Sote lisäsi ristiriitoja ja vauhditti kaupunkikeskustelua
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on antanut kasvot ja vauhtia keskustelulle kaupunkipolitiikasta. (Kuva: Ville Miettinen)
Sote- ja maakuntauudistus on lisännyt vastakkainasettelua, nostanut kuntien erilaisuuden esiin, selittää Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki virinnyttä keskustelua kaupunkipolitiikasta. Hän kuitenkin muistuttaa kuntien yhteisistä intresseistä.
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, kok., on puhunut aktiivisesti kaupunkien puolesta ja kutsunut koolle 21 suurimman kaupungin johtajat. Eduskunnan varapuhemies Mauri Pekkarinen, kesk., toivoi hallitukselta ennen budjettiriihtä toimia hillitsemään Uudenmaan kasvua. Hiukan aiemmalta ajalta muistetaan myös pääministeri Juha Sipilän, kesk., ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen, kesk., puheenvuorot, joissa haluttiin hillitä kaupungistumista.
Lamminmäen mukaan Kuntaliiton on syytä ottaa vakavasti kaupunkipolitiikan nousu keskusteluun.
– Kaupunkien merkityksen huomioon ottaminen ei ole pois muilta, hän painottaa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kaupunkien osuus korostuu
Vapaavuoren aktiivisuus on herättänyt keskustelua. Hän kirjoittaa twitterissä, että maaseutu- ja saaristolaispolitiikkaa on tehty iät ajat.
– Kaupunkipolitiikkaa nyt viritettäessä (esim C21) parku on melkoinen. Surullista! hän twiittasi.
Muuttoliiketutkija ja Porin kehittämispäällikkö Timo Aro tukee Vapaavuoren ajatuksia. Hän kertoo omassa twiitissään 21 suurimman kaupungin osuudesta eri mittareilla:
Niiden osuus Vuosien 2010–2016 väestönlisäyksestä on sata prosenttia, bruttokansantuotteesta 79,2 vieraskielisistä 77,3, 2015 valmistuneista asunnoista 67,7, yksityisen sektorin työpaikoista 2014 64,2 ja kaikista työpaikoista 61,4 prosenttia, korkea-asteen opiskelijoista 61,1, aloittaneista yrityksistä 58,1 ja koko väestöstä 53 prosenttia.
Aro kysyy, onko Suomella varaa jättää näiden kaupunkien ääni kuulematta.
Vapaavuoren kutsulistalla ovat kaikki yli 50 000 asukkaan kaupungit. Oleellista on, että niiden asukasmäärä siis kattaa yli puolet väestöstä. Se synnyttää myös eri mielikuvan kuin kuuden suurimman kunnan harjoittama aktiivinen yhteistyö. Kutsulista rikkoo myös pääkaupunkiseudun ja muun Suomen vastakkainasettelun.
Suuret kaupungin vetureina
– Sote-uudistuksen valmistelu on ollut sekavaa ja sille asetettujen tavoitteiden toteutumiseen suhtaudutaan epäillen. Suuret kaupungit asemoituvat uudistukseen eri tavoin kuin pienet maaseutukunnat, joille uudistuksen vaikutukset ovat pienempiä, sanoo Lamminmäki.
Hän muistuttaa suurten kaupunkien merkittävästä roolista erityisesti taloudellisen kasvun moottoreina ja näkee, että niillä on paljon menetettävää.
Katse Kuntaliiton rooliin
Keskustelu on nostanut esiin myös pohdinnan Kuntaliiton roolista kaikenlaisten kuntien edunvalvojana ja palvelujen tarjoajana.
Vastauksena kysymykseen suurten ja pienten kuntien eturistiriidoista Lamminmäki vastaa viittaamalla kuntien erilaisiin tarpeisiin.
– Kunta- samoin kuin maakuntakenttä on heterogeeninen. Ero Helsingin ja pienten saaristokuntien välillä on suuri. Uudenmaan maakunnan henkilöstömäärä 60 000 on suurempi kuin kaikissa EU-instituutioissa yhteensä, 45 000.
– Oman osaamisen taso ja ulkopuolisen avun tarve vaihtelee. Erilaisten organisaatioiden tarpeet ja odotukset Kuntaliiton suuntaan ovat erilaiset. Eri kunnilla tai kuntaryhmillä voi olla erilaisia tarpeita tai painotuksia, muun muassa soten ja kasvupalveluiden osalta.
– Nämä on huomioitava myös Kuntaliiton toiminnassa. Kysymys ei aina ole ristiriidoista vaan erilaisista tarpeista.
– Kuntaliitto huomioi erilaisuuden myös omassa toiminnassaan. Liiton asiakkuustyön lähtökohtana on erilaisten kuntien eritystarpeiden tunnistaminen. Palveluja räätälöidään entistä enemmän näiden tarpeiden pohjalta.
Lamminmäen mukaan tänä vuonna on asiakkuustyö suurten kaupunkien osalta asiakkuustyö hyvin liikkeelle.
Yhteiset intressit ja sovittelua
Kunnilla on joka tapauksessa paljon yhteisiä intressejä, sanoo Lamminmäki.
– Kaikkein tärkein on asukas, kuntainen, jolle palveluja tuotetaan tai järjestetään. Toinen on talous. Kaikille kunnille tulee turvata resurssit palvelujen järjestämiseen. Kuntien ja kuntakentän erilaisuuden esille nostaminen on yhtä lailla kaikkien yhteinen intressi, Lamminmäki luettelee.
Jäsenkentän erilaisuus tuo Kuntaliitolle myös eräänlaisen sovittelijan roolin, Lamminmäki sanoo.
– Tämä ei ole aina helppoa, hän sanoo, mutta kysyy, eikö sittenkin ole parasta sovitealla erilaiset näkemykset kuntien kesken, jolloin asiat pysyvät omissa käsissä.
– Peliteoriaa yksinkertaistaen: Jos kaukalossa on kolme pelaajaa, se voittaa aina, joka kykenee tiukassa paikassa syöttämään myös naapurille – siis liittoutumaan, Lamminmäki sanoo.
Jan Vapaavuori – oletko tosissasi? Näinkö haluat kohdella pienempiä kaupunkeja ja kuntalaisia. Oletko todella noin itsekäs. Ei pienet kaupungit eikä maaseutu ole Helsingin etuja pois viemässä – päin vastoin. Ahneudella ei nykyisin ole mitään rajaa.
Suuret kaupungit….pitäkää tolkku, älkää ajako talouksiamme pienissä kaupungissa kuralle, älkää ajako kiinteistöjämme alihintaisiksi, älkää viekö elintilaamme nollille, älkää viekö kehityshalujamme, sillä mekin olemme ihmisiä. Tulee vielä aika jolloin keskittäminen ei ollutkaan se paras ratkaisu. Tulee aika jolloin ihmiset eivät halua asua pienissä yksiöissä suuressa kaupungissanne. Tulee aika jolloin ihmiset tarvitsevat ilmaa ympärilleen, luonnosta puhumattakaan.
Tälläinen toiminta on sitä ahnetta ja itsekästä sekä eriarvoistavaa….johtaa myös kansan liikehtimiseen ja omien puolien pitämiseen….eli saattaa aiheuttaa reaktioita jotka eivät ole toivottavia.