Katse soten ja kuntaan jäävien palvelujen väliseen yhdyspintaan, kehottavat kaupunkien toimialajohtajat – ”Työllisyysaste ei nouse ilman toimivaa yhteistyötä”
Suurissa kaupungeissa toivotaan, että niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla aletaan tosissaan miettiä yhdyspintoja, jotka sote-uudistuksessa ovat syntymässä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja kuntien vastuulla olevien palvelujen väliin.
Kuntiin ovat jäämässä mm. sivistyspalvelut, työllisyyden hoito ja kotouttamispalvelut. Kaikkien näiden palvelujen laadukas ja asiakaslähtöinen kehittäminen edellyttää toimivia yhdyspintoja sote-palveluihin, jotka siirtyvät hyvinvointialueiden (jotka myöhemmin nimettäneen maakunniksi) järjestämisvastuulle.
Yhdyspinta on tärkeä mm. hallituksen työllisyystavoitteen kannalta, sanoo Tampereen työllisyysjohtaja Regina Saari.
Hallitusohjelman mukaan kuntien roolia työllisyyspalvelujen järjestäjänä tullaan vahvistamaan. Hallituksen on tarkoitus tehdä päätöksiä pysyvistä työllisyyspalvelujen uudesta palvelurakenteesta jo tällä hallituskaudella. Keskeinen toimenpide kuntien roolin vahvistamiseksi ovat ensi vuonna käynnistyvät työllisyyden edistämisen kuntakokeilut.
Kuntakokeiluissa kuntiin siirtyy kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat asiakkaat, eli pitkään työttömänä olleet, joilla on paljon myös sote-tarpeita, kuntoutustarpeita.
Myös työttömien ja työllistymistä edistävissä palveluissa olevien nuorten ja kotouttamisvaiheessa olevien maahanmuuttajien te-palvelut siirtyvät kokeilussa kuntien vastuulle.
Esimerkiksi Pirkanmaalla kokeilun piiriin kuuluu noin 30 000 työnhakijaa.
– Heillä on monialaisia tarpeita, joita pitäisi työvoimaviranomaisten ja sosiaali- ja terveydenhoidon viranomaisten katsoa lakisääteisesti yhdessä, Regina Saari sanoo.
Saaren mukaan kuntakokeilujen puitteissa olisi mainio tilaisuus yhdessä sote-uudistusta valmistelevien toimijoiden kanssa luoda uusia yhteispalveluja sote- ja hyvinvointikeskuksiin. Näitä monialaisen työn yhteistyömalleja olisi tärkeää kehittää nyt, jolloin ne olisivat kuntapalvelujen ja maakunnan palvelujen osalta käytettävissä uudistusten käynnistyessä. STM:n työkykyohjelman kautta tässä on tärkeä ottaa mm. Pirkanmaalla aitoja yhteisiä ensiaskeleita.
– Jos halutaan, että työllisyysaste Suomessa nousee, työllisyystoimijoiden ja sote-toimiojoiden täytyy ottaa tämä yhdyspinnan rakentaminen tosissaan, Regina Saari sanoo.
”Sote ei ratkaise yksinään”
Myös Oulun kaupungin hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto pitää kysymystä kuntaan jäävien palvelujen kytkemisestä soteen äärimmäisen tärkeänä.
– Sote-palvelut ei ratkaise kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia yksinään. Ylitalo-Katajisto muistuttaa.
– Yhdyspintatyöskentelyä pitäisi nyt lähteä viemään suunnitelmallisesti eteenpäin sekä kunnissa että kansallisella tasolla.
Yksi tärkeä yhdyspinta, josta on jo käyty julkista keskustelua, on oppilashuolto. Nykyään oppilashuollon vastuu voi kunnasta riippuen olla niin sivistys- kuin sote-puolella. Hallituksen sote-uudistuksessa oppilashuolto on siirtymässä soten vastuulle, siis hyvinvointialueen järjestettäväksi.
– Mikäli yhteistyön muodot ovat jo vakiintuneet, uusi organisaatio ei saisi niitä häivyttää, vaan käytännöt pitäisi jatkua arjen toimintaympäristössä, Ylitalo-Katajisto muistuttaa.
Ylitalo-Katajisto korostaa, että perusta kuntalaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle luodaan kunnissa.
– Kuitenkin soten tehtävä on varhain tunnistaa, ennaltaehkäistä, mutta myös hoitaa sairaita.
– Meillä pitäisi säilyä tiivis yhteys ja keskustelu ja yhteinen ymmärrys tehtävistä. Se ei synny kuin yhteisen vuoropuhelun kautta.
”Lasten mielenterveyspalvelut paranevat”
Helsingin tilanne poikkeaa muusta maasta, kun esitetyn Uudenmaan erillisratkaisun myötä pääkaupungista tulisi ainoa kaupunki joka järjestää itse omat palvelunsa.
Helsingissäkin oppilashuollon kuraattorit ja psykologit siirtyisivät kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta soteen.
Toimialojen yhteispeli on jo nyt tiivistä, sanoo Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtaja Juha Jolkkonen. Hän uskoo oppilashuollon siirtymisen sote-toimialalle parantavan mm. tiedonkulkua soten ja oppilashuollon välillä.
– Esimerkiksi lasten mielenterveyspalvelujen hoitoketju ihan varmasti paranee sillä tavalla, että kuraattorit ja psykologit ovat osa sotea.
– Lähdemme siitä, että koulukuraattorit ja -psykologit pääsevät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoihin siinä määrin, kuin heidän roolissaan on lain mukaan mahdollista.
Myös Jolkkonen korostaa, että uutta sotea rakennettaessa pitäisi koko ajan varmistaa, että luodaan myös toimintamallit tulevien hyvinvointialueiden ja jäljelle jäävien kuntien kesken.
Katse ollut pitkään hallinnossa
Hallinnollisiin rakenteisiin keskittyminen on ollut leimallista sote-uudistuksen vaiheille pitkin 2000-lukua, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Karri Vainio.
– Sote-uudistuksen pitkässä juoksussa integraatiota koskevat tavoitteet ja painotukset ovat vaihdelleet, mutta yhteistä on, että aiheella on ollut vahva kytkentä hallintorakenteiden uudistamiselle asetettuihin poliittisiin tavoitteisiin.
Vainion mukaan yhtenä haasteena hallintoratkaisujen varaan voimakkaasti laskevassa uudistamisessa on se, että toimintamalleissa ja niitä ohjaavassa sektorilainsäädännössä oleviin uudistamisen ja integraation esteisiin ei ehditä puuttua kunnolla, tai niitä ei edes nähdä. Tällaisia esteitä löytyy esimerkiksi asiakas- ja potilastietojen käsittelyä ohjaavasta lakisekamelskasta.
Sote-integraation hyödyistä on näyttöä ja Suomessakin on eri alueilla siitä hyviä kokemuksia. Täydelliseen hallinnolliseen integraation pohjautuva malli kuitenkin pakottaa kaikki hyvinkin poikkeavia vaatimuksia omaavat tehtävät samaan muottiin, Karri Vainio muistuttaa.
– On käytännössä mahdotonta löytää sellaista aluejakoa, joka olisi samanaikaisesti pitkälle tulevaisuuteen kestävä niin erikoissairaanhoidon ja laajaa väestöpohjaa edellyttävien erityispalveluiden, kuin optimaalinen soten lähipalvelujen näkökulmasta, joissa hallinnollisen päätöksenteon liiallisen keskittämisen haitat voivat olla hyötyjä suurempia.
Rajapintojen vauriot minimiin
Toinen merkittävä haaste ovat juuri rajapinnat, joita syntyy, sote-palveluiden ja kuntien muiden tehtävien välille.
– Mikäli näitä ei onnistuta ratkaisemaan, uhkaa tämä johtaa sote-palveluiden ja esimerkiksi kuntien hyvinvointityön, lasten ja nuorten palveluiden ja työllisyyden hoidon tehtävien eriytymiseen, jolla olisi suoria kielteisiä vaikutuksia myös sote-uudistukselle asetettujen hyvinvointierojen kaventamisen ja kustannuskehityksen hillinnän tavoitteiden toteutumiseen, Karri Vainio sanoo.
– Voidaan myös perustellusti kysyä, tuottaako samanlainen palveluiden hallinnollisen integraation malli yhtä hyviä tuloksia voimakkaasti olosuhteiltaan eroavilla alueilla?
Sote-palveluiden ja kuntien tehtävien välisiä integraatiotarpeita on selvitytetty aiemmin tänä vuonna käynnistyneessä tutkimushankkeessa, jonka alustavia tuloksia esiteltiin vastikään Kuntaliiton Sote-tulevaisuuspäivä-webinaarissa. Kyseessä on ensimmäinen empiirinen tutkimus aiheesta, totesi Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen. Tutkimuksen toteuttaa Tampereen yliopisto ja Aronen on tutkimuksen projektipäällikkö.
Arosen mukaan tutkimus osoittaa, että rajapintoja muodostuu aina, ja huomiota pitäisi kiinnittää siihen, miten niiden aiheuttamat vauriot pidetään mahdollisimman vähäisinä.
Tutkimuksen alustavien tulosten mukaan ”hoiva- ja hoitopalvelut klusteri” eli terveydenhuoltoon yhteydessä olevat palvelut ovat siirrettävissä vähemmällä vaurioilla suurempiin yksiöihin. Sen sijaan ”huolenpito kunnan asukkaasta -klusteri”, eli mm. työikäisten sosiaalipalvelut, maahanmuutto- ja työllisyyspalvelut sekä lapsiperheiden sosiaalipalvelut, tulisi säilyttää mahdollisimman lähellä kuntaa.
Karri Vainion mukaan tulokset vahvistavat käsitystä monien sote-tehtävien läheisestä yhteydestä kunnille jääviin palveluihin.
– Riippumatta sote-uudistuksessa tehtävistä hallinnollisista ratkaisuista tulisi yhteistyön toimivuuden varmistamiseen tehtävien välillä lainsäädännössä ja uudistuksen toimeenpanossa kiinnittää erityistä huomiota.
– Vaikka tulokset eivät suoraan anna oikeita vastauksia tehtävien hallinnollisen vastuunjaon kysymyksiin, voidaan tulosten pohjalta myös johtaa perusteluita sille, että hyvinvointialueisiin pohjautuvassa sote-rakenteessa tulisi kiinnittää tarkemmin huomiota alueiden ja kuntien erilaisuuteen ja mahdollistaa tehtävänjaosta sopiminen myös sote-palveluiden osalta niissä tilanteissa, joissa alue arvioi kunnan tai kaupungin kantokyvyn olevan riittävä kuntiin läheisesti liittyvistä sote-tehtävistä suoriutumiseen.
Jos Valtakunnallinen Sote tulee, niin miten se vaikuttaa Kuntayhtymäpohjaisiin hallinotomalleihin ja niiden toteuttamiseen?
Kymsote ainakin sanelee ja leikkaa esim. Haminalta toimivat ja edullisemmat perusterveydenhuollon toiminnot ”torsoikisi”.
Kouvola ja Kotka kehittävät ja muut karsitaan henkihieveriin. Perusterveydenhuollon palveluiden saanti on vaikeutunut pahasti.
Hoitohenkilökunnalla on ahdistus aina seuranaan.
Olemmeko menossa diktatuuriin, ainakin Kymsoten toiminta on sitä? Tuleeko valtakunnallisesta sotesta vielä pahempi kasvoton Diktatuuri.
Miten luulette, että oma kuntamme selviää tehtävistään kun sille jää 8 % taloutensa hoitoon näiden Sote-verojen jälkeen.
Entä Espoon jolle jää vähän yli 4 % samoista asioista?
Joudummeko hattu kourassa valtiovallalta kerjäämään jokaisen asian mitä tarvitsemme?
Mitä enemmänn tutustun Soteen, sitä varmemmin vastustan sitä – nimenomaan diktatuurin vuoksi. Onko tarkoitus mennä demokratiassa taaksepäin.