Kuva: Ville Miettinen
THL:n mukaan palvelun käytöllä mitattuna joka toisen lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen mielenterveys on vaarantunut.

Vain kahdessa maakunnassa lastensuojelun asiakkaiden mielenterveyspalvelut ovat saatavilla kohtuullisella työmäärällä ja viipeellä, ja peräti seitsemässä maakunnassa tilanne on huolestuttava, ilmenee Kuntaliiton lastensuojelun kuntakyselystä, joka lähetettiin kuntien, kuntayhtymien ja yhteistoiminta-alueiden lastensuojelun viranhaltijoille.

Kyselyn tuloksia julkaistiin jo talvella, ja nyt vastauksista on johdettu maakunnallisia tuloksia.

Ne antavat karun kuvan mielenterveyspalvelujen koetusta maakunnallisesta saatavuudesta lastensuojelussa toimijoiden keskuudessa. Vastausten mukaan saatavuus on heikentynyt olennaisesti viidessä vuodessa, eli edellisestä vastaavasti kyselystä.

Kyselyn mukaan kaikissa kartoitetuissa terveydenhuollon tutkimuksissa ja palveluissa oli tapahtunut heikennystä edellisestä kyselystä, ja vakavin heikennys oli lasten mielenterveyspalveluiden saatavuudessa.

Kun viisi vuotta sitten 63 prosenttia vastanneista arvioi, että lasten mielenterveyspalvelu järjestyi tarpeenmukaisena kohtuullisella työmäärällä ja viiveellä tai viiveettä, nyt näin vastanneiden osuus on 37 prosenttia. Jos palvelu ei järjesty, yleinen ratkaisukeino on järjestää kodin ulkopuolinen sijoitus.

Ongelma jatkunut vuosikymmeniä

Mielenterveyspalvelujen hankala saatavuus on ollut ongelma pitkään.

– Jo vuosikymmeniä, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.

Alan asiantuntijoiden mukaan tilanne voi konkretisoitua esimerkiksi niin, että lapsi tai nuori on otettu osastohoitoon mielenterveyssyistä, mutta kun tulee joku toinen enemmän osastopaikkaa tarvitseva, edessä on siirto lastensuojelulaitokseen.

Näin tapahtuu edelleen, ja edelleen lastensuojelun ammattilaiset joutuvat kysymään, voiko näin oikeasti tehdä.

– Välttämättä olemassa oleva palvelujärjestelmä ei vastaa siihen, mitä nykypäivän arki on. Vaikka pulmaa olisi, se ei tarkoita että olisi sijaishuollon tarvetta tai että pulma ratkeaisi sijaishuollolla, sanoo Eksoten lastensuojelun palvelupäällikkö Raija Kojo.

– Sijaishuoltoon sijoittaminen on pitkä ja raskas prosessi, jolla on pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen ja perheen arkeen. Vaatimus lapsen sijoittamisesta nopealla aikataululla ja käytännössä ensimmäisenä tukitoimena ilman asian selvittelyä on täysin kohtuuton ja verrattavissa siihen, että aikuiselle ilmoitetaan asuin- ja työpaikan vaihtumisesta seuraavan viikon alusta. Ja nyt en puhu lastensuojelulain tarkoittamista kiireellisistä tilanteista.

Entistä nuoremmilla voi olla hyvin haastavaa käyttäytymistä, eikä vanhemmilla aina ole keinoja puuttua.

Syitä tähän kannattaa Raija Kojon mukaan pohtia. Lastensuojelun tilanne ei koskaan parane pelkästään lastensuojelua muuttamalla, hän muistuttaa.

Lasten ja perheiden haasteellisetkin tilanteet voivat olla ratkaistavissa toimivilla ja palveluntarpeeseen aidosti vastaavilla peruspalveluilla sekä hyvin suunnitelluilla ja järjestetyillä erityispalveluiden tuella.

– Perheiden varhainen tuki ja perustuki on hirmuisen tärkeässä roolissa ja koko palvelujärjestelmä.

– Esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat hyvin keskeisessä roolissa siinä, että vanhemmat ja lapset saavat tukea jota tarvitsevat riