Kellokosken lääkärit näkevät toimintojen siirrossa hyvää ja huonoa

HUSin hallituksen päätös siirtää Kellokosken sairaalan palveluja Helsinkiin ja Hyvinkäälle ei merkitse hyvän kokonaishoidon loppumista, uskoo osastolla 1 apulaisylilääkärinä työskentelevä Tero Levola.

– On totta että Kellokosken sairaalan ympäristö ja kuntouttavat työtavat ovat pitkän kehityksen tulosta ja erittäin hyvälaatuisia. Miten sen siirtäminen Helsinkiin onnistuu, on haaste, Levola toteaa.

Helsinkiin on tarkoitus keskittää lähinnä pitkäaikaisten potilaiden hoitoa. Levolan osasto siirtyy jossain vaiheessa Hyvinkäälle. Kellokosken sairaalan osastolla 1 hoidetaan ja tutkitaan potilaita, joilla on masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, päihdehäiriö, tunne-elämän epävakaus tai muistisairaus.

Levola muistuttaa, että myös Kivelän sairaalassa, jonne toiminnot siirretään, on varauduttu hyvin toiminnallisen kuntoutuksen toteuttamiseen.

– Eiköhän se potilaiden hoito sielläkin onnistu. Suurkaupungin houkutukset ovat tietysti vähän lähempänä, jos potilailla on ongelmia päihteiden käytön kanssa.

Potilaiden päästävä peuhaamaan

Kellokoskellakin hieman syrjässä sijaitsevassa Ohkolan sairaalarakennuksessa toimiva osasto B19 hoitaa vaikeasti oireilevia lapsia ja nuoria. Osastonylilääkäri Martti Korpela kertoo, että rauhallinen ympäristö hyödyttää nuoria, jotka saattavat olla haavoittuvia ja altistua ympäristön erilaisille lieveilmiöille, koska elämänhallinta ei ole ihan kohdallaan.

– Oireiden ytimessä on monesti impulsiivista väkivaltaa tai impulsiivista seksuaalikäyttäytymistä tai päihdeongelmaa tai kaikkea näitä kolmea. Plus jotain muuta psykiatrista oireistoa joka on hoidon kohde.

Korpelan mukaan hoitoympäristön tulee sallia potilaiden olla rauhassa.

– Lapsipotilaita on 8-vuotiaasta alkaen. He ovat potilaita mutta myös lapsia. Ihan normaaleja muksuja joilla on normaalien muksujen tarpeet siinä mielessä, että he tykkäävät peuhata.

Ns. tavallinen lapsen elämän osuus hoidossa on se, mihin Korpelan mukaan tulee kiinnittää huomiota.

Hän onkin huolissaan siitä, kuinka Kivelän ympäristössä Helsingissä lasten ja nuorten ”peuhaamistarpeet” pystytään turvaamaan.

– Mistä saataisiin leikkipuistoa, erilaisia telineitä, nyrkkeilysäkkejä ja niin edelleen. Ongelma tulee olemaan iso, sairaalan piha on hyvin pikkuriikkinen, Korpela muistuttaa.

Peuhaamispaikoista on Korpelan mukaan ollut pulaa myös Kellokoskella. Pula tosin johtuu säästösyistä, ei tilan puutteesta. Pihaa Ohkolassa riittää.

Helsinkiin siirtymisessä Korpela näkee positiivisena ainakin sen, että kulkuyhteydet paranevat.

Kellokosken hoitohenkilökunta on varoittanut, että osaaminen häviää, kun osa henkilöstöstä ei halua alkaa kulkea töissä Helsingissä.

Tero Levola myöntää, että elämänsä Kellokosken ympäristöön rakentanut henkilökunta on ikävässä asemassa.

– Alueelle on asetuttu asumaan, ja sieltä sukkuloiminen Helsinkiin vuorotyössä on haasteellista.

– Toiminnan keskittäminen on tämän hetken trendi. Siinä on omat hyvät puolensa. Pääkaupunginseudun suurimmat kaupungit ovat sitä halunneet, ja niillä on eniten sananvaltaa, Tero Levola sanoo.

Aiheesta aiemmin:

Kellokosken lopullinen kohtalo ei selviä pitkään aikaan