Kuva: Ville Miettinen
Lapsiperheiden pahoinvoinnin edistämisessä tulisi lähteä perustason mielenterveyspalvelujen vahvistamisesta, Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puusinten-Korhonen sanoo.

Lapsiperheille tarjottavan kotipalvelun tarve ja luonne ovat hyvin erilaiset kuin 1990-luvulla, muistuttaa Kuntaliiton lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.

Tänään julkaistussa lapsiperheiden asemaa kuntastrategioissa tarkastelleessa raportissa arvioidaan, että valtion asettamat useat ja usein vaihtuvat tavoitteet ja strategiat lapsiperheiden edistämiseksi eivät ole lisänneet kuntien omaehtoista innostusta ryhtyä vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Kuntalehden haastattelema dosentti Matti Rimpelä, yksi raportin kirjoittajista, otti esimerkiksi perheille annettavan kotipalvelun, jonka määrät ovat huomattavasti alhaisemmat kuin 1990-luvun alussa.

Vaikka kunnat ovat panostaneet lapsiperheiden sosiaalipalveluihin, pahoinvointi ei ole vähentynyt, Rimpelä sanoo. Hänen mukaansa strategiat ovat menneet hukkaan.

Puustinen-Korhonen ei pidä kotipalvelun tilanteita lähes 30 vuotta sitten ja nyt vertailukelpoisina.

– Varsinaisen kotipalvelun tarve on nykyisin erilainen kuin kolmekymmentä vuotta sitten, koska  palvelujärjestelmä on moninaisempi ja muitakin palveluja on runsaasti saatavilla. Viimeisen parin vuoden aikana perhetyötä ja kotipalvelua on annettu lapsiperheille huomattavasti enemmän matalan kynnyksen sosiaalipalveluna kuin lastensuojelun palveluna. Painopiste niissä palveluissa on selvästi ennaltaehkäisevässä tuessa, Puustinen-Korhonen sanoo.

Lapsiperhedien ja sosiaalipalvelujen osuus kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, miljoonaa euroa. Lastensuojelu ja lapsiperheiden kotiapu tummansinisellä.

Psykiatrian lähetteet eivät kerro pahoinvoinnin määrää

Kuntaliiton tekemän laskelman mukaan kotipalvelua saaneiden lapsiperheiden määrä on kasvanut 6 445:llä, 72 prosenttia, vuosina 2010-2017. Nousua edesauttoi lakimuutos vuonna 2015. Se mahdollisti kotipalvelun saamisen myös ilman lastensuojelun asiakkuutta. Kotipalvelua saaneista perheistä 87 prosenttia sai kotipalvelua ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Sosiaaliohjaukseen ja perhetyöhön kunnat ovat vuosina 2012-2017 pestanneet 440 työntekijää lisää. Matalan kynnyksen perhetyön palveluja sai 14 000 perhettä

Kuntaliiton selvityksen mukaan peruspalvelujen valtionosuuteen tehdyt lisäykset ovat laskennallisesti vahvistaneet lapsiperheiden sosiaalipalvelujen rahoitusta vuosina 2015-2019. Esimerkiksi vuonna 2017 lapsiperheiden sosiaalipalvelujen rahoitusta vahvistava lisäysten ja vähennysten nettovaikutus oli 12 miljoonaa euroa .

Puustinen-Korhonen ei pidä esimerkiksi lastenpsykiatrian lähetemäärän kasvamista automaattisesti indikaattorina siitä, että lapsiperheiden pahoinvointi kasvaa. Se on osoitus myös siitä, että perheet ovat aiempaa valmiimpia hakemaan apua lapsilleen ja itselleen.

– Parantuneet opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut myös löytävät tukea tarvitsevat lapset aiempaa tehokkaammin, kiitos niiden noin 500 kuraattorin ja psykologin, joita kuntiin on palkattu lisää vuosien 2012–2017 välillä.

Katse perustason mielenterveyspalveluihin

Puustinen-Korhonen muistuttaa, että lapsiperheiden sosiaalipalvelut eivät ole ainoa ehkäisevä tuki perheille.

– Jos koko palettia katsotaan, niin ehkäisevää tukea sivistystoimessa ja perusterveydenhuollossa annetaan moninkertaisin panostuksin verrattuna lapsiperheiden sosiaalipalveluihin.

– Ei voida olettaa, että sosiaalipalveluilla pelkästään perheitä tässä maassa tuettaisiin.

Puustinen-Korhonen muistuttaa, että, että kotipalvelusta hyötyvät eniten pienlapsiperheet, joissa on hyvin alhaiset huostaanottoluvut.

– Ongelma ovat teini-ikäiset ja siellä ikäryhmä 16–17-vuotiaat. Tämähän on juuri se ryhmä, joka työnnetään mielenterveyspalveluista sijaishuoltoon hoidettavaksi. Tässä ikäluokassa kotiin tehtävällä perhetyöllä eikä kotipalvelulla saada mitään aikaisiksi.

Puustinen-Korhonen näkeekin, että perustason mielenterveyspalvelujen vahvistaminen olisi se toimi, johon ensimmäiseksi pitäisi ryhtyä.

– Maailma on myös tänä päivänä paljon vaativampi kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Lapsille ja nuorille tulee kuormitusta ulkonäköpaineista, somesta yms. ja kiusaamisen muodotkin ovat toisenlaiset ja jopa hyvin julmat, kun on some. Muutenkin nykyinen kiire- ja suoritusyhteiskunta vaikuttaa vanhempiin ja vanhemmuuteen ja sitä kautta lasten hyvinvointiin toisella tavalla kuin 1980-luvulla. Ratkaisu ei siis ole palata ajassa kolmekymmentä vuotta taaksepäin.

 

AIHEESTA AIEMMIN:

Vaikeasti oirehtiville nuorille ei löydy kuntoutusta – selvityshenkilö Kananojan esitys voisi tuoda merkittävän avun

Mielenterveyspalvelut yhä vaikeammin saatavissa lastensuojelussa – voimavaroja tuskin tulossa lisää

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*