Valtuutetuilla pitkä ilta Tampereella: Mitä on kuunneltava ja mistä saa puhua? – ”Nyt on kyllä hilkulla, että poistun tästä kokouksesta”
Osa Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenistä koki raskaiksi puheet maahanmuutosta ja sen oletetuista vaikutuksista Pirkanmaan maakuntakeskuksen tulevaisuuteen. Arkistokuva: Pasi Tiitola
Lakiasiat olivat vahvasti esillä Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa maanantai-iltana.
Miten kokouksessa on syytä edetä, tai olla etenemättä?
Näitä asioita pohdittiin, kun käsiteltävänä oli valtuustoaloite kiintiöpakolaisten vastaanottamisen keskeyttämisestä.
Aloitteen oli tehnyt kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Veikko Vallin (ps.), jonka puheita kuvattiin kokouksen aikana muiden muassa ahdistaviksi ja järkyttäviksi.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Tampereen kaupungin pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok.) kirjoitti kokouksesta tuoreeltaan Twitter-tilillään, että hän on surullinen valtuustokeskustelusta.
– Tänään rima alittui. Tampere on koti kaikille asukkailleen riippumatta heidän taustastaan, uskonnostaan tai ihonväristään.
Eettiset periaatteet mielessä
Edellisen illan tapahtumat olivat mielessä myös kokousta seuranneena päivänä, tiistaina, kun kaupunginlakimies Jouko Aarnio vastasi puhelimeensa.
Aarnio muistutti tiistaina, että valtuutetuilla oli ollut pitkä ja työntäyteinen kokouspäivä maanantaina.
Hän ei ota kantaa siihen, minkä takia asiat kärjistyivät kokouksen aikana.
Jatkon kannalta Aarnio pitää hyvänä, että luottamushenkilöt sopivat tälläkin valtuustokaudella yhteisistä ja eettisistä periaatteista, joiden mukaan sitten sitoudutaan toimimaan Tampereen kaupungissa.
Kolmen minuutin puheenvuoroja
Runsaasti pohdintaa aiheuttaneen keskustelun lähtökohtana oli siis valtuustoaloite.
Kaupunginhallitus oli tehnyt päätösehdotuksen siitä, että Vallinin valtuustoaloite ja siihen annetut elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunnot merkitään tiedoksi. Aloite ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin, kaupunginhallitus esitti (4.10.) valtuustolle.
Vallin teki maanantai-iltana valtuuston kokouksessa töitä sen eteen, että kiintiöpakolaisten vastaanottaminen keskeytettäisiin tänä vuonna.
– Ajattelin muutaman puheenvuoron tästä pitää, koska tämä asia on äärimmäisen tärkeä kaupungille, Vallin sanoi.
Tässä vaiheessa Vallin varmisti kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta, Ilmari Nurmiselta (sd.), että yhden puheenvuoron kesto on rajattu kolmeen minuuttiin. Sitten Vallin jatkoi tekstin lukemista papereistaan.
– Virkamiesten vastaus valtuustoaloitteeseen oli heikko. Vastauksesta ei ilmene vastaanotettujen kiintiöpakolaisten tai muidenkaan pakolaisten kotoutumisen onnistuminen.
Vallin kertoi jääneensä kaipaamaan tietoja muiden muassa vieraskielisten ja pakolaisten työllisyysasteesta Tampereella.
Vallin käytti tulevaisuuden uhkakuvista puhuessaan sanaa haittamaahanmuutto.
”Vetoan teihin valtuutettuina ja ihmisinä”
Aloitetta käsiteltäessä Vallinin käyttämät puheenvuorot kestivät yhteensä vajaan 20 minuutin ajan maanantai-iltana.
Yhteensä pykälän käsittelyyn kului noin tunti, jonka aikana puheenjohtaja Ilmari Nurminen muistutti omasta roolistaan.
– Puheenjohtajana velvollisuuteni on huolehtia, että kaikki valtuutetut voivat puhua. Heillä on lain takaama oikeus siihen.
