Työryhmä valmistelee kuntien asumisneuvonnan läkisääteistämistä – "Tärkeintä on kattavuuden varmistaminen ja yhtenäisyys"

Ympäristöministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotusta kuntien asumisneuvonnan lakisääteistämisestä. Työryhmässä ovat edustettuina muun muassa Kuntaliitto, Tampereen kaupunki ja asunnottomuustyön parissa työskentelevät kolmannen sektorin toimijat.

Kuntaliiton asiantuntija ja työryhmän jäsen Laura Hassi kertoo, että työryhmän suunnittelutyö on vielä varsin alkuvaiheessa, sillä ensimmäinen tapaaminen järjestettiin perjantaina.

Suunnittelussa on Hassin mukaan syytä harkita tarkasti, mitä lakisääteisyydellä saavutetaan. Mikäli asumisneuvonnasta tulisi kokonaisuudessaan lakisääteinen kuntien tehtävä, palvelut voisivat muuttua nykyistä raskaammiksi ja näin hankalammin saataviksi.

– Nyt neuvonta on helppoa ja kevyttä myös asiakkaalle. Asumisneuvonnassa ei ole leimaa, joka sosiaalipalveluissa usein koetaan olevan. Tätä ominaisuutta se ei saisi menettää.

Hassi huomauttaa, että tälläkin hetkellä kunnissa asunnottomuustyötä tekevät sosiaalipalveluiden ja muiden kuntatoimijoiden lisäksi esimerkiksi kolmannen sektorin toimijat, kuten järjestöt.

– Asunnottomuus on ilmiönä laaja ja varioiva. Jos neuvonnasta tulee velvoittava tehtävä kunnille, on löydettävä ratkaisu, jolla ohjataan koko kuntakenttää järkevästi. Asunnottomuuden hallinnan ääripäät ulottuvat metropolialueelta pienten kuntien tarpeisiin.

Kunnissa ei intressiä tehdä kaikkea itse

Tampereen kaupungin aikuissosiaalityön palvelupäällikkö ja työryhmän jäsen Taru Herranen iloitsee siitä, että suunnittelutyön avulla päästää kartoittamaan asumisneuvonnan nykytilannetta. Tällä hetkellä asumisneuvonnan tarjoamisen keinot, laajuus ja järjestäjätaho vaihtelevat suuresti kuntien kesken.

– On hyvä, että asumisneuvonta tulee toimintana tunnustetuksi. Tärkeintä on kattavuuden varmistaminen ja yhtenäisyys, sillä tällä hetkellä asumisneuvontaa ei ole saatavissa kaikissa kunnissa.

Tampereella asumisneuvonta ja muu asunnottomuuden ehkäisytyö linkittyvät usein perusohjaukseen kunnan sosiaalipalvelujen sisällä. Herrasen mukaan kaupungissa tehdään kuitenkin myös tiiviisti yhteistyötä monien toimijoiden, kuten järjestöjen ja vuokrataloyhtiöiden kanssa.

– En näe että, kunnassa olisi intressiä tehdä kaikkea itse. Järjestöt ovat erinomainen lisä palveluvalikkoon. Erityisesti asumiseen liittyvässä tiedonjakamisessa järjestöt ovat parhaimmillaan.

Palvelujen moninaisuus säilytettävä

Palveluiden ja palveluntarjoajien monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta puhuu myös Vailla vakinaista asuntoa ry:n (Vva ry) asumispalvelupäällikkö Jussi Lehtonen.

Myös Lehtonen on mukana ympäristöministeriön kokoamassa suunnittelutyöryhmässä, jossa hänen mukaansa käytiin jo ensimmäisessä tapaamisessa keskustelua rahoituksen monikanavaisuuden säilyttämisestä.

– Työryhmässä on hyvinkin selvillä, että sellaista lakia ei voida tällä hetkellä valmistella, joka tuottaisi kunnalle lisäkustannuksia.

Asunnottomuustyössä jokaisella nykyisellä toimijalla on Lehtosen mukaan paikkansa. Tällä hetkellä kuntalähtöinen toiminta kohdistuu yleisimmin ennaltaehkäisevään toimintaan vielä asunnon omaavien parissa, kun taas Vva ry:n kaltaisessa järjestötoiminnassa keskiössä ovat asuntonsa jo menettäneet henkilöt.

– Eri toimintamuodot täydentävät toisiaan. Olemme vähän huolissamme järjestölähtöisen toiminnan rahoitusmahdollisuuksista, jos kunnallisesta asuntoneuvonnasta tulee lakisääteistä. Mikä on järjestötoiminnan rahoitusmahdollisuus, jos STEA suhtautuu kaikkeen asuntoneuvontaan samana asiana?, Lehtonen pohtii.

Kaikkiaan Lehtonen suhtautuu positiivisesti tämänhetkiseen suunnittelutyöhön. Yhteistyöllä palveluja ja niiden saatavuutta voidaan kehittää entistä yhdenvertaisemmiksi alueiden ja ihmisryhmien välillä.

Lainsäädännön sudenkuopat vältettävä

Tampereen Herrasen mukaan on mielenkiintoista nähdä, mihin palveluihin ja lainsäädäntöön asumisneuvonta tulevaisuudessa linkittyy.

Lainsäädännölliset tekijät mietityttävät myös Kuntaliiton Hassia. Hassin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö eivät ole vielä löytäneet yhteistä kantaa siihen, mille hallinnonalalle uusi säädös istuisi.

– Hallitusohjelmakirjauksen ongelma on, että siinä ei ole otettu lainkaan kantaa siihen, mihin lakiin uusi säädös tulisi viedä. Emme ole innostuneita ajatuksesta, että tämä menisi sosiaalihuoltolakiin siten, että asumisneuvonta määräytyisi sosiaalipalveluksi.

Ympäristölainsäädännössä luontevaa tilaa asuntoneuvontasäädökselle puolestaan olisi Herrasen mukaan huonosti.

– Emme voi keinotekoisesti ympätä säädöstä sellaiseen lakiin, joka ei ollenkaan säädä tähän liittyvistä asioista.

Lakiesitys asumisneuvonnan lakisääteistämistä on tarkoitus lähettää lausunnoille keväällä 2021, ja lain on määrä astua voimaan vuoden 2022 alusta.