuntien tavoin.
Ja kuntatalouden heikkeneminen tarkoittaa esimerkiksi entistä vähemmän varoja lasten ja nuorten koulutukseen.
Perustan väitteeni muun muassa siihen, mitä kunnista ja ministeriöistä on kerrottu.
Hankintalain uudistusta 10 prosentin vähimmäisomistusta edellyttävällä tavalla edistäneet tahot eivät ole esittäneet missään vaiheessa kunnollisia vaikutustenarviointeja.
Hallituksen edustajien puolelta on kyllä viitattu toisinaan Jyväskylän yliopiston tutkimukseen, joka on saanut suhteettoman paljon huomiota jopa sen tekijän mielestä.
Esimerkiksi julkisen sektorin ICT-palveluita sekä talous- ja henkilöstöhallinnon palveluita tuottavan Meitan toimitusjohtaja Salli Kortelainen on kuvannut edellä mainittua ja raportointivaiheessa olevaa tutkimusta jakolaskuharjoitukseksi.
Eikä hän ole ole suinkaan ainoa, joka ihmetellyt, miten paljon yhteen raporttiin on mahtunut vääriä tietoja ja vinoutuneita lähtöasetelmia.
Sekin on hyvä muistaa, että inhouse-yhtiöt eivät tavoittele voittoa, vaan pyrkivät tuottamaan mahdollisimman kustannustehokkaita ja laadukkaita palveluita kuntalaisille. Tällaisten yhtiöiden vertaaminen voittoja tavoitteleviin yhtiöihin on oma taiteenlajinsa.
Tämä tutkimus, raportti, on ollut niin myönteinen tietystä näkökulmasta, että yrittäjät luulivat elinkeinoelämän tilanneen sen Jyväskylän yliopistolta.
Suomen yrittäjien sivuilla luki sanatarkasti, että ”elinkeinoelämän järjestöt tilasivat Jyväskylän yliopistolta selvityksen, jossa vertailtiin inhouse-yhtiöiden ja yksityisten yritysten toiminnan tehokkuutta”.
Näin kerrottiin siis Suomen yrittäjien sivuilla.
Hämmästelyjen jälkeen Suomen yrittäjät ja Jyväskylän yliopisto korjasivat, että tieto oli väärä, sillä elinkeinoelämän järjestöt eivät tilanneet tutkimusta.
Sivuilta poistettiin tieto, että tutkimuksen tilaaminen olisi ollut osana vahvaa vaikuttamisen vuotta (2024).
Olihan se hauska virhe.
Luultiin, että tilattiin, mutta ei sittenkään oikeasti tilattu tutkimusta, joka on kaikesta vaikuttamisesta riippumaton tieteellinen julkaisu.
Mutta ei hätää, vielä voi meistä kuka tahansa kertoa näkemyksensä hankintalain uudistamista koskevaan työryhmän mietintöön.
Lausuntokierros päättyy huomenna tiistaina 11.3.
Valtaosa jo annetuista lausunnoista on karkeasti summaten sillä kannalla, että uudistus on esitetyssä muodossaan suomalaisten taloudelle karvasta kalkkia ja kuravettä päälle.
On vaikea ennakoida, miten lopulta käy. Lakimuutosta on tähän mennessä ajettu eteenpäin kovalla vauhdilla ja ilman kunnon selvityksiä.
Kuntaliitossa nähdään, että sidosyksikkötoiminnan olisi säilyttävä EU-sääntelyn mukaisesti myös suomalaisen kunnan työkalupakissa.
Omistajalla on oltava jatkossakin yhtiössään veto-oikeus isoissa päätöksissä, hankintalain termein määräysvaltaa, Kuntaliitto on esittänyt.
Nämä sidosyksiköt ovat kunnan oman palvelutuotannon ja ostopalvelun vaihtoehto.
Sidosyksiköt toimivat usein aloilla, joilla ei ole tarjolla markkinaehtoista toimintaa, kuten jätehuollossa tai syrjäseudun ruokahuollossa, tai markkinalla, joka edellyttää kilpailutettujen palveluiden koordinoimista, kuten IT-palvelut.
Alueelliset IT-sidosyksiköt hoitavat kilpailutukset, integroinnit ja sopimushallinnan. Ne eivät tuota samaa palvelua kuin elinkeinotoimijat, joilta sisältöpalvelu ostetaan.
Hankintalain uudistuksessa vaikutusten esittämisen vastuu on poikkeuksellisesti vyörytetty lausujille, joiden odotetaan kertovan niihin itseensä kohdistuvista vaikutuksista.
Kunnat ovat jo sankoin joukoin kertoneet, miten suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvoinnin mahdollistavia palveluita olisi parasta hoitaa.
Nähtäväksi jää, kuunnellaanko kuntia hankintalain uudistuksessa, joka on suuressa määrin turvallisuuskysymys Suomessa.
Jouni Lampinen
Kirjoittaja on Kuntalehden verkkotoimittaja.
Lue myös:
Tästä tajunnanvirrasta ei saanut mitään tolkkua
Erinomainen kirjoitus. Aihe on vain semmoinen, että tuskin puoletkaan nykyisistä kuntapäättäjistä on kärryillä, mistä on kysymys ja mitä vaikutuksia tällä on. Ja uusista kuntavaaliehdokkaista asiaa ymmärtää ehkä prosentti. Tilanne on jokseenkin sama kuin kuntien rahoitusjärjestelmän kanssa. Valtionosuudet ja kunnallisveroprosentit ovat niin vinksallaan, että niistä ei puhuta, vaan kunta- ja aluevaalien kuumimmat keskustelukysymykset toreilla ja turuilla lienevät Trump, Venäjä, Ukraina ja maanpuolustus.