– Vetoan teihin valtuutettuina ja ihmisinä, että käytetään puheenvuoroja, jotka ovat toisia kunnioittavia.
”Ei tarvitse valtuutettuna kuunnella tällaista”
Keskustelu jatkui vaiherikkaana myös puheenjohtajan esittämän vetoomuksen jälkeen.
Esimerkiksi Aila Dündar-Järvinen (sd.) ilmoitti kokevansa Vallinin puheet maahanmuutosta erittäin epäasiallisiksi.
– Olen ollut yli 20 vuotta valtuustossa. En ole koskaan ollut poissa kokouksista tai lähtenyt kesken, mutta nyt on kyllä hilkulla, että poistun tästä kokouksesta. Koen, että minun ei tarvitse valtuutettuna kuunnella tällaista.
Kaupunginlakimies selkeytti kokoustilannetta
Useampi valtuutettu oli jo ilmoittanut kokeneensa Vallinin puheet sopimattomiksi ja mietti poistuvansa kokouksesta, kun kaupunginlakimies Jouko Aarnio esitti pyynnöstä näkemyksensä tilanteeseen maanantain kokouksessa.
Aarnio nosti esille hallintosäännön, joka koskee kokouksen johtamista ja puheenvuoroja.
– Puheenjohtaja johtaa asian käsittelyä ja pitää huolta järjestyksestä. Jos kokouksessa läsnä oleva henkilö käytöksellään häiritsee kokouksen kulkua, puheenjohtajan tulee kehottaa häntä käyttäytymään asianmukaisesti. Jos kehotusta ei noudateta, puheenjohtaja voi määrätä henkilön poistumaan. Jos syntyy epäjärjestystä, puheenjohtajan on keskeytettävä tai lopettava kokous.
Kaupunginlakimies pohti mahdollista tulkintaa puheenvuorojen pitkittämisestä epäjärjestyksen luomisena.
Aarnio katsoi, että asioista olisi hyvä puhua selkeästi ja tiiviisti, ja pitäytyä varsinaisessa asiassa.
Tämän lakikatsauksen jälkeen keskustelu aiheesta jatkui Vallinin puheenvuorolla.
”Kiitän puheenjohtajaa”
Perussuomalaisten valtuutettu Joakim Vigelius piti keskustelun jatkamista oikeana päätöksenä.
– Kiitän puheenjohtajaa siitä, että hän ymmärtää antaa valtuutettujen puhua, Vigelius sanoi.
Pykälän käsittelyn aikana Vallin esitti asian palautusta valmisteluun. Palautusesitys hävisi äänin 57–10.
Lisää uutisia valtuustojen kulttuurista:
Herkkähipiäisille suosittelen lukemaan tämänpäiväisen julkaisun:
” Seida Sohrabin kolumni: Ruotsin poliisin tilasto on karua luettavaa – varoittava esimerkki Suomelle ”.
Käyttäytymismallia silloin kun puhutaan asiasta eikä asian vierestä, näyttivät gustavsson öykkäröinteineen, samoin kuin aatetoveri kiljunen eilisessä eduskuntakeskustelussa, välihuutoja ja tyhjänpuhumista vain tarkoituksena häiritä ja estää tosiasioiden esilletuominen.
Uutta poliittista kulttuuriako? Pitää muistaa että sananvapaus on kaikilla.
Jos jonkun valtuutetun puheenvuoron käsittelyä käsitellään Kuntalehdessä, niin on syytä julkaista myös kyseinen puheenvuoro kokonaisuudessaan, jotta lukijat itse voivat päätellä sisällöstä ja tyylistä. Nyt uutinen näytti puoluepoliittisesti vedätetyltä uutiselta eikä puolueettomaksi julistautuvan Kuntalehden uutiselta.
