Tutkimus: Lasten, nuorten ja perheiden asiat ovat kasvavissa määrin pelkoa ja vastakkainasettelua lisäävän poliittisen puheen sävyttämiä
Tutkimustulokset osoittavat, että huolisignalointi on lisääntynyt voimakkaasti eduskunnassa 1990-luvun lopulta. Kuva: Ville Miettinen
Poliittinen puhe on muuttunut huolen- ja pelonsekaiseksi reaalimaailman tapahtumakulkujen ruotimiseksi. Poliittinen puhe on aikaisempaa enemmän kriittissävytteistä poliittista vastakkainasettelua.
Edellä mainitut huomiot ovat nousseet esiin tutkittaessa lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevia eduskuntaesityksiä, joihin liittyen tuodaan esiin kasvavissa määrin arvoja ja intressejä, Helsingin yliopisto tiedottaa.
Eduskuntaesitysten mielipiteitä ohjaileva ja tarkoitushakuinen kehityskulku on jatkunut 2020-luvulle asti, osoittaa kaksi vertaisarvioitua tutkimusjulkaisua.
Aineistona tutkimuksissa on käytetty kaikkia lähes 180 000 eduskuntaesitystä, jotka on laadittu eduskunnassa vuosina 1970–2020.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Niistä on poimittu lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevat esitykset, joita on reilut 12 000.
Aktiivien aktiivisuus selittävänä tekijänä
Tulokset osoittavat, että 1990-luku oli poliittisen signaloinnin käänteentekevä ajanjakso.
Jos 1970-luvun eduskuntaesitykset tavoittelivat hyvinvointivaltiollisten rakenteiden luomista, 1980-luvun esitykset tähtäsivät resurssien allokointiin näihin rakenteisiin.
– Signalointi on muuntunut 1990-luvulta eduskuntaesitysten valossa toiveiden tynnyrin täyttämisestä pahoinvointipainiksi eli kriittissävytteiseksi, reaalimaailman negatiivisten tapahtumakulkujen ruotimiseksi ja poliittisen vastuun osoittamiseksi, sanoo professori Timo Harrikari Helsingin yliopistosta tiedotteen mukaan.
Tulokset osoittavat, että huolisignalointi on lisääntynyt voimakkaasti eduskunnassa 1990-luvun lopulta.
– Tämä selittyy erityisesti oikeistokonservatiivien aktiivisuudella ja tavalla tulkita lasten, nuorten ja perheiden kysymyksiä, mutta myös laajemmin poliittisen toimintakulttuurin muutoksilla ja sitä kehystävän monikriisiyhteiskunnan yleistrendeillä, Harrikari toteaa.
Lisäksi yliopiston tiedotteessa kerrotaan, että edellä mainittuja aiheita on käsitelty Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä sekä Janus-lehdessä julkaistuissa tutkimusartikkeleissa.
Lue myös:
