Raportti: Hyvinvointialueuudistus synnytti uuden tavan tulkita itsehallintoa – Tutkijat toivovat julkista keskustelua kuntien ja alueiden itsehallinnoista
Tutkijat esittävät, että päätöksenteko- ja valmisteluprosesseihin kiinnitettäisiin välittömästi huomiota jännitteiden liennyttämiseksi. Kuva: Ville Miettinen
Hyvinvointialueuudistuksen myötä Suomeen on syntynyt kahdenlaisen paikallisen itsehallinnon malli, sillä paikallista itsehallintoa tulkitaan ja toteutetaan hyvinvointialueilla eri tavalla kuin kunnissa, todetaan Havaintoja hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymisestä ja suhteesta kuntiin -tutkimusraportissa, joka on osa Hyvinvointialueiden ja kuntien välinen suhde, johtaminen ja ohjaus (HALKO) -tutkimushanketta.
Väliraportin ovat kirjoittaneet Tampereen yliopiston tutkijat Henna Paananen, Anni Jäntti, Arto Haveri, Lotta-Maria Sinervo ja Johanna Sinkkonen.
Euroopan Neuvoston Paikallisen itsehallinnon peruskirjassa (66/1991) määritellään itsehallinnon peruselementeiksi vaaleilla valittavat päättäjät, yleinen toimiala ja verotusoikeus.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Hyvinvointialueilta puuttuu verotusoikeus ja ne ovat riippuvaisia valtion rahakirstusta. Tämä on pitänyt myös julkisessa keskustelussa kysymyksen hyvinvointialueiden itsehallinnon todellisen luonteen.
Lisäksi hyvinvointialueiden rajattu tehtäväkenttä ja rooli osana hallinnon kokonaisuutta merkitsee, ettei hyvinvointialueiden itsehallinnollinen toimiala ole lähtökohtaisesti samanlainen kuin kunnallisen itsehallinnon tapauksessa, kuten tutkijat kirjoittavat raportissa.
He viittaavat siihen, että hyvinvointialueilla ei ole esimerkiksi elinvoimaan tai alueidentiteetin rakentamiseen liittyvää roolia.
– Näin ollen paikallisen itsehallinnon kolmesta pääperiaatteesta toteutuu vain yksi: vaaleilla valitut päättäjät. Hyvinvointialueiden itsehallinnon laajuutta tai laatua ei voi suoraan verrata kunnalliseen itsehallintoon, eivätkä hyvinvointialueet vertaudu toisaalta kuntayhtymiin, vaan ovat oma uudenlainen aluehallinnon muoto.
Sillä, millaisiksi hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion suhteet muotoutuvat uudistuksen toimeenpanon alkuvaiheessa, on pitkäaikainen vaikutus kahden paikallisen itsehallinnon tason toiminnalle, toimintaedellytyksille ja yhteistyölle, tutkijat muistuttavat.
Neljä kehittämisehdotusta
Väliraportissa esitetään neljä kehittämistoimenpidettä kuntien ja hyvinvointialueiden välisen suhteen kehittämiseksi.
Yksi niistä on julkinen keskustelu itsehallinnon tulkinnoista. Nyt alueiden ja kuntien välissä on jännitteitä, jotka tulisi tutkijoiden mukaan ottaa vakavasti. Yksi jännitteen luoja on rajoitettu tulkinta itsehallinnosta. Se vaikuttaa hyvinvointialueiden toimintaan ja mahdollisuuksiin toteuttaa itsehallintoa heijastuen esimerkiksi aluevaltuustojen toimintaan ja vallankäytön mahdollisuuksiin.
– Kysymys itsehallinnosta liittyy olennaisesti valtionohjaukseen. Valtioneuvoston esittämien tietotarpeiden mukaisesti tarvitaan julkista keskustelua siitä, onko hyvinvointialueiden tosiasiallinen itsehallinnollinen liikkumatila lainsäätäjän edellyttämällä tasolla ja turvaako valtionohjaus hyvinvointialueiden ja kuntien itsehallintoa, raportissa todetaan.
Tutkijat esittävät myös, että päätöksenteko- ja valmisteluprosesseihin kiinnitettäisiin välittömästi huomiota jännitteiden liennyttämiseksi.
– Jännitteet hyvinvointialueiden ja kuntien suhteessa, hyvinvointialueiden ja asukkaiden suhteessa, aluevaltuuston ja aluehallituksen sekä viranhaltijoiden välillä, poliittisen ja viranhaltijoiden suhteessa heikentävät olennaisesti hyvinvointialueiden mahdollisuuksia saavuttaa niille asetetut tavoitteet, tutkijat muistuttavat.
Myös vastuunjakoa kuntien ja alueiden välillä tulisi kirkastaa, erityisesti terveyden ja hyvinvoinnnin edistämisessä.
– Vastuunjaon jäsentymättömyydestä kuvaavat kiistat mm. palveluliikenteestä, oppilashuollosta, järjestöavustuksista vaativat paikallista keskustelua. Alueilla on keskusteltava nimenomaan vuoropuhelussa vastuidenjaosta ja neuvottelujen tulokset on viestittävä avoimesti. Ratkaisematta jäänyt vastuunjako mahdollistaa osaoptimoinnin ja heikentää ennaltaehkäisevän työn onnistumisen mahdollisuuksia, tutkijat huomauttavat.
Lisäksi raportin kehittämissuosituksissa listataan asukkaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien kytkeminen päätöksentekoon.
– Kytkös on tärkeä myös hyvinvointialueiden toiminnan legitimiteetin turvaamisen ja niihin kohdistuvan luottamuksen näkökulmista.
Lisää aiheesta:
Kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäväkenttä ja rooli on jo lähtökohdissaan jännitteinen.
Hyvinvointialueilta odotetaan luvattuja kustannusten säästöjä. Hyvinvointialueet katsovat asioita kustannusten näkökulmista omalla sektorillaan välittämättä kokonaiskustannuksista, joita palveluverkon karsinnat ja toimipisteiden aukioloaikojen rajoitukset eli tuotettujen palvelujen etääntyminen tarvitsijoistaan tuottaa sekä kansalaisille että muille toimijoille.
Kun terveyspalvelut kuuluivat aiemmin kunnille, kunnille oli tärkeää osoittaa, että palvelut toimivat kunnassa hyvin. Tämä oli sekä elin-, pito- että myös vahva vetovoimatekijä kunnille saada asukkaita ja yrityksiä kuntaan.
Myös alan henkilöstön palkat toivat verotuloja sekä ostovoimaa kuntiin kautta maan. Mitä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa? Pelkään kehityksen johtavan arvaamattomiin ongelmiin eri seurausvaikutusten osalta.