Millaista on kuntien hyvä koronaviestintä? – Kunnanjohtaja, viestintäasiantuntija ja kriisiviestintätutkija vastaavat

Tiedottamisen merkitys on korona-aikana kasvanut räjähdysmäisesti. Monet saavat koronatietonsa ja -ohjeistuksensa mediasta ja valtakunnallisilta toimijoilta, mutta valtiotieteen tohtori Maarit Pedakin mukaan myös kuntaviestinnällä on tilanteessa vastuu.

– Kunta ei voi olla hiljaa, koska se viestii, että kunta ei huolehdi. Silloin kun on hätä ja huonot ajat, kunta tekee tehtävänsä näkyväksi viestimällä.

Hyvän viestinnän tärkeä lähtökohta kunnissa on Pedakin mukaan oman aseman tiedostaminen. Näin myös viranomaisten ja asiantuntijoiden tietoa voidaan hyödyntää tarkoituksenmukaisesti.

– Kaikkien toimijoiden on pysähdyttävä miettimään mikä on heidän perustehtävänsä ja rakennettava viestintäprofiilia siitä näkökulmasta. Silloin viestintä on linjakasta.

Kriisi- ja riskiviestinnän kuljettava rinnakkain

Kriisiviestinnästä väitöskirjansa kirjoittanut Pedak muistuttaa, että koronaviestinnässä on kaksi ulottuvuutta: kriisi- ja riskiviestintä.

Kriisiviestintä esittää kokonaiskuvan, kun puolestaan riskiviestintä kertoo, millä tavoin yksilön tulisi toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Kriisi- ja riskiviestintää pitäisi pystyä kuljettamaan poikkeustilanteessa alusta saakka rinnakkain.

– Riskiviestintää voi olla esimerkiksi käsky käsien pesemisestä. Jos kukaan ei kerro, että miksi käsiä pestään, niin jossain vaiheessa se lopetetaan.

Myös onnistunut kuntaviestintä vaatii osakseen molempia viestintäulottuvuuksia.

– Kriisi- ja riskiviestintä on aina maineteko, Pedak huomauttaa.

Kuntaliiton viestinnän erityisasiantuntija Jari Seppälän mielestä kunnissa on osattu ottaa haltuun niin kriisi- kuin riskiviestintäkin. Hyvät valtakunnalliset ohjeet antavat tilaa kuntaspesifien viestintämateriaalien valmistelulle.

– Eri asukasryhmiä on selvästi otettu huomioon. Aika hyvin käytössä on jo materiaaleja eri kielillä ja selkokielellä. Viittomakielisiä videoita on myös tehty.

Kunnan osoitettava henkistä johtajuutta

Kuntaliiton Seppälän mukaan olennaisinta kuntien koronaviestinnässä on, että kuntalaiset saavat tarvittavan tiedon valtakunnallisista toimintaohjeista sekä kunnassa tapahtuvista poikkeuksista kuten palveluiden muutoksista. Lisäksi kuntajohdolta kaivataan nyt henkistä huolenpitoa.

– Henkinen johtajuus ja yhteisöllisyyden sekä rauhoittamisen vastuu lankeaa kunnanjohtajalle.

Esimerkkeinä ansiokkaasta koronaviestinnästä Seppälä nostaa esiin muun muassa Imatran sekä Turun kaupungit. Imatralla on otettu tiedotuksessa käyttöön virtuaaliset yleisöasukastilaisuudet, Turussa on panostettu muun muassa maahanmuuttajille suunnattuun tiedotemateriaaliin.

Imatran vs. kaupunginjohtaja Kaisa Heino kertoo, että kaupungin koronaviestinnästä on kantautunut hyvää palautetta myös asukkailta ja mediasta. Hän kertoo, että poikkeusolojen viestinnässä keskeisiä voimavaroja ovat olleet ammattitaitoinen viestintätiimi sekä juuri ennen koronaviruspandemian alkua päivitetty kriisiviestintäsuunnitelma.

– Olemme pyrkineet reagoimaan tilanteisiin koko ajan hieman etukenossa, eli viestimään heti, kun meillä itsellämme on ollut tietoa siitä, mitä olemme linjaamassa tai aikataulusta, milloin voimme tiedottaa jostain aihekokonaisuudesta.

Viestinnän mukauduttava kohderyhmään

Imatralla koronaviestinnässä on Heinon mukaan pyritty pitämään yllä jämäkkä ja selkeä ote hämmennyksen välttämiseksi.

– Joudumme koko ajan arvioimaan, vieläkö vanhat linjaukset ovat aiheellisia ja niitä joudutaan muuttamaan. Mutta linjaukset on pystytty viestimään niin, että ne ovat vaikuttaneet ulospäinkin johdonmukaisilta.

Imatralla viestinnässä on muistettu myös riskinäkökulma ja painotettu asukkaiden roolia viruksen torjumisessa. Heinon mukaan koko Etelä-Karjalan maakunnassa ihmiset ovat ottaneet tilanteen vakavasti ja noudattaneet hyvin annettuja rajoituksia.

Heinon mielestä poikkeusaika on tuonut ihmiset alueella yhteen. Positiivista virettä toi mukanaan myös Kotiteollisuus-bändin kanssa toteutettu kampanja, jossa ihmisiä kehotettiin pysymään kotona. Heinon mukaan paikallislehtien etusivuilla julkaistu kampanja auttoi kannustamaan ihmisiä kantamaan kortensa kekoon yhteisöllisyyden nimissä.

– Kampanjan kohderyhmä oli siinä ehkä erilainen kuin vaikkapa kaupunginjohtajan vetoomuksilla. Kun saimme tunnetun bändin mukaan, viestintä kohdentui alueen toisenlaisiin ihmisryhmiin.