Ruotsin vaaleissa ei puhuta sotesta ja rakenteista, vaan turvallisuudesta ja järjestyksestä
kuva: Åbo Akademi
Tutkija Siv Sandberg sanoo, että puolueet ovat Ruotsin kunnissa pragmaattisempia kuin valtakunnan tasolla. Kunnissa vasemmisto- ja oikeistoblokkien raja uskalletaan ylittää.
Ruotsin vaalikeskusteluissa korostuvat ruotsidemokraattien nousun takia järjestyksenpito ja turvallisuus ohi esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kysymysten. Näin arvioi Åbo Akademin tutkija, pohjoismaiseen politiikkaan perehtynyt tutkija Siv Sandberg.
Ruotsalaiset äänestävät 9. syyskuuta edustajansa valtiopäiville sekä kuntien ja maakäräjäkuntien (landsting) valtuustoihin.
– Ruotsin vaalit ovat laki & oikeus -vaalit. Ruotsidemokraattien paineen takia perinteiset suuret puolueet ovat joutuneet ottamaan nämä kysymykset agendalleen ja kääntämään politiikkaansa esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä ruotsidemokraattien suuntaan, Sandberg sanoo.
– Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista ja järjestämisvastuista ei puhuta. Yksityisten toimijoiden asema julkisen terveydenhuollon tuottajina sekä yksityisten palveluntuottajien voittojen rajoittaminen kuuluvat kuitenkin oikeisto- ja vasemmistoblokkeja jakaviin kysymyksiin, Sandberg sanoo.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kunnissa mennään yli blokkirajan
Valtakunnan tasolla päällimmäisenä on kysymys vaalien jälkeisen hallituksen muodostamisesta: kuinka voidaan koota toimintakykyinen hallitus, jos ei rikota vasemmiston ja oikeiston perinteistä blokkirajaa eikä tehdä yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa?
Kunnissa tilanne ei ole Sandbergin mukaan yhtä kiperä.
– Kunnissa puolueet ovat pragmaattisempia. Vasemmiston ja oikeiston blokkiraja voidaan ylittää, kun haetaan toimivaa koalitiota. Ruotsidemokraattien kanssa perinteiset puolueet eivät lähde yhteistyöhön edes paikallisesti, koska sen pelättäisiin leimaavan koko puolueen.
Kuluneella vaalikaudella 102 kunnassa oli blokkirajat ylittävä koalitio, 99 kunnassa vasemmistokoalitio ja 89 kunnassa porvarikoalitio.
Ruotsidemokraattien kannatus on ollut kunta- ja maakäräjäkuntavaaleissa alhaisempaa kuin valtiopäivävaaleissa. Neljä vuotta sitten ruotsidemokraatit saivat valtiopäivävaaleissa noin 12 prosentin ja kunta- ja maakäräjäkuntavaaleissa noin 9 prosentin kannatuksen. Yhdessäkään Ruotsin kunnassa ruotsidemokraatit eivät ole johtavassa asemassa.
– On mahdollista, että ruotsidemokraatit saavuttaisivat suurimman puolueen asemassa joissakin eteläisen Ruotsin kunnissa, mutta toimivaa koalitiota niiden olisi silti melkein mahdoton muodostaa. Se voisi onnistua, jos kunnassa olisi riittävän suuri paikallispuolue, joka lähtisi yhteistyöhön.
Tehtäväjako sivuutettu teema
Ruotsissa käydään aika ajoin keskustelua, onko valtion, kuntien ja terveydenhuollosta vastaavien maakäräjäkuntien tehtäväjako oikea. Tutkija Sandberg sanoo, että debattia vastuista ei tällä hetkellä käydä.
– Suuret puolueet eli sosiaalidemokraatit ja maltillinen kokoomus eivät halua keskustella tehtäväjaosta, ja siksi teema on kuollut.
– Eri näkökantoja toki on: liberaalit ja ruotsidemokraatit ovat ajaneet koulutuksen siirtämistä kunnilta valtion vastuulle, ja kristillisdemokraatit haluaisivat siirtää terveydenhuollon maakäräjäkunnilta valtiolle. Porvarillinen allianssi ei ole löytänyt näissä kysymyksissä yhteistä linjaa, ja siksi vakavia hankkeita ei ole käynnistynyt, Sandberg toteaa.
Kuluneen vaalikauden alussa hallitus viritteli maakuntakäräjäkuntien määrän vähentämistä, mutta hanke kariutui.
– Nyt siitä ei juuri enää puhuta. Myöskään kuntaliitokset eivät nouse esille: yhdenkään puolueen ohjelmassa ei puhuta kuntaliitoksista.
Yhden teeman kaikki puolueet ovat nostaneet esille: maaseudun kohtalon.
– Neljä vuotta sitten ihmeteltiin, miksi maaseudun tyhjenemistä ei puhuta. Nyt kaikilla puolueilla on harvaanasuttujen alueiden ohjelma.
