Arkistokuva: Pixabay

Suomessa kymmenen prosenttia kansalaisista käyttää jopa 80 prosenttia hyvinvointipalveluista. Hyvinvointipalveluihin liittyvään päätöksentekoon tällä kaikkein huonovointisimmalla kymmenyksellä ei tästä huolimatta juuri ole sanavaltaa.

Mahdollisuus vaikuttaa on yhä enemmän kytköksissä varallisuuteen ja omaan aktiivisuuteen, ilmenee Hanna-Kaisa Pernaan sosiaali- ja terveyshallintotieteen väitöstutkimuksesta.

– Tähän ovat johtaneet tuloksellisuuden vahva painottaminen hyvinvointipalveluissa ja sen seurauksena lyhytjänteinen päätöksenteko sekä kasvava eriarvoisuus, Pernaa sanoo.

Perjantaina 3. huhtikuuta Vaasan yliopistossa väittelevä Pernaa on tutkinut väitöskirjassaan hyvinvointipalveluiden päätöksentekoon liittyvää osallisuutta anonyymin Delfoi-asiantuntijapaneelin avulla. Paneeliin osallistui joukko kokeneita viranhaltijoita, luottamushenkilöitä ja sote-järjestöjen edustajia ympäri Suomea.

Osallistujille annettiin tulevaisuusväitteitä kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon. He arvioivat väitteiden toteutumisen todennäköisyyttä ja toivottavuutta.

Paneelin asiantuntijat näkivät, että jatkossa ”raha ratkaisee” nykyistäkin enemmän, ja tämä lisää eriarvoisuuden kasvua. Kuluttaja-asiakkuus hyvinvointipalveluissa korostuu. Valtaa on yksityisten palvelujen asiakkailla, ei kunnan palveluihin nojaavilla, Pernaa sanoo.

– Paneelissa ei nähty mahdollisuutta, että hyvinvointipalveluihin liittyviin päätöksiin voitaisiin vaikuttaa juuri muuten kuin yksityisten palveluiden kuluttaja-asiakkaina. He, joilla on rahaa, pystyvät ostamaan palveluita yksityisesti. Tämä näkyy myös yksityisten sairausvakuutuksien kasvuna.

Priorisointi korostuu tulevaisuudessa

Epävarmoina ja monimutkaisina aikoina on Pernaan mukaan erityisen tärkeää tarkastella tulevaisuuden toivottua suuntaa yhteisön näkökulmasta. Vääriä ja oikeita ratkaisuja ei monissa tilanteissa mustavalkoisesti ole, vaan kyse on yhteisön arvovalinnoista.

– Toivotun tulevaisuuden määrittelyyn ei riitä asiantuntijoiden näkemys, eivätkä nykyiset edustukselliset päätöksenteon rakenteet enää riitä heijastamaan kansalaisten näkemystä siitä, mihin tätä yhteiskuntaa suunnataan.

Tällä hetkellä koronakriisi on nostanut julkiseen keskusteluun erityisesti terveydenhuollon puolella eteen tulevat valinnat. Jos henkilökuntaa, tekohoitopaikkoja tai hengityskoneita ei riitä kaikille niitä tarvitseville, on tehtävä nopeita päätöksiä siitä, kenet hoidetaan.

Moni maa onkin tehnyt linjauksia koronaviruksen aikaiseen hoidon priorisointiin. Esimerkiksi Espanjassa on julkaistu eettiset ohjeet auttamaan hoitopäätösten tekoa koronakriisin aikana. Ohjeen pääsisältö kuuluu: ”Hoida ensisijaisesti niitä, joilla on parhaat mahdollisuudet hyvään elämään”.

Vaikka koronaviruksen kaltainen poikkeustilanne korostaa priorisointia, ei siinä käytännössä ole mitään uutta. Tulevaisuudessa tarve tehdä päätöksiä vain korostuu, sillä palvelujen tarve kasvaa paljon niihin käytettyjä resursseja nopeammin. Syynä tähän on muun muassa väestön ikääntyminen ja erikoissairaanhoidon puolella uusien kalliiden hoitomenetelmien markkinoille tulo.

Priorisoinnin tarve tiedostetaan, mutta julkinen keskustelu kipeistä kysymyksistä on vaikeaa.

– Asiantuntijat olivat sitä mieltä, että avoin keskustelu prioriteeteista hyvinvointipalveluiden tuottamisessa ja siitä, mitä palveluja tulisi tuottaa julkisesti, olisi tarpeen. Toisaalta vastauksista kävi ilmi, että osallistamiseen ja avoimeen keskusteluun ei olla vielä kykeneväisiä.

Kuntalaisten osallistaminen

Kansalaisten osallistaminen lisäisi hyvinvointipalveluihin liittyvien päätösten oikeutusta ja hyväksyttävyyttä, Pernaa sanoo. Hyvin toteutettuna osallistavat tapahtumat myös parantaisivat kuntalaisten ymmärrystä tarkasteltavasta asiasta.

– Aivan liian usein päätöksentekoon osallistaminen nähdään uhkana perinteisille päätöksenteon muodoille. Parhaimmillaan osallisuus kuitenkin tukee edustuksellista päätöksentekoa, eikä ole sen vastakohta.

Kuntalain mukaan kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä pitää jo nyt olla edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kunta voi kuitenkin vapaasti päättää siitä, miten se tämän velvollisuutensa toteuttaa.

Käytännössä kunnallisen päätöksenteon osallistamisen kehitys on Pernaan mukaan vahvasti kytköksissä virkamiesten ja päätöksentekijöiden kiinnostukseen ja valveutuneisuuteen osallistamisesta.

Mitä enemmän kokemusta saadaan, sitä enemmän osallisuutta kehitetään.

– Parhaimmillaan kyse on oikeasta osallistamisesta päätöksentekoon, huonommillaan vain informoinnista, Pernaa sanoo.

Kansalais- ja asiakasraadit

Osallistavia vaikuttamistapoja tulisi Pernaan mukaan kehittää, eikä vain jumiutua vanhoihin päätöksentekojärjestelmiin. Hyvinä esimerkkeinä hän mainitsee kansalais- ja asiakasraadit.

Esimerkiksi Irlannin aborttilain muutosta edeltävässä prosessissa oli vahvasti mukana kansalaisfoorumi, joka koostui 99 satunnaisesti valitusta väestöjakaumaa edustavasta Irlannin kansalaisesta.

Kansalaisfoorumi kokoontui viitenä viikonloppuna kuulemaan aborttilain kannattajia ja vastustajia, lääketieteen, etiikan ja lainsäädännön ammattilaisia sekä aiheesta kokemuksiaan kertovia kansalaisia. Lopulta foorumi julkaisi suositukset, jotka esitettiin parlamentille ja julkaistiin päätöksestä äänestävien kansalaisten nähtäviksi.

Myös Suomessa on kokeiltu erilaisia kansalais- ja asiakasraateja. Vaasan keskussairaalan onkologian klinikan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian toiminnan kehittämisessä on käytetty Vaasan yliopistossa kehitettyä Terveysdynamo-menetelmää. Sen seurauksena lastenpsykiatrian asiakkailta nousseita toiveita esimerkiksi kotoisammista tiloista, iltavastaannotoista ja hyljerobotista on huomioitu.

Bioetiikan instituutti on puolestaan järjestänyt kansalaisraadin hoivarobottien hyväksyttävyydestä ja geenitiedon sekä -tutkimuksen eettisistä kysymyksistä.

–  Täytyy muistaa, että hyvinvointiin ja erityisesti sen lisäämiseen vaikuttavat sotepalvelujen ohella monet muut asiat. Erilaisen liikunta- ja harrastustoiminnan tasapuolinen mahdollistaminen on tästä hyvä esimerkki. Olisi suhteellisen helppoa järjestää kansalaiskeskustelu siitä, kuinka kunnan harrastustoiminnan halutaan tulevaisuudessa rakentuvan, Pernaa toteaa.

Huomio kiinnitettävä juurisyihin

Hanna-Kaisa Pernaa korostaa, että osallistamisen tulisi rakentua vastaamaan erilaisiin tarpeisiin. Kun hyvinvointipalveluja kehitetään tilanteessa, jossa odotukset ja tarpeet kasvavat resursseja nopeammin, tulisi hänen mukaansa palata ongelmien juurisyiden äärelle.

Sinne voisivat johdattaa esimerkiksi vastaukset kysymyksiin: miksi palvelujen tarve kasvaa ja kuinka tarpeen kasvun voisi taittaa?

Hyvinvointipalvelujen käyttäjiltä saattaisi löytyä vastauksia kysymyksiin.

– Tiedämme, että palveluista suurin osa on käytössä hyvin pienellä väestönosalla, joka ei tyypillisesti äänestä tai pyri vaikuttamaan julkisessa päätöksenteossa. Näiden kansalaisten, ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten näkökulmat tulisi pyrkiä nostamaan esiin, Pernaa sanoo.

Esimerkiksi Pernaa nostaa neuvolatyön. Nykyinen neuvola- ja kouluterveydenhuollon järjestelmä kehitettiin aikanaan pitämään lapset hengissä ja terveinä. Pernaa muistuttaa, että tämän päivän tarpeet ovat hyvin erilaisia kuin puoli vuosisataa sitten.

– Esimerkiksi vanhemmuuden tukemisen tarvetta ei voi korostaa liikaa. Uskallan väittää, etteivät lapsiperheiden ja erityisesti riskiryhmiin kuuluvien perheiden tukemiseen käytettävät resurssit ole niihin kohdistuvan tarpeen tasolla.

Pernaa korostaa, että juuri varhainen tuki tai sen puute jättävät yhteiskuntaan kauaskantoisia seurauksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aikanaan tehdyt peruspalvelujen leikkaukset ovat johtaneet nykyiseen palvelujen tarpeen kasvuun.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Erinomainen ja tärkeä artikkeli, kiitos tästä.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*