Seutukaupungit tarvitsevat oman kehitysohjelman
Uusikaupunki on yksi niistä harvoista seutukaupungeista, joissa mittarit osoittavat kirkkaasti ylöspäin. Valmet Automotiven autotehdas tarjoaa töitä ja tämä näkyy. (Kuva: Valmet Automotive)
Seutukaupungit ovat suomalaisen aluekehityspolitiikan väliinputoajia. Seutukaupunkien tilannetta selvittänyt aluekehityksen asiantuntija Timo Aro kannustaa seutukaupunkeja aloittamaan avoimen ja rehellisen tilannekuvan muodostamisen. Ja tilannekuvan jälkeen yhdessä valtion kanssa muodostamaan toimenpideohjelmaa.
– Seutukaupungit ansaitsevat oman kehitysohjelman. Niiden väliset erot ovat suuria alueellisen kehityksen, sijainnin, kantokyvyn ja uusiutumiskyvyn näkökulmasta. Mutta yhteisiä tekijöitäkin löytyy. Useimmiten niiden elinkeinotoiminta on vain 1–2 suuren toimijan tai toimialan varassa.
– Seutukaupunkeja ei ole mahdollista kehittää vain yhdellä mallilla, vaan niiden erityispiirteet ja aluetyyppi on ensin tunnustettava. Tämä vaatii avointa ja rehellistä keskustelua, jotta voidaan muodostaa realistinen kuva seutukaupungin tilanteesta, Timo Aro korostaa.
Aro esitteli tänään Huittisissa pidetyssä seminaarissa seutukaupunkianalyysin, jonka hän laatinut yhdessä asiantuntija Susanna Haanpään kanssa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Väki vähenee
Analyysi piirsi perin selkeän kuvan kaupunkien tilanteesta. 55 seutukaupungista vain neljä kaupunkia pääsi väestökehityksessään kasvu-uralle. Vaikka Uusikaupunki kiertää maata uusia työntekijöitä etsien, niin samaan aikaan Salo, Kitee ja Loviisa ovat menettäneet yli 20 prosenttia avoimen sektorin työpaikoistaan. Erot ovat suuria.
-Suurista eroista huolimatta myös yhteisiä nimittäjä. Monet kaupungit ovat kokeneet rakennemuutokset huonot puolet. Ylhäältä tullaan sitten tosi nopeasti alaspäin, kuten Salossa kävi. Nyt Kemijärvellä odotetaan tapahtuvaksi samaa, joka Äänekoskella on tapahtunut. Ennen jätti-investointia Äänekoskeakin rakennemuutos koetteli kovalla kädellä, Aro huomauttaa.
Mutta ei seutukaupungeissakaan pelkkää kurjuutta ole tarjolla. Elinvoima- ja vetovoimaindeksit kertovat omaa kieltään siitä, että menestystarinoita löytyy kurjuuden rinnalle. Kun Kemijärvellä valmistui vuosina 2010–2016 vain 25 uutta asuntoa, niin väestöpohjaan suhteutettuna kauppakeskuksena rajusti kehittyneeseen Ylivieskaan rakennettiin asuntoja 22-kertainen määrä.
– Ylivieska on yksi menestystarinoista. Ylivieska on yksi seutukaupungeista, joka voisi antaa kasvaa kasvot seutukaupunkisen pärjäämiselle alueiden välisessä kilpailussa, Aro pohdiskelee.
Koulutusreformi jättää jälkensä
Pelkät omat eivät seutukaupunkien asemaa riitä turvaamaan ja kehittämään. Ulkoapäin tulevat päätökset voivat hetkessä ainakin tummentaa alueen elinkeinoelämän tulevaisuuden näkymät. Kun teollisuudella on keskeinen merkitys seutukaupunkien kehityksessä, niin osaavan työvoiman saanti on yksi suurimmista haasteista.
– Suuri haaste on se, mitä koulutusreformi käytännössä tarkoittaa näillä alueilla. Miten työvoimansaanti turvataan, jos jollekin ammattialalle ei ole alueella edes riittävästi koulutuksen aloituspaikkoja. Pienet kaupungit eivät välttämättä houkuttele muuttamaan paikkakunnalle, Timo Aro toteaa.
Työpaikka ei ole enää syy muuttaa jonnekin. Tämä näkyy kasvavana pendelöintinä paikkakunnalta toiselle. Tänä päivänä ei enää tehtaan vieressä välttämättä haluta asua, vaan lyhyttä työmatkaa tärkeämmiksi asiaksi muodostuu esimerkiksi vaivaton arki ja vapaa-ajanvietto mahdollisuudet.
– Uuteenkaupunkiin pendelöi Turusta päivittäin 700-800 työntekijää, Raumalta 300–400 ja Porista 200. Mikä olisi se keino, jolla saadaan ihmiset muuttamaan työpaikkakunnalle. Työ ei ole enää riittävä syy muuttamiseen jonnekin. Mitä nuoremmista ihmisistä on kyse, niin sitä enemmän merkitsee kaikki muu elämässä. Halutaan asua siellä missä palvelut ovat lähellä ja vapaa-ajanvietto mahdollisuuksia riittää, Aro toteaa.
