Hallitusneuvotteluihin terveisiä: erityinen huoli kansalaisopistoista ja lukioista

– Kyllä meillä huoli on hallituksen sopeutuksista, sillä ne tarkoittaisivat leikkauksia. Toistaiseksi olemme kuitenkin kuulleet vain huhuja. Jännityksellä odotan uutisia omasta sektoristani, hyvinvointi- ja sivistyssektorista.

Näin kommentoi käynnissä olevia hallitusleikkauksia Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio. Hän muistuttaa neuvottelijoiden luvanneet, että koulutuksesta ei leikata, mutta voiko lupaukseen luottaa?

Erityisen huolissaan Tainio on vapaan sivistystyön tulevaisuudesta. Niissä tehdään hänen mielestään erittäin tärkeää työtä. Mahdollisia leikkauksia on perusteltu sillä, että kursseilla käy maksukykyisiä naisia, joilla olisi mahdollisuus maksaa kursseistaan enemmän.

– Varmaan joukossa on heitäkin, mutta suurelle osalle kurssimaksujen korotukset eivät olisi mahdollisia.

Tainio viittaa muun muassa maahanmuuttajien kielikoulutukseen, jota monissa kunnissa tehdään nimenomaan kansalaisopistoissa.

Säästöt vapaan sivistystyön toiminnasta olisivat säästöjä väärästä paikasta, sillä toiminta on mitä suurimmassa määrin hyvinvointityötä ja ongelmien ennaltaehkäisyä.

– Yksi hartaimmista toiveistani onkin, että tämä sektori säästettäisiin leikkauksilta.

Hän toivoo, että jatkossa olisi mahdollista sallia sivistyksen tasa-arvon nimissä yläkoulujen etäopetus. Silloin esimerkiksi harvinaisempien kielien opiskelu voisi onnistua myös pienemmillä paikkakunnilla.

Lähilukiot kysymysmerkkejä

Lukioiden tulevaisuudesta on keskusteltu julkisuudessa aktiivisesti neuvottelujen aikana. Erityisen huolissaan kunnissa ollaan lähilukioista.

Erityisasiantuntija Kyösti Värri on ollut Säätytalolla kertomassa lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmästä. Hän on esittänyt isona toiveenaan, että vuosittaiset lukiokoulutuksen yli 100 miljoonan leikkaukset poistettaisiin.

Hän toivoo hallitukselta myös linjausta lukioiden rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi. Järjestelmän tulisi ottaa koulutuksen saavutettavuus nykyistä paremmin huomioon.

Hallituksen ohjelma voisi lisäksi vinkata tiiviimpään koulutuksen järjestäjien yhteistyöhön sekä kokeilemaan erilaisia yhteistyömalleja, jotta koulutuksen saavutettavuudesta huolehdittaisiin ikäluokkien pienentyessä.

Koulutuksen järjestäjien eli pääasiassa kuntien yhteistyöllä olisi kyettävä huolehtimaan, että lukio-opiskelu on useimmille edelleen mahdollista kotoa käsin. Se tukee myös yhteistä kansallista tavoitetta koulutustason nostoksi. 

Pitkä leikkausten putki

Yli 100 miljoonan leikkaukset lukiokoulutukseen ovat jatkuneet jo kymmenen vuoden ajan. Kunnat ovat lukiokoulutuksen suurin rahoittaja kolmella neljäsosalla, valtiolta tulee yksi neljäsosa.

Lukio-opetuksen rahoitusjärjestelmä pyörii nykyisin niin, että jokainen kunta maksaa 93,66 e asukasta kohti valtiolle, joka lisää pottiin oman rahoituksensa. Tämä rahoitus jaetaan sen jälkeen lukiokoulutuksen järjestäjille. Valtio kuitenkin leikkaa tällä hetkellä rahoituksesta lähes tuhat euroa opiskelijaa kohti.

Värri pitää tärkeänä, että lukiokoulutuksen rahoitus korjataan vastaamaan niitä kustannuksia, joita koulutuksen järjestäminen vaatii.

– Tämä edellyttää, että valtio viimein poistaa rahoitusleikkauksensa. Lisäksi rahoitusjärjestelmän tulee jatkossa ottaa huomioon sekä opiskelijamäärät että nykyistä paremmin myös koulutuksen saavutettavuus. 

Ikäluokat pienenevät nopeasti. Jo pitkään on kyselty, miten huolehdimme parhaiten koulutuksen saavutettavuudesta ja miten sitä voidaan tukea rahoitusjärjestelmällä.

Kunnat ovat huolehtineet lukiokoulutuksensa laadusta ja kompensoineet valtion rahoitusleikkauksia suuntaamalla lukioihinsa lisärahoitusta lakisääteisen rahoituksensa lisäksi.

– Hyvinvointialueiden aloitettua kunnilta lähti menoja mutta myös iso osa tuloista. Kysymys kuuluukin, pystyvätkö kunnat jatkossa lisärahoittamaan lukioitaan.  On pelkona, että lukiokoulutuksen saavutettavuus alkaa kärsiä, mikäli valtio ei poista rahoitusleikkuriaan ja uudista rahoitusjärjestelmää.