Pormestariehdokkaat: Maahanmuuttopolitiikan seuraukset Helsingin syliin

Demos Helsingin järjestämästä pormestaritentistä päätellen Helsingin pormestariehdokkaiden väliset erot ovat pienemmät kuin heidän taustapuolueittensa valtakunnallisessa politiikassa. Yhteisiä näkemyksiä on erityisesti liikenteen tulevaisuudesta ja alueellisesta eriytymisestä. Keskustelussa todettiin, että valtion maahanmuuttopolitiikan seuraukset näkyvät erityisesti Helsingissä paperittomien määrässä.

Helsinkiläisille on tarjolla kovatasoisia pormestariehdokkaita. Joukossa on neljä entistä ministeriä, yksi kansanedustaja sekä professori, Laura Kolbe, kesk., joka ei ollut keskustelussa paikalla.

Todennäköisimmin pormestaripaikassa ovat kiinni kokoomuksen Jan Vapaavuori ja vihreitten Anni Sinnemäki. Asetelma ilmeisesti vaikuttaa niin, että Vapaavuori varoo vetämästä tiukkaa linjaa vihreisiin päin. Hän otti etäisyyttä maan hallitukseen maahanmuuttopolitiikassa ja asuntopolitiikassa. Vapaavuori väisti myös Tuula Haataisen, sd., yrityksen laajentaa keskustelua sote- ja maakuntauudistukseen, jossa Helsinki on ollut monin osin tyytyväinen hallituksen päätöksiin.

Hallitus sai moneen kertaan kuulla kunniansa, eivätkä läsnä olleet hallituspuolueitten edustaja Vapaavuori ja Mika Raatikainen, ps., juuri hallitusta puolustaneet.

Pormestarivaaliin viittaaminen sai Paavo Arhinmäen, vas., toteamaan kipakasti, että kyseessä ei ole pormestari- vaan kuntavaalit, joiden tuloksesta riippuu, millainen painoarvo milläkin ryhmällä on. Melko yleinen käsitys on, että keskustelu pormestariehdokkaista keskittää ääniä puolueille, jotka ovat varmimmin kiinni pormestarin paikassa.

 

 

Liikenteestä tulevaisuusvisio

Mukana olleet pormestariehdokkaat olivat melko yksimielisiä visiosta, jonka mukaan tulevaisuudessa Helsingissä liikennejärjestelmässä korostuvat sähkö, itseohjautuvat välineet ja yhteisöllisyys. Ero yksityisen ja joukkoliikenteenvälillä hämärtyy.

Kehityksen nopeudesta oli erilaisia käsityksiä, mutta tulevaisuuden kaikki näkivät melko samansuuntaisina.

Painotuserojakin on. Esimerkiksi Vapaavuori ja Haatainen puhuivat liityntäpysäköinnin puolesta kun Sinnemäki ja Arhinmäki, korostivat enemmän raideliikennettä.

Vapaavuori ja Sinnemäki katsoivat, että parasta kaupunkisuunnittelua on sellainen, jossa liikkumisen tarve vähenee.

Melko yleinen on käsitys siitä, että keskustassa pysäköintipaikkojen tarve vähenee. Tosin Raatikainen huomautti, että vielä ei näy kovin paljon tyhjiä parkkipaikkoja.

Paperittomien määrä riippuu valtiosta

Hyvin yleinen pormestariehdokkaitten keskuudessa on viesti siitä, että paperittomien määrä Helsingissä riippuu ratkaisevasti Suomen valtion maahanmuuttopolitiikasta. Useimpien ehdokkaitten viesti on, että mitä tiukempaa on turvapaikkojen myöntäminen, sitä enemmän Helsingissä on paperittomia.

Ehdokkaat joutuivat ottamaan kantaa visioon, jonka mukaan Helsingissä on vuonna 2030 paperittomien eriytyneet asunto- ja työmarkkinat. Monet pitivät näkymää mahdollisena.

Arhinmäki näki valtiovallan nykyisen politiikan aiheuttavan harmaita markkinoita ja ihmiskauppaa. Haatainen ihmetteli asiaan liittyvän keskustelun sävyä eduskunnassa.

Sinnemäki toivoi liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa niin, että paperittomien sijasta olisi ihmisiä, jotka voivat käydä koulua, tehdä työtä, elättää itsensä ja maksaa veroja.

Useimmat pormestariehdokkaat olivat tyytyväisiä Helsingin tapaan tarjota palveluja paperittomille yli sen, mitä laki edellyttää. Puhuttiin positiiviseen sävyyn humaanista suhtautumisesta.

Selkeimmin joukosta poikkesi Mika Raatikainen, joka totesi elävänsä eri todellisuudessa. Hän vaati, että Helsingillä ei pidä olla houkuttelevuustekijöitä kuten paperittomien palvelut.

– Eikä tätä pidä liittää ihmisoikeuksiin, hän sanoi.

Mika Ebeling, kd., huomautti, että romanikerjäläiset ovat osoitus siitä, että Helsinki ei ole hoitanut asiaa hyvin.

Koulut vaikuttavat segregaatiossa

Helsinki sai pormestariehdokkailta paljon kiitosta toimistaan segregaation torjumisessa.

Alueitten eriytymistä ei sinänsä kiistetty, mutta Helsingin arvioitiin selvinneen kehityksestä hyvin kansainvälisen verrokkien keskuudessa. Pormestariehdokkaitten mielestä riskejä on ja työtä pitää jatkaa.

Tärkeiksi välineiksi vastaisuudessa todettiin täydennysrakentaminen ja uusien alueitten monipuolinen asuntovalikoima.

Monet nostivat esiin koulujen merkityksen. Jos kaikki koulut ovat hyviä, ei ole motiivia koulushoppailuun eikä sen myötä kasvavaa riskiä syntyvään alueiden erilaistumisesta. Jos koulujen tasossa on eroja, ihmiset pyrkivät muuttamaan lähelle hyviä kouluja, mikä nostaa seutujen asuntojen hintoja ja johtaa valikoitumiseen.

Myös muitten palvelujen merkitys nousi esiin, samoin alueitten maine, joka ainakin osin liittyy tarjolla oleviin palveluihin.

Valtion rahoittamien vuokra-asuntojen tulorajoja pidettiin erittäin huonona asiana, joka lisää alueitten eriytymistä.

Vapaavuori sanoutui selväsanaisesti irti hallituksen ratkaisusta palauttaa tulorajat. Hän sanoi asuntoministerinä aikanaan poistaneensa ne.

Espoolle keppiä

Pääkaupunkiseudun yhteistyössä toiset korostivat alueen kuntien yhteenliittämistä selvästi enemmän kuin toiset, mutta ilmeisesti kukaan ei pitänyt liitosta realistisena näkymänä.

Yhteistyötä toivottiin ja siinä nähtiin mahdollisuuksia mutta myös epäonnistumisia, joista esimerkkinä Raatikainen nosti esiin metrolaiturit. Espooseen tulee lyhyemmät metrolaiturit kuin Helsingissä, mikä tarkoittaa, että metrojunien pituus lyhenee ja siten kapasiteetti vähenee.

Syylliseksi leimautui Espoo, eikä keskustelussa pohdittu sitä, missä päätös oikeasti on syntynyt.

Ebeling ihmetteli Espoon vaihtelevaa linjaa suhteessa päätösvaltaan. Hänen mukaansa Espoo ei aiemmin ole hyväksynyt Helsingille sen maksuosuutta vastaavaa määräysvaltaa seudullisessa yhteistyössä, mutta Espoon metrossa se vaati itselleen valtaa suhteessa maksuosuuteen.