Lapsiperheiden palvelut eivät vastaa etenkään eniten apua tarvitsevien tarpeita
Hyvinvointialueiden odotetaan kehittävän monialaisia toimintamalleja sote-uudistuksen aiheuttaman suuren muutoksen jälkeen. (Kuva: Ville Miettinen)
Lapsiperheille tarvitaan edelleen parempaa varhaista tukea, vaikka matalan kynnyksen tukea on pyritty lisäämään jo pidemmän aikaa. Sosiaalihuollon palveluiden asiakkaissa on väliinputoajia, ja palveluiden saatavuudessa on alueellista eroa, ilmenee 10. toukokuuta julkaisusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin lasten ja perheiden sosiaalipalveluiden varhaisen tuen tilannekuvaa ja kehittämistarpeita. Tutkimus on osa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa.
Tutkimuksen tulokset toistavat aiempia tuloksia siitä, että lapsiperheille tarjottavat palvelut eivät vastaa riittävästi etenkään vaikeimmassa tilanteessa olevien asiakkaiden tarpeita. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi neuropsykiatrisesti oireilevat, alaikäisinä päihteitä käyttävät ja maahanmuuttajat ovat tavallisimmin niitä lapsia ja nuoria, joille ei ole pystytty antamaan tarvittavaa tukea riittävän varhaisessa vaiheessa.
Hyvinvointialueilla on merkittäviä eroja lasten ja nuorten sosiaalipalveluiden tarpeeseen vaikuttavissa kriteereissä. Ja tutkimuksen mukaan on tiedostettava, että hyvinvointialueiden ja myös alueiden sisäiset erot ovat kasvussa.
Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä lapsiperheille saatiin tarveharkintainen oikeus saada lapsiperheiden kotipalvelua, perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa ilman lastensuojelun asiakkuutta. Varhaista tukea tarjotaan kuitenkin nykyisin liian sosiaalityöntekijäpainotteisesti sekä liian vähän sosiaalihuollon muita ammattilaisia ja monialaista verkostoa hyödyntäen.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Selvityksen mukaan nyt on suuri mahdollisuus ja tarve lisätä kuntien, hyvinvointialueiden, järjestöjen ja valtiotoimijoiden välistä yhteistyötä tilanteen muuttamiseksi.
Tarvitaan etenkin hyvinvointialueiden panostusta siihen, että ne edelleen kehittävät monialaisia toimintamalleja sote-uudistuksen aiheuttaman suuren muutoksen jälkeen. On keskeistä, että varhaisen tuen toteuttamiseen osallistuu sosiaalihuollon ammattilaisten lisäksi laajempi toimijakenttä kuten esimerkiksi järjestöt ja seurakunnat.
Kuntien vastuulla olevat koulutus- ja sivistyspalvelut on kytkettävä nykyistä paremmin osaksi lapsille ja perheille annettavaa ennaltaehkäisevää ja kokonaisvaltaista tukea.
Tutkimuksessa todetaan, että valtion koordinoinnin ja ministeriöiden välisen yhteistyön avulla alueellisia ja paikallisia yhteistyörakenteita voidaan kehittää yhdenmukaisemmiksi koko maassa.
Muutoksia esitetään tehtäväksi kuitenkin niin, etteivät ne lisää asiantuntijuuden ja henkilöstön määrän tarvetta.
