Hyvinvointialuejohtaja Timo Aronkytö: Sosiaalihuollon sijaisikäytännön epäselvyys on esimerkki alueiden ristiriitaisesta ohjauksesta – ”Tämä ei ole kenenkään vika, mutta kysyn: toimitaanko lastensuojelun asiakasperheiden edun mukaan?”

Hyvinvointialueiden kasvava huoli sosiaalihuollon työntekijöiden riittämisestä ei ole saanut vastakaikua lainsäätäjältä eli sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hyvinvointialuejohtajien ja toimialuejohtajien mukaan palvelun järjestäminen vaikeutuu merkittävästi, kun sijaiskäytännössä aletaan noudattaa Valviran päivitettyä ohjeistusta, kun ”valvontalaki” astuu voimaan ja kun lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden uusi asiakasmitoitus astuu voimaan vuoden 2024 alussa.

Sijaiskäytäntö on toiminut viime vuodet niin, että sosiaalityötä opiskeleva ja alan pätevyyttä tavoitteleva voi toimia sijaisena enintään vuoden kerrallaan. Valviran uuden ohjeen mukaan sijaisena voi toimia enintään vuoden koko työuran aikana.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtajan Timo Aronkydön mukaan sijaiskäytännön tilanne on yksi esimerkki ristiriitaisesta ohjauksesta, jota hyvinvointialueet saavat eri tahoilta.

-Aluehallintovirasto, Valvira, sosiaali- ja terveysministeriö ja siellä eri viranhaltijat ohjaavat ristiriitaisesti ja myös ehkä antavat signaaleita siitä, miten asia ratkaista, ristiriitaisesti, Aronkytö sanoi Valiokunta-podcastin tallennuksessa. (Podcast julkaistaan tammikuussa.)

Aronkydön mukaan ristiriitaisia asioita ”tupsahtelee” kuukausittain.

-Tämä ei varmaan ole kenenkään vika. Kaikki yrittävät tietysti toimia oikein, lakien mukaan. Mutta tässä kysyn: toimitaanko lastensuojelun asiakasperheiden edun mukaan. Ja vastaus on melkein, että ei.

”Asetus olisi luonnollisestikin pitänyt tehdä”

Aronkydön mukaan haasteet sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudessa, eli sosiaalityötä opiskelevien kelpoisuudessa, painottuvat pääkaupunkiseudun isoihin kaupunkeihin.

Sijaiskäytännön muutos koskee noin 500 sosiaalityöntekijää, joista yksistään Helsingissä työskentelee 125. Helsingissä siis pelkona on, että käytännön sosiaalityöstä lähtee 125 työntekijää.

Muiden alan johtajien tavoin myös Aronkytö muistuttaa, että opiskelijat ovat kokeneita, hyviä työntekijöitä.

-Meillä on paljon näitä opiskelijoita, jotka ovat tunnollisia, osaavia pitkän uran käyneitä, esimerkiksi sosionomeja jotka pätevöityvät sosiaalityöhön yliopistossa. He kyllä taatusti osaavat tämän homman.

-Jos he ovat vielä hakeutuneet työhön lastensuojeluun, joka on vähän kuin sosiaalihuollon teho-osasto sen takia että heillä on eettinen vakaumus, että he haluavat tehdä kaikkein haastavimmassa asemassa olevien perheiden kanssa töitä. Jos siitä sitten tulee ristiriitaista ohjausta ylemmältä tasolta, kyllä tämä on kovin kiusallista.

Viimeksi joulukuun puolivälissä sosiaalipalveluiden toimialuejohtajat kaikilta hyvinvointialueilta vaativat, että sijaiskäytännössä voitaisiin jatkaa viime vuodet käytössä ollutta tapaa, ja että sitä varten STM valmistelisi asetuksen.

Sote-ministeri Kaisa Juuso, ps., totesi Kuntalehdelle, että tällaista asetusta ei ole tulossa.

Aronkydön mukaan asetus olisi ”luonnollisestikin” pitänyt tehdä.

– Sillä olisi saatu selkeä linja, miten asiaa tullaan hoitamaan.

Tällä hetkellä sote-ministerin lupaus on ministeriön laatima kirjeohjeistus asiassa tarvittaessa.

-Jos tämä jää kirjelmöintitasolle, osa meidän sosiaalityöntekijöistä, jotka ovat pedantteja, ajattelee, että turvaako se heidän ammatinharjoittamisoikeuden. Ettei tule ”valesosiaalityöntekijöitä”, jotka saavat ”valelääkärikohtelun”.

-Itse asiassa Valvira mulle totesi, että asetus tähän tarvitaan, mutta sellaista ei nyt sitten ole tulossa.

-En tiedä, miten tämä ratkeaa.

Aronkydön mukaan hyvinvointialueet on jätetty asiassa yksin. Asia olisi voitu ratkaista yhdessä hyvinvointialueiden kanssa, Aronkytö sanoo.

– Olisi voinut miettiä, mikä ratkaisu toteuttaa parhaiten lapsiperheiden etua, miettiä,millä aikataululla kelpoisia sosiaalityöntekijöitä saadaan.

Aronkytö pitää asiakasmitoitusta hyvänä, koska se luo pohjan lastensuojelun toimimiselle.

– On lapsen perusoikeus ja perheen perusoikeus, että lastensuojelua pitää saada silloin kun tarvitaan.

Aronkydön mukaan olisi voitu rakentaa palvelumalli niin, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä on tiiminvetäjä, jonka apuna on sosionomeja auttamassa työtä. Näin on tehty Vantaalla, Aronkytö sanoo.  Tällainen tiimimalli, jossa palvelut pyörivät hyvin ympärillä, mahdollistaa Aronkydön mukaan, että lastensuojelun sosiaalityöntekijä pystyy palvelemaan useampia perheitä kuin tiukka mitoitus edellyttää.

-Olisi voitu rakentaa se näin. Mutta ei. Rakennettiin se hyvin tiukasti kuuntelematta kenttää. Tämä on sitä ristiriitaista ohjausta.