Puolueiden sote-vastaukset Rinteelle eivät sisällä yllätyksiä - tavoitteet samansuuntaisia, mutta hallintomalleissa on eroja
kuva: Ville Miettinen
Hallitustunnustelija Antti Rinne, sd., pyysi puolueiden eduskuntaryhmiä esittämään lähtökohtansa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi. Vastaukset eivät sisällä yllätyksiä.
– Niissä ei ole paljon uutta puolueiden ennen vaaleja esittämiin linjauksiin verrattuna, vastauksia Kuntalehdelle arvioinut Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio sanoo.
– Lähtökohta sote-palvelujen kehittämiseen on kaikilla puolueilla itse asiassa hyvin samanlainen: julkiset palvelut ovat ensisijaisia ja niitä täydennetään yksityisillä palveluilla esimerkiksi palvelusetelejä hyödyntäen. Kaikki myös korostavat perus- ja erityistason palvelujen integraatiota.
Näkemyserot koskevat hallintomallia. Mielenkiintoista on, että viime vaalikauden hallituskumppanit keskusta ja kokoomus ovat nyt ääripäinä hallintomallin suhteen. Keskusta haluaa 18 monialaista maakuntaa ja kokoomus kuntavetoisen soten.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Voisiko olla niin, että keskusta on vastauksia kirjoittaessaan jo asemoinut itsensä oppositioon ja siksi pitänyt tiukasti kiinni viime hallituskauden linjauksesta eli 18 monialaisesta maakunnasta? Tuolle linjaukselle ei ole luvassa tukea miltään muulta puolueelta, Tainio pohtii.
Kokoomus palasi heti Sipilän hallituksen hajoamisen jälkeen kuntavetoisen mallin kannattajaksi. Kaikki muut haluavat jo perustason sote-palveluille kuntaa leveämmät hartiat: keskusta maakunnat, SDP sote-kunnat, vasemmistoliitto kuntaa laajemmat itsehallintoalueet ja niin edelleen. Kokoomus tarjoaa perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen yhteistyöhön hallintomalliksi kuntayhtymiä.
– Muilla ei ole mainintaa kuntayhtymistä. Esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto haluavat sote-palvelujen järjestäjälle suoria vaaleja, ja silloinhan ne eivät voi tarkoittaa kuntayhtymiä. Samoilla linjoilla on SDP sote-kuntineen. Ilman muuta hankalinta on keskustan 18 monialaisen maakunnan sovittaminen yhteen muiden puolueiden kantojen kanssa.
Kuinka hallitusohjelma sote-ratkaisun osalta voidaan sitten kirjoittaa, jos esimerkiksi SDP ja kokoomus ovat hallituksen pääpuolueet?
– Jonkinlaista kunnan ja maakunnan väliin asettuvaa hybridimallia siinä varmaan rakennettaisiin. Kompromissikykyä koetellaan, mutta uskoisin puolueilla olevan soten suhteen myös kompromissihaluja. Soviteltavaa on paljon, mutta en kaiken kaikkiaan usko, että sote-kysymys olisi hallitusneuvottelujen vaikeimpia paikkoja, Tainio arvioi.
Poimintoja puolueiden vastauksista hallitustunnustelija Antti Rinteen sote-kysymykseen
Vihreät:
– Sosiaali- ja terveyspalvelut lähtökohtaisesti julkisina palveluina. Palveluista vastuussa riittävän suuri järjestäjä. Palveluita johtavat vaaleilla valitut päätöksentekijät.
– Valinnanvapauden lisäämisessä voidaan edetä vaiheittain muun muassa palvelusetelijärjestelmää ja henkilökohtaista budjetointia käyttäen ja kokeilujen kautta.
– Uudistuksen toteutuksessa on otettava huomioon metropolialueen ja muiden suurten kaupunkien erityishaasteet. Jos uudistuksessa päädytään muodostamaan kuntia suurempia järjestäjiä, tehdään aluejaot aidossa yhteistyössä suurimpien kaupunkien kanssa.
Keskusta:
– Kokonaisuudistus 18 maakunnan pohjalta. Helsingin erityistarve omaan ratkaisuun arvioitava. Olemassa olevia rakenteita (HUS) ei pidä rikkoa.
– Järjestämisvastuu julkisella sektorilla. Yksityinen sektori, järjestöt ja osuuskunnat täydentävät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Perustasolla osassa palveluista ihmisille taataan valinnan mahdollisuus. Asiakas- tai palveluseteliä käytetään palvelujen täydentämiseen ja jonojen purkuun.
– Huoleen rahoituksen riittävyydestä voi olla ratkaisuna maakuntien verotusoikeus. Tavoitteena monialainen maakunta. Maakuntien päättäjät valitaan suorilla vaaleilla.
Kokoomus:
– Uudistus kuntapohjaisesti vapaaehtoisuuteen nojautuen, tarvittaessa velvoitteita ja kannusteita käyttäen. Palvelujen järjestämiseen tarvitaan asukasmäärältään vahvat järjestäjät. Perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen yhteistyö voi rakentua esimerkiksi kuntayhtymille.
– Julkinen sektori vastaa palveluiden järjestämisestä, monituottajuutta vahvistetaan.
– Valinnanvapaus keino nopeuttaa palvelujen saatavuutta. Palvelusetelin käyttöä lisäämällä parannetaan pienten yritysten ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia tuottaa palveluita sekä vältetään kilpailutuksien tuomia ongelmia esimerkiksi vammaisten asumispalveluissa.
Perussuomalaiset:
– Suurin säästöpotentiaali muodostuu noin 20 tehottomimmasta kunnasta, jotka ovat pääosin suuria kaupunkeja.
– Uudistus pitää tehdä vaiheittain ja niin, että ehjää ei rikota. Nykyiset sairaanhoitopiirit toimivat pohjarakenteena leveämmille hartioille ainakin aluksi. Ei edellisen hallituksen maakuntamallille ja valinnanvapausajattelulle.
– Päävastuu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa pitää olla julkisella puolella, ja yksityiset toimijat voivat tukea tätä. Sotesektorien markkinaistuminen mennyt liian pitkälle.
Vasemmistoliitto:
– Julkisen sektorin vastattava palveluiden järjestämisestä ja pääosin niiden tuottamisesta. Järjestöt, osuuskunnat, säätiöt ja yritykset voivat täydentää julkista palvelujärjestelmää.
– Vastuu järjestämisestä ja tuottamisesta on kuntia laajemmille itsehallinto-alueille. Maakuntahallinto on yksi vaihtoehto hallintorakenteeksi – se edellyttää riittävää rahoitusta sekä suoria vaaleja. Vasemmistoliitto kannattaa myös verotusoikeutta.
– Keskeiset sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevat neuvottelut tulee käydä kansan valitsemien edustajien ja virkamiesten voimin. Terveysyritysten lobbarit eivät kuulu neuvottelupöytiin.
RKP:
– Sellaista mikä toimii ei tule rikkoa, vaan uudistuksessa tulee keskittyä korjaamaan sotepalvelujen ongelmia. Perusterveydenhuolto voitaisiin esimerkiksi siirtää nykyisiin sairaanhoitopiireihin. Vanhustenhuolto ja sosiaalitoimi voitaisiin jättää kuntien vastuulle, ja ne voisivat itse valita järjestävätkö ne palvelut itse vai yhdessä muiden kuntien kanssa.
– Hoitoa pitää saada kohtuullisen etäisyyden päästä, siksi esimerkiksi Vaasan keskussairaalan laaja päivystys ja pienempien sairaaloiden toimintaedellytysten turvaaminen on välttämätöntä.
– Valinnanvapaus terveydenhuollossa on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta sitä tulee lisätä vaiheittain. Valinnanvapautta voidaan lisätä palvelusetelien ja henkilökohtaisen budjetin avulla.
Kristillisdemokraatit:
– Tarvitaan peruskuntia suuremmat järjestämisvastuussa olevat sote-alueet. Sote-alueiden lukumäärä ei ole olennainen,vaan se tulisi määritellä palvelujen kautta asiantuntijanäkemyksiä kuunnellen.
– Palveluintegraatio toteutuu parhaiten, kun sekä perus- että erityistason palvelut ovat sote-alueen järjestämisvastuulla. Sote-alueilla on oltava laaja vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan.
– Kunnat voisivat edelleen tuottaa palveluita, mutta nämä palvelut koordinoitaisiin osaksi suurempaa hallinnollista kokonaisuutta. Sote-alueen rahoituksen tulee perustua valtionosuusjärjestelmään ja kuntaveroon sisältyvään sote-osuuteen.
SDP:
– Vastuu palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta kootaan sote-kuntiin. Nämä uudet itsehallinnolliset alueet sijoittuisivat kuntien ja valtion väliin ja niiden toiminta voidaan säädellä kuntalakia vastaavasti.
– Sote-kunnalle tulisi suorat vaalit ja vahva itsehallinnollinen oikeus päättää siitä, miten palvelut alueella tuotetaan. Sote-kunnalla on oltava mahdollisuus huomioida alueelliset erityispiirteet, kuten erikoissairaanhoidon näkökulmasta pitkät välimatkat ja kielelliset oikeudet. Kunnat voisivat tuottaa palveluja.
– Sote-kunnat saisivat verotusoikeuden. Lisäksi ne saavat valtionosuuksia ja voivat periä asiakasmaksuja. Jokainen sote-kunta kuuluisi myös yhteen viidestä erityisvastuualueesta.
Puolueiden kaikki vastaukset eduskunnan verkkopalvelussa
LUE MYÖS:
Kunta-sana puuttui Rinteen kysymyksistä – rivien välistä toki löytyi