Jos muutamat hiukan alatyyliset tai poliittisesti epäkorrektit ilmaisut nousivat kyllä esiin Veikko Vallinin puheessa (maininta mm. ”takapajuisista maista” jne.), puhe muodostui toisaalta suurimmalta osaltaan faktoista. Kävin sen kohtuu tarkasti läpi tilaisuuden videotaltioinnin pohjalta, eikä se ollut sisällöltään suinkaan niin pöyristyttävä, kuin mitä monet valtuutetut antoivat olettaa. Jokainen toki tulkitsee näitä asioita omasta viitekehyksestään, joten siinä mielessä tulkintaerot ovat tietysti ymmärretäviä. Valitettavaa tässä on se, että kun suurin osa valtuutetuista keskittyi moraalisen närkästyksensä muotoiluun, oikeastaan kukaan ei käsitellyt maahanmuuttopolitiikkaa koskevia sisältöasioita. Tämä köyhdyttää keskustelun asiapitoisuutta todella paljon.
Erikoista tässä on se, että valtuustosalista huokui moraalinen närkästys, jonka tuloksena oli välihuutoja ja erittäin tunteikkaita puheenvuoroja, joiden lisäksi tällaiset episodit vahvistavat valtuutettujen enemmistössä näkemystä, että poliittisesti epäkorrektit puheet on yksinkertaisesti estettävä. Kyse on käytännössä siitä, että valtuustossa on tahoja, jotka eivät sallisi edes tilastotietojen tai muiden faktojen esittämstä, jos niistä on tunnistettavissa jokin ulkomaalaisryhmä (tai jokin muu erityinen identiteettipoliittinen ryhmä), joka asetetaan näin negatiiviseen valoon. Tällaisia asioita nousee esiin puhuttaessa esimerkiksi segregaatiosta, seksuaalirikoksista, oppimisvaikeuksista kouluissa jne.). Vallinin puhe osoitti, kuinka pitkälle poliittinen korrektius ja institutionaalinen wokeismi on Suomessa edennyt. Toki Tampereen valtuusto voi olla tässä suhteessa tavallista ”valveutuneempi” tai herkkähipiäisempi, mutta kyse lienee kuitenkin yleistettävissä olevasta tendenssistä.
Mainittakoon vielä, että suurimman kohun aiheutti viittaaminen ruotsalaispoliisin vuonna 2017 kirjoittamaan rikosluetteloon, joka paljasti, että useimpien rikosten tekijät olivat Lähi-idästä tulleita maahanmuuttajia. Miksi anekdoottista evidenssiä Ruotsin ongelmallisesta tilanteesta ei saisi esittää? Sen ajatushan oli nimenomaan tuoda esiin se, millaisia ongelmia mekin tulemme kohtaamaan, jos maahanmuuttopolitiikka ei ole hallittua.
Tästä koko episodista nousee muutama periaatteellisesti tärkeä kysymys. Millä periaatteella valtuutettujen sananvapauden rajoittaminen on perusteltua? Tämä on erittäin tärkeä kysymys, koska sananvapaus on länsimaisen liberaali-demokratian kulmakivi. Yleisperiaate tässä lienee, että sananvapauden rajoittamiseen täytyy olla poikkeuksellisen vahvat perusteet. Toinen kysymys on, voidaanko faktojen esitteleminen kieltää sillä perusteella, että se loukkaa jotain ihmisryhmää tai asettaa sen kielteiseen valoon? Tässä olemme tekemisissä evidenssiperustaisen politiikanteon ja länsimaisen rationaalisuuden perusteiden kanssa. Tampereen kaupunginvaltuuston kokous on oivallinen esimerkki siitä, että koko episodi olisi voitu ohittaa tavanomaisena kokousasiana, jos valtuutetuilla olisi ollut siinä mielessä analyyttisempi ote, että muutamien epäkorrektien ilmaisujen sijaan olisi keskitytty puheen faktapohjaiseen osaan ja asiasisältöihin. On kaikille eduksi, jos yhteistä keskustelua ohjaa enemmän järki kuin tunne.