Tulevaisuuden kunnan osalta on keskeistä kysyä, mitä siltä odotamme, millainen sen tulisi olla ja mitä tehdä ja kenen toimesta tulevaisuuden kuntia tulisi rakentaa, kirjan toimittajat toteavat.

Tiistaina julkaistu Tulevaisuuden kunta -suurteos on lähes 60 kirjoittajan yhteistyön tulos. Noin 560-sivuisen kirjan voi ladata Kuntaliiton verkkosivuilta tai tilata Kuntaliiton verkkokirjakaupasta.

– Olin yllättynyt, että niin suuri kirjoittajajoukko innostui, sanoo kirjan toimituskuntaan kuulunut professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta.

– Se osoittaa, että tulevaisuuden kunta itsessään on niin houkuttava asia, että sen eteen halutaan tehdä töitä, lisää tutkimus- ja kehitysjohtaja Kaija Majoinen Kuntaliitosta.

Lukuisten tutkijoiden ja käytännön kehittäjien yhteistyönä syntynyt teos tarjoaa tutkimukseen ja kokemukseen perustuvaa tietoa tulevaisuuden kunnan kehittämisen ja suunnittelun pohjaksi.

Se on tarkoitettu myös luottamushenkilöille eli paraikaa kuntavaaleihin valmistautuville ehdokkaille työkaluksi.

Haverin ja Majoisen lisäksi toimituskuntaan kuuluivat neuvotteleva virkamies Inga Nyholm valtiovarainministeriöstä ja tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom Kuntaliitosta.

 

Jos ei vastaa Twitterissä, se kostautuu

 

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri muistuttaa kirjassa, että erityisesti sosiaalinen media pakottaa päättäjät kohtaamaan myös omien näkemystensä vastaisia puheenvuoroja.

Esimerkiksi Twitterissä kuka tahansa kansalainen voi ryhtyä seuraamaan ketä hyvänsä päättäjää tai vaikuttajaa häneltä lupaa kysymättä, ja seurattavan pitää kyetä vastaamaan esitettyihin kysymyksiin näkökohtiin. Voi niihin jättää vastaamattakin, mutta se kostautuu nopeasti, Sauri varoittaa.

Miten kunnan ja maakunnan
yhteispeli pelaa?

Lempäälän kunnanjohtajan Heidi Rämön mielestä kuntien tulevalle toimintakulttuurille on merkityksellistä se, miten maakunnan päättäjät ja toimijat suhtautuvat kuntiin. Rakentuuko hedelmällinen yhteistyö vai toimivatko kunnat omina eristyneinä yksiköinään, Suomen kuntajohtajat ry:n hallituksen puheenjohtajana toimiva Rämö kysyy.

Jotta yhteistyö on mahdollista, vaatii se kaikkien osapuolten sitoutumista tavoitteisiin sekä yhteisen rakenteen. Alustaa tälle toimintakulttuurille rakennetaan jo sillä, miten muutosta suunnitellaan ja kuinka osapuolia kuunnellaan. Rakentamisvaihe voi joko edistää tai heikentää tulevaisuuden toimintamahdollisuuksia, hän muistuttaa.

Erilaisiin kuntiin sopivaa johtamismallia ei ole

Kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Jenni Airaksinen Tampereen yliopistosta painottaa, että johtajuuden rakentuminen on johtajien persoonan, tyylin ja kontekstin yhteispeliä, eikä tulevaisuuden erilaisiin kuntiin hyvin soveltuvaa johtamisen tapaa tai tyyliä ole mahdollista määritellä.

Airaksisen mielestä kuntien olisikin syytä tarkastella kriittisesti omia tarpeitaan ja pohtia etenkin sitä, millaisia haluja tulevaisuuden roolista kunnalla on. Vasta tämän tarkastelun jälkeen voidaan pohtia sitä, millainen organisaatiorakenne tai johtamisen malli voisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea kuntaa omien tavoitteidensa saavuttamisessa.

Millainen kunta on 50 vuoden kuluttua?

Tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista uskaltaa kurkottaa 50 vuoden päähän. Silloin on Suomen itsenäisyyden 150-vuotisjuhlat. Hänen mukaansa Suomi on silloin kansainvälisesti verkottunut maaseudun pieniä yrityksiä myöden. Digitalisaatio on läpäissyt yhteiskunnan, ja älykkäät sovellukset työskentelevät yhteistyössä ihmisten kanssa. Ihmiset valitsevat tuotteita ja palveluja joustavasti verkon kautta.

Valinnanvapauden lisääntyminen on muuttanut erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin palvelunäkymää, yksityiset yritykset ja yhteisöt tuottavat suuren osan palveluista. Ihmiset lataavat omasta hyvinvoinnistaan dataa palvelujärjestelmiin. Kunnat tarjoavat luotettavan alustan verkostomaisille palvelu- ja kehittämiskumppanuuksille, jotka edistävät kansalaisten hyvinvointia ja ennaltaehkäisevät syrjäytymistä, hän visioi.

Hyyryläisen mukaan on mahdollista, että ajan kuluessa Uudellemaalle muodostuu aivan omanlaisensa aluekehitysjärjestelmä, jossa pääkaupunkiseudun kunnat ja maakunta muodostavat yhdessä kehyksen, jossa suhde valtiovaltaan jäsentyy. Tämä kuitenkin tarkoittaisi Uudenmaan maakunnan aluekehittämisjärjestelmän jakaantumista metropolialueeseen ja eräänlaiseen metropolialueen maakunnalliseen kehysosaan.

Maahanmuutto on mahdollisuus, kunnilla on siinä merkittävä rooli

Kunnat voivat luoda tehokkaita palveluja ja paikallisia polkuja työelämään. Ne voivat tukea kansalaisyhteiskuntaa ja vapaaehtoista yhteiskunnallista osallistumista ja auttaa selvittämään paikallisia monikulttuuristumiseen liittyviä konflikteja. Näin kirjoittavat tutkijatohtori Lotta Haikkola Helsingin yliopistosta, sosiologian apulaisprofessori Lena Näre Helsingin yliopistosta, väitöskirjatutkija Kari Creutz-Sundblom Helsingin yliopiston CERENistä ja tutkijatohtori Tiina Sotkasiira Itä-Suomen yliopistosta.

Yhtä tärkeää kuin tehokkaat toimenpiteet ja palvelut on se, että kunnat ovat avoimia muutokselle, pyrkivät tukemaan osallisuutta ja luovat ilmapiiriä, jossa eritaustaiset ihmiset tuntevat ulkopuolisuuden sijaan kuuluvuutta kansakuntaan.

Heidän mukaansa maahanmuutto ei uhkaa suomalaista yhteiskuntaa, vaan päinvastoin se tulisi nähdä väestöltään vanhenevan Suomen mahdollisuutena. Kunnilla on merkittävä rooli moninaisen Suomen rakentajina, he toteavat.

Maakuntauudistuksen suuret riskit

Maakuntauudistus on muuttamassa suomalaisen hallinnon rakennetta perusteellisesti ja nopeasti, joka on tietysti tuoreen suurteoksen synnyn taustalla.

Suureen muutokseen sisältyy aina myös suuria riskejä, kirjoittaa johtava lakimes Kirsi Mononen Kuntaliitosta. Riskit liittyvät demokratian toteutumiseen, suurimpien kaupunkien asemaan, kuntien talouden tasapainoon ja omavaraisuusasteeseen, monituottajamallin toimivuuteen sekä kunnan asukkaiden osallisuuden ja valinnanmahdollisuuksien toteutumiseen. Suuri riski on myös se, miten muutosta johdetaan ja miten se toteutetaan.

Mononen huomauttaa, että riskien arviointia vaikeuttaa se, että maakuntauudistus kohtelee erilaisia kuntia eri tavoin. Suurimmat riskit ovat kaupungeilla, jotka ovat järjestäneet ja tuottaneet palvelut itse. Kaupungit ovat väestön kasvaessa investoineet palvelurakenteeseen ja infrastruktuuriin lainarahalla. Maakuntauudistuksen vaikutukset tuloihin, taseeseen ja omavaraisuusasteeseen yhdistettynä verokattoon muuttavat kuntien taloudellista asemaa ja luottokelpoisuuden arviointia.

Muutos on aina myös mahdollisuus. Maakuntauudistuksen tavoitteista on laaja yhteisymmärrys. Siksi lakiluonnoksista annetuissa lausunnoissa esitetyt riskit ja tehdyt muutosehdotukset tulisi arvioida huolella ja tehdä lakeihin tarvittavat muutokset. Se turvaisi edellytykset kuntien ja muiden toimijoiden sitoutumiselle muutosprosessin eri vaiheissa, Mononen korostaa.

Paikallisuus säilyy

Riippumatta siitä, miten kansalaisten tarvitsemat palvelut tulevaisuudessa järjestetään ja miten globaalisiksi monet asiat muuttuvat, paikallisuus tullee säilymään myös lähivuosikymmeninä, kirjoittaa tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom Kuntaliitosta.

Hänen mukaansa paikallisuus sisältää myös kansalaisten monimuotoisen kuntalaisuuden. Kuntalaiset tulevat toimimaan tulevaisuuden kunnissakin eri roo- leissa: kunnan jäseninä, äänestäjinä, veronmaksajina, luottamushenkilöinä ja työn- tekijöinä, palvelujen käyttäjinä, asiakkaina ja potilaina – ja myös osallistujina ja vaikuttajina.

Lataa täältä Tulevaisuuden kunta -teos pdf-muodossa

Martta Nieminen
Martta Nieminen
martta.nieminen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*