Nyt on aika toimia – ikääntymisen "tsunami" iskee
Miten kunnat sopeutuvat tulevaan? Perlacon on tehnyt Tilastokeskuksen väestöennusteen pohjalta selvityksen, joka lukee melkoiset madonluvut nykyiselle menolle kunnissa. Tulevaisuuden eteen on aloitettava työn teko jo tänään.
Kuntalaisten ikääntyminen ei välttämättä kaada kuntataloutta, mutta päättäväisiä ratkaisuja se vaatii. Tilastokeskuksen väestöennusteen pohjalta tehtyjen uusien laskelmien mukaan kuntien on mahdollista selvitä, jos palvelurakenteet organisoidaan uudelleen seuraavan kymmenen vuoden aikana.
-Juuri nyt on aika toimia. Vuosi 2030 on jo täällä. Jos kuntarakennetta halutaan jotenkin tolkuissaan pitää, niin päätöksiä on tehtävä nyt. Suurimmassa osassa kunnissa asiat ovat vielä omissa käsissä, selvitystä tekemässä ollut Eero Laesterä arvioi.
Laesterän luotsaamalta Perlaconilta selvityksen ovat tilanneet Kuntaliitto ja maakuntien liitot. Selvitys kattaa kaikki Manner-Suomen kunnat ja maakunnat.
-Asioiden hoitaminen vaatii poliittista päätöksentekoa. Kuntien viranhaltijat tietävät jo tilanteen, nyt on vain saatava kunnalliset luottamushenkilöt toimimaan. He joutuvat tekemään nyt niitä päätöksiä, joita he eivät haluaisi tehdä, Laesterä sivaltaa.
Kaikki muutokset kysyvät rahaa
Selvityksen perusteella asukasmäärä kasvaa vain Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Tosin syntyvyys ei näilläkään alueilla välttämättä kasva, vaan kasvu selittyy sisäisen muuttoliikkeen ja maahanmuuton seurauksena.
Laesterä muistuttaa muutosten eri ikäisten ryhmissä olevan nyt suurempia, kalliimpia ja hankalampia organisoida kuin koskaan aiemmin. Jos kunnat sopeuttaisivat samaan tahtiin kuin palveluntarve kasvaa, niin kuntien yhteenlaskettu vuosittainen lisärahoituksen tarve olisi laskelmien mukaan noin miljardi euroa. Jos kunnat eivät sopeuta, kuntapalveluiden rahoittamiseen tarvitaan yli 3,2 miljardin euron lisäys.
-Se ei vaan mene niin, että yhtäkkiä juuri meidän kuntaan alkaisi syntyä lapsia ennätystahtiin tai sinne syrjäkylälle muuttaisi suuria lapsiperheitä kouluja pelastamaan. Tämän päivän muuttajia ovat nuoret aikuiset. He lähtevät opiskelemaan muualle tai opiskelujen jälkeen töihin jonnekin, Eero Laesterä huomauttaa.
Kouluverkko on monilla muuttotappioalueilla yksi eniten tunteita herättävä säästökohde. Lapsille halutaan hyvää koulutusta lähikoulussa, vaikka tilastot ja kunnankirstu kannustaisivat muuta tekemään. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhusen esille ottama ajatus kunnista, joilla on erilaisia tehtäviä voisi olla yksi keino vastata tulevaisuuden haasteisiin.
-Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joku pieni kunta luopuisi perusopetuksen järjestämisestä ja antaisi sen naapurin hoidettavaksi. Toisaalta meillä on kyliä, joissa se koulu pitää etäisyyksien vuoksi olla. Ei Inarin Sevetin koulun oppilaita saada kuljetettua muualle kouluun, vaikka olisi helikopteri käytössä, Laesterä myöntää.
Ikääntymisen tsunami rantautuu ihmisten ilmoille
Väestömuutoksen vaikutukset ulottuvat käyttötalouden lisäksi investointeihin ja käyttöomaisuuteen. Väestötappioalueilla on paljon rakennuksia, jotka uhkaavat jäädä tarpeettomiksi. Laskelmien mukaan vajaakäytölle jäävän omaisuuden määrä voi kasvaa jopa puoleentoista miljardiin euroon. Toisaalta muuttovoittoalueiden rakennustarve kasvaa jopa kolmeen miljardiin, tästä Uudenmaan osuus on peräti kaksi miljardia euroa.
Ikäluokkien pienentyminen ja väestön ikääntyminen tulee näkymään vuonna 2030 kuntien palkkalistoilla olevien ammattilaisten ammattinimikkeissä.
-Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa henkilökuntaa eläköityy ja työntekijämäärä pienenee. Vastaavasti vanhustenhoitoon meidän pitää voida palkata lisää henkilökuntaa ihmisiä hoitamaan.
-Juvan entinen kunnanjohtaja Heikki Laukkanen sanoi hyvin, että Etelä-Savossa he ovat jo oppineet elämään ikääntymisen kanssa. Sen sijaan kasvukeskuksiin ja kehyskuntiin ikääntymisen tsunami on vasta iskemässä, Eero Laesterä varoittaa.
Lasten ja nuorten palveluista pois – vanhustyöhön lisää käsiä
Ennusteen mukaan Varsinais-Suomessa varhaiskasvatusikäisten ja peruskouluikäisten määrä vähenee. Maakunnassa erityisesti varhaiskasvatuksen henkilökunnassa ja alakoulun opettajissa on vuonna 2030 ylikapasiteettia. Samaan aikaan maakunnan työikäisten määrä maltillisesti vähenee ja eläkeläisten määrä kasvaa vauhdilla.
-Vaikka tuntuu kovalta sanoa näin, on kuntien jatkossa pakosti vähennettävä henkilöstöään lasten ja nuorten palveluista ja lisättävä sitä ikääntyvien palveluissa. Perlaconin selvityksen mukaan vuonna 2030 on varhaiskasvatuksen ja peruskoulun opettajia noin 900 yli palvelutarpeen samaan aikaan kun hoitajissa on arviolta 1 500 työntekijän pula, maakuntajohtaja Kari Häkämies toteaa.
Selvityksen mukaan ikääntyneiden kasvava palvelutarve voidaan puolessa Varsinais-Suomen kunnista rahoittaa supistamalla varhaiskasvatuksen ja sivistystoimen palveluja nuorten ikäluokkien pienentyessä ja lasten ja nuorten palvelutarpeen vähetessä. Täysin hyödynnetty sopeuttaminenkaan ei kuitenkaan riitä, sillä väestöltään kasvavassa maakunnassa sopeuttamisvaraa on vähemmän kuin useimmissa muissa maakunnissa.
Mahdollisimman tehokas sopeutuminen palvelutarpeen muutokseen vaatii kunnilta ennakointikyvykkyyttä ja tiedolla johtamista.
-Keskustelu on aloitettava heti. Pöydälle on nostettava kuntien välisen yhteistyön lisääminen myös sivistyspalveluissa sekä kuntarakenteen avaaminen. On selvää, että vaikeusaste poliittisessa päätöksenteossa tulee olemaan korkea, Häkämies vaatii.
Sopeuttaminen on mahdollisuus
Seuraavan kymmenen vuoden aikana tulee tapahtumaan suomalaisessa kuntakentässä melkoinen myllerrys. Toisaalla väestö tulee vähenemään, toisaalla kasvamaan. Joka paikassa väestö tulee kuitenkin ikääntymään. Ajoissa reagoiminen mahdollistaa kunnan selviämisen.
-Nyt julkistetut laskelmat antavat suunnittelun apuvälineitä kunnille, kun väestömuutosten aiheuttamiin haasteisiin varaudutaan. Ne ovat painelaskelmia, jotka osoittavat kehitystä, jos muutoksia ei päätösperusteisesti tehdä. Sopeuttaminen on mahdollisuus, mutta ikkuna on auki vain lyhyen aikaa, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina kommentoi selvityksen tuloksia.
Kunta- ja maakuntakohtaiset laskelmat löytyvät Kuntaliiton sivuilta
”Asioiden hoitaminen vaatii poliittista päätöksentekoa. Kuntien viranhaltijat tietävät jo tilanteen, nyt on vain saatava kunnalliset luottamushenkilöt toimimaan. He joutuvat tekemään nyt niitä päätöksiä, joita he eivät haluaisi tehdä, Laesterä sivaltaa.”
Voi se olla toisinkin päin, viranhaltijat – myös kunnanjohtajat – pelkäävät oman asemansa puolesta, sillä ensiksihän pitää lähteä purkamaan tehotonta hallintoa, ei palvelutuotantoa. Niinkin voi olla, että viranhaltijat eivät uskalla ottaa näitä ikäviä asioita esille, jos luottamushenkilöillä on hyvä strategis-markkinoinnillinen pössis meneillään. Sanokaapa muuten, missä taantuvan kunnan strategiassa julkisesti myönnetään, että pitäisi osata ajaa alas? Kyllä homma on kuin villissä lännessä, ja lopputuloksena jonkinmoinen reservaatti.
Siis eikö näiden ennusteiden pohjalta tulevaisuudensuunnittelun keskeinen elementti pitäisi koko yhteiskunnassa olla se miten KUNTALAISTEN elämä, toimeentulo ja työllisyys ja niihin perustuva kuntayhteisön elinvoima sekä aluetalous pysyvät kunnossa? Eli juuri päinvastaiset tarkoitukset ja -tavoitteet kuin Sipilän hallituskauden ja edelleen S.keskustan haavemaailma kutistettavista kuntayhteisöistä. Osin maakuntaverolla, osin kuntien valtionosuuksista leikatuilla, ja roimia palvelumaksukorotuksia ennakoivalla taksoituspolitiikalla maakuntakeskuksiin keskitetyt ja -rakennetut instituutiot. Näyttää vähän siltä että nykyhallituksen koossapitävä liima on näiden edellisen päättymisvaiheessa ja uuteen hallitukseen koottujen puolueiden sopimien, ylivoimaisesti kansan enemmistön tarpeettomiksi ja vahingollisiksi katsomien hallintohimmeleiden rakentelusta saavutettu sopu, piittaamatta kuntien ja kuntalaisten asemasta näiden ”vuosisadan uudistus”vaiheiden jälkeen. Korulauseissa puhutaan ”koko Suomen asuttuna pitämisestä” mutta toimenpiteissä ja ilmastonmuutoksen torjunnan huumassa suunta on päinvastainen.
Nämä ovat varmasti osaltaan syitä mitkä aiheuttavat ristivetoa asiaan perehtyneiden viranhaltijoiden ja poliittisten pyrkimysten paineessa pyristelevien luottamushenkilöiden välillä mitä melkoisesti.
Entä alkutuotanto? Ruokaa ei mahdollisesti kohta enää voida tuoda ulkomailta, koska sääolot kurittavat kaikkia. Oma suomalainen ruoantuotanto pitäisi olla hyvässä kuosissa, tulevaisuudessa paremmassa kuosissa kuin nyt. Miten valtio aikoo tukea ruoantuotantoa kotimaassamme. Omavaraisuus pienelle maallemme on tärkeää. Maamme lainsäädäntö on kunnossa, ruokaa tuotetaan puhtaasti ja laadukkaasti, luomua on tarjolla yhä enemmän. Hiilijalanjälki pienenee, kun ostetaan läheltä ja luomua.
Ruoka tuotetaan jatkossakin maaseudulla ja tulevina vuosina käsiä maataloudessa tarvitaan -koneiden kehittymisestä huolimatta- enemmän kuin ennen. Tasapainoa kaupungistumisen ja maaseudun tyhjenemisen välille voisi saada selkeästi antamalla arvoa enemmän suomalaiselle ruoantuotannolle. Rahaa tarvitaan , että tuottajat eivät velkojensa alla läkähdy, suuresta kun on Eu:n myötä tullut niiiiin- näännyttävän- kaunista.
Kuntaliitos kaavamaisesti tehtynä on harvoin ratkaisu asukkaiden parhaaksi ja elinvoiman säilyttämiseksi paikkakunnalle. Nyt on jo nähtävissä se, kuinka monet entiset kirkonkylät/kuntakeskukset ovat menettäneet kauppoja ja elinvoimaansa sekä kuntalaisten tarvitsemia palveluja kuntaliitosten seurauksina.
Tutkijan tilastot osoittavat myös hämmästyttävästi positiivisiakin numeroita jopa ihan pikkukunnillekin.
Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu paikallisdemokratia ja tätä immateriaalista toimivaa asiaa ei ole helppoa mitata. Paikallisidentiteetillä on merkityksensä, mitä ei ainakaan kaavamaisesti pidä väheksyä.
Tuon nämä mielestäni tärkeät asiat esille. Haluan selvitettävän ihan aidosti myös kuntayhteistyön mahdollisuudet ja niiden toiminnallisuuden mahdollisuudet. Haluan säilyttää elinvoimaiset lähiyhteisöt, ne ilmeisesti saattavat olla entistäkin tärkeämmät väestön ikääntyessä.