Työryhmä hahmottamaan tulevaisuuden kuntaa
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen johtaa työryhmää, joka hahmottelee tulevaisuuden kuntaa.
Valtiovarain ministeriö on asettanut parlamentaarisen työryhmän kehittämään visiota tulevaisuuden kunnasta vuonna 2030.
Toimeksiantoon kuuluu määritellä kuntien rooli ja tehtävät sekä asema suhteessa perustettaviin itsehallintoalueisiin. Painopisteenä on kunnan rooli hyvinvoinnin, elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjänä sekä kuntademokratian.
Työryhmän tehtäviin kuuluu myös kartoittaa tarvittavat lainsäädännölliset muutokset ja pitkän aikavälin kuntapolitiikan muutostarpeet, sekä valmistella tarpeelliset lainsäädäntömuutokset.
Parlamentaariseen työryhmän puheenjohtajana toimii kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, kesk. ja varapuheenjohtajina kansanedustajat Toimi Kankaanniemi, ps. ja Mari-Leena Talvitie, kok.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Jäseniksi nimitettiin kansanedustajat Elsi Katainen, kesk., Maria Tolppanen, ps., Sanna Lauslahti, kok., Tuula Haatainen, sd., Joona Räsänen, sd., Olli-Poika Parviainen, vihr., Hanna Sarkkinen, vas., Thomas Blomqvist, rkp sekä VTT Jouko Jääskeläinen, kd.
Lisäksi ryhmään nimettiin kolme kuntajohtajaa, Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell ja Salon Antti Rantakokko sekä Liperin kunnanjohtaja Hannele Mikkanen.
Pysyviksi asiantuntijoiksi nimettiin valtiovarainministeriön kuntaosaston ylijohtaja Päivi Laajala, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen ja Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Jenni Airaksinen.
Parlamentaarisen työryhmänsihteereinä toimivat VM:n neuvottelevat virkamiehet Katja Palonen ja Inga Nyholm.
Avausseminaari tammikuussa
Tulevaisuuden kunta ‑hankkeelle asetettiin myös asiantuntijaryhmä. Senpuheenjohtajana toimii VM:n hallitusneuvos Auli Valli-Lintu. Jäseniksi nimitettiin edustajat eri ministeriöistä sekä lakimies Mervi Kuittinen ja erityisasiantuntija Arto Koski Kuntaliitosta.
Asiantuntijaryhmä voi nimetä itselleen pysyviä asiantuntijoita.
Tulevaisuuden kuntaa hahmotellaan tammikuussa järjestettävässä hankkeen avausseminaarissa. Siihen kutsutaan muun muassa kuntien, valtion, järjestöjen ja median edustajia sekä kansanedustajat.
Toimeksiannossa on selvitettävänä mm. itsehallintoalueen asema suhteessa kuntaan, miksi ei myös parlamentaarista vastuuta kantavan hallituksen alaiseen valtion hallintoon?
Kolmiportaisen demokratian päättäjien legitimaatio vaatii vaaleihin rakentuvien instituutioiden välisen työn- ja vastuunjaon sekä tilivelvollisuuden osoittamisen – se joko ylös eduskuntavaalien tai alas itsehallinnollisten alue- ja kuntavaalien äänestäjille. Eikö tämä ole perustuslaillinen kysymys?
Ehkä työryhmän työlle olisi eduksi, että se tekisi valtiosääntöisen tarkastelun ja kokoonpanossa olisi tätä erityisasiantuntijuutta edustava henkilö. Eikö sellainen olisi kynnyskysymys, joka ohjaisi koko uudistusta.
Kunnat ja maakunnat ovat sekä perustuslain että hallintolainsäädännön suhteen samanlaiset.
Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinon peruskirjaa – valtiosopimuksena ja Suomen lakiin vuonna 1991 otettuna – on noudatettava.
Yhtäältä kuntatasolle jätetään EU:n subsidiariteettiperiaatteen eli läheisyysperiaatteen mukaan kaikki tehtävät, jotka luonteensa puolesta kuuluvat kuntien tehtäviin. Toisaalta maakuntatasolle ei saa siirtää muuta kuin – Suomen eri alueiden erityispiirteet huomioon otettuna – tehtävät, jotka sinne luonteensa puolesta erityisesti soveltuvat.
– Esimerkiksi sosiaalipalveluiden demokraattinen päätöksenteko ennalta ehkäisevän sosiaalityön osalt, on hyvä pitää kuntien päätettävissä.
– Ruotsi on ottanut kuntien ja määkäräjäkuntien perustuslaillisessa demokratiassa huomioon valtiosopimuksen ja läheisyysperiaatteen, mikä on yhdistävä tekijä Suomen uudistuksessa suhteessa Ruotsiin.
Sekä kunnat että aluekunnat eli maakunnat, tekevät perustuslain tarkoittamat
1) järjestämispäätökset
2) tuotantopäätökset
3) budjettipäätökset ja alijäämien kattamispäätökset
4) rahoituksen hankkimispäätökset.
Kunnat ovat ajautuneet valtion etäispäätteksi – lakisääteisyys kattaa lähes kaiken. Ja siitä kuntalaitoksen kriisi on lähtöisin. Valtio on tehtäväkuormaa jatkuvasti lisännyt ja samalla -90 -luvun alusta lähtien vetäytynyt kustannusvastuustaan. Kustannusjako ei ole ollut vuosikymmeniin enää perustuslain hengen eikä kirjaimen täyttävällä tasolla. Muutosta valtion käyttymiseen tuskin voidaan odottaa!
Silti ei kunnan perustuslaillinen idea -yleinen toimivalta ja verotusoikeudella suojattu omavastuinen talous – ole mihinkään kadonnut. Tätä kunnan statusta perustuslaki suojaa. Kunta hoitaa itsehallintoonsa kuuluvat ja muut tehtäväkseen ottamat asiat. Valtuustoilla on harkintansa mukaan oikeus huolehtia lainsäädännön lisäksi ja ohi kuntalaisille tarpeelliseksi katsomiaan yhteisä tehäviä.
Kunnalla on monopooli asukkaidensa hyvinvoinnin maksimoimiseksi! Näinollen uusi kunta on sellainen, kun kukin valtuusto sen roolin määrittää. Toimikunnassa ei tätä tosiasiaa voida unohtaa eikä muuksi muuttaa.
Suuri kysymys on miten kunnan ja alueen itsehallinnollisuus yhteensovitetaan? Miten puretaan alueen tulopohjaksi kuntien talous ? Siihen kuuluvat myös velat ja kattamaton eläkevastuu. Kuntalaitos on kaksi kolmannesta julkisesta taloudesta. Valtion liikuteltavissa on systeemnin muutoksessa valtionosuuden määrä n. 8 mrdE. Kuntien velkakanta on historiallisen suuri ja segmentoitunut Kuntapankkiin. Takauskeskus on jakanut sen taseen (n. 25-30 mrdE) yhteisvastuullisesti velalliskuntien vastattavaksi.
Luovalle lainsäädäntöosaamiselle on tilausta. Varmaankin pitää katsoa myös perustuslain asettamia vaatimuksia – maan hallinnollinen perusjako on kuntajako ja kunnilla loukkaamaton itsehallinto.
Kuka noista nimetyistä jäsenistä kysyy nk. ”tyhmiä kysymyksiä”, joiden kautta olisi mahdollista löytää uusia näkökulmia? Minusta porukka koostuu aivan liikaa samanmielisistä. Olisiko kannattanut nimetä mukaan joku tavallinen luottamushenkilö, esim. lautakunnan jäsen, jostakin kunnasta, joka toisi näkyville luottamushenkilö-päätöksentekijän näkökulman? Joku tulevaisuudentutkijakin olisi voinut tuoda uutta lähestymistä ongelmiin…