Kuntaliitto haluaa kunnille joustoa sote-yhteistyöhön maakunnan kanssa – "Luottaako ministeriö maakuntien kykyyn järjestää palveluja?"
Kuva: Seppo Haavisto
Kuntaliitossa herättää ihmetystä se, että kuntien keskinäiseen palvelujen järjestämisvastuun siirtämiseen luotetaan nykyään, mutta maakunta ei voisi siirtää edes rajatusti järjestämisvastuuta kunnalle.
Kuntaliitto haluaa ehdottaa sote-uudistukseen ratkaisua, jossa kunta ja maakunta voisivat yhdessä sopia työnjaosta sote-palvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä. Liiton näkemyksen mukaan tämä toisi erilaisten alueiden ja kuntien erilaisiin tarpeisiin tarvittavaa joustoa.
Ehdotuksen mukaan maakunnalla pysyisi valta arvioida, mitä tehtäviä kunnat voisi jatkossa hoitaa. Maakunta voisi sopia kunnan kanssa siitä, ja edellyttää kunnalta, että tietyt palvelujen laatukriteerit, kuten asukkaiden yhdenvertaisuus ja palvelujen yhteensovittaminen, täyttyvät sen toiminnassa, vaikka vastuutaho olisikin kunta.
Sosiaali- ja terveysministeriö kysyi aiemmin tänä vuonna kunnilta, mitä mieltä ne ovat palvelujen tuottamisen mahdollisuuksista. Järjestämisestä ministeriö ei ole kysynyt eikä se ole Kuntaliiton kokemuksen mukaan innostunut muutenkaan keskusteluun järjestämisestä.
Kuntaliitto muistutti kommenteissaan ministeriön kyselystään laatimaan raporttiin, että maakunnan yksinomainen järjestämisvastuu ilman sopimismahdollisuutta merkitsee kilpailuoikeuden laajaa soveltamista kunnan ja maakunnan välisiin sopimuksiin.
”Toimivia osia ei kannata purkaa”
Kuntaliiton erityisasiantuntija Karri Vainio toivoo keskustelua ja pohdintaa myös siitä, miksi työnjakoa tarvitaan.
– Meidän mielestä siksi, että alueet ja kunnat ovat erilaisia ja erilaisilla kunnilla on erilaisia vahvuuksia, jotka tulisi voida hyödyntää valtakunnallisessa sote-ratkaisussa. Monissa kunnissa monet palvelut toimivat jo nyt, eikä uudistusta kannata aloittaa järjestelmän toimivia osia purkamalla.
Vainion mukaan maakuntien ja kuntien työnjaon mahdollistaminen liittyy olennaisesti esimerkiksi ennalta ehkäisevään toimintaan, ja sellaisiin matalan kynnyksen palveluihin, jotka liittyvät läheisesti kuntien muihin tehtäviin esimerkiksi lasten ja perheiden palveluissa ja työllisyyden hoidossa.
Näitä voidaan monissa tapauksissa toteuttaa kunnissa lähellä asukasta maakuntaa paremmin. Ennaltaehkäisevään toimintaan panostamisesta linjataan myös hallitusohjelmassa, mutta toteutuksissa edellytettäisiin työnjaon joustoa maakuntien ja kuntien välillä, Kuntaliitossa nähdään.
– Myös integraatio kunnan muihin palveluihin on tärkeää, jos sote-uudistuksen tavoitteet aiotaan saavuttaa, Vainio muistuttaa.
STM ei pidä järkevänä
Sosiaali- ja terveysministeriössä näkemys jaettuun järjestämisvastuuseen ei ole muuttunut, sanoo uudistuksen valmistelua johtava kansliapäällikkö Kirsi Varhila STM:stä.
– Virkavalmistelun lähtökohta on, että ei nähdä järkeväksi jaettua järjestämisvastuuta.
Varhilan mukaan kyse on periaatteesta, jonka mukaan järjestämisvastuu on lähtökohtaisesti maakunnilla siksi, että järjestäjiä olisi vähemmän ja vastuu – myös rahoituksesta – olisi yksillä hartioilla.
– Toki poliittinen päätöksentekijä tästä viime kädessä päättää.
Varhilan mukaan linjaukset toivotaan valmiiksi tällä viikolla. Tarkoitus on jatkaa uudistuksen valmistelua joulun välipäivinä.
Kuntaliiton näkemykseen jouston tarpeesta, jotta erilaiset alueet voisivat hoitaa palveluja erilaisilla tavoilla, Varhila suhtautuu epäilyksellä juridisten reunaehtojen vuoksi.
– Jos järjestämisvastuu on maakunnalla, tulee vastaan se, että ollaan aika lähellä EU-notifikaation vaateita siinä kohtaa, jos järjestely tehdään niin sanotusti in house –periaatteella.
– Aika monissa palveluissa löytyy myös yksityinen palveluntarjoaja, niin onko tämä menettely jolla – EU-termiä käyttäen – saastutetaan markkina, ja onko tämä myös sitä, että kunnat saisivat kiellettyä valtiontukea palvelutoimintaan. Nämä ovat kysymyksiä, jotka liittyvät taustalle, joista varmaan pitäisi se EU-notifikaatio tehdä.
– Toinen puoli asiaa on se, mitkä ovat ne kriteerit, että katsotaan, mitkä kunnat olisivat mahdollisia palveluntuottajia. Ja onko maakunnilla, kun maakunnan edustajat ovat kuntienkin edustajia, löytyykö siellä aidosti arviointiosaamista, että kunta jaetun järjestämisvastuun sopimusperusteisena palveluntuottajana pystyisi integroitumaan palvelutuotantoon. Siinä saattaa tulla jopa intressiristiriitoja, Kirsi Varhila sanoo.
Luottaako ministeriö maakuntien kykyyn?
Kuntaliitossa asetelma koetaan niin, että siinä missä kunnat ja Kuntaliitto pyrkivät löytämään kunnista ratkaisuja uudistukseen, ministeriö pyrkii löytämään kunnista ongelmia.
Juridisten haasteiden korostaminen nähdään ”läpäisemättömän muurin rakentamisena” kuntien ja maakuntien väliin, kuten liiton lakiasiain johtaja Juha Myllymäki ja sote-yksikön johtaja Tarja Myllärinen asian ilmaisivat kommentissaan aiemmin syksyllä.
Ministeriön raportti kuntien tuottajaroolista on kirjoitettu hyvin kriittiseksi, ja järjestämistä ei ole edes käsitelty, Juha Myllymäki muistuttaa Kuntalehdelle.
Järjestämisvastuun siirto ei vaatisi EU-notifikaatiota, ja tuottamisessa peruslähtökohta on se, minkä perustuslakivaliokuntakin on todennut, että kynnys kieltää kuntia tuottamasta palveluja on erittäin korkea, Myllymäki sanoo.
Epäröinti maakunnalle annettavasta vapaudesta sopia järjestäjänä palvelujen tuottamisesta kunnan kanssa kertoo, että luottamusta suunniteltuun rakenteeseen ei ehkä täysin ole.
Myllymäen mielestä vaikuttaa siltä, että roolin antaminen kunnille pelottaa ministeriötä.
– Jos ollaan perustamassa itsehallinnollisia maakuntia, joilla on omat valtuutetut, joille annetaan vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, kyllä kai niillä täytyy olla mahdollisuus tehdä ratkaisuja, miten palveluja tuotetaan.
Nykyään kunnat voivat sopia keskenään järjestämisvastuun siirtämisestä, ja siihen luotetaan. Samoin kuntayhtymiä voidaan muodostaa, ja siihen luotetaan, Myllymäki muistuttaa. Maakunta ei kuitenkaan voisi siirtää järjestämisvastuuta edes rajatusti kunnalle.
– Kysymys kuuluu, ovatko maakunnat niin heikkoja ja epäluotettavia, että niille ei voida antaa tällaista harkintavaltaa. Luottaako ministeriö maakuntien kykyyn toimia järjestäjinä?
Juha Myllymäki: Kysymys kuuluu!
1. nähdäänkö isot kaupungit niin heikkoina, että ne eivät pystyisi kilpailemaan tuottajina yksityisten ja kolmannen sektorin kanssa – vai niin ylpeinä, että ”renkihommat” ei käy?
2. pienet kunnat ovat vahvoja, koska ne ovat ajat sitten verkostoituneet pakon edessä!
3. asiakkaan, kuntalaisen, veronmaksajien näkökulma OLEELLISIN JOKA ASIASSA!
4. maakunnat eivät ole heikkoja, ne ovat jo nyt vahvempia kuin niiden suurin kaupunki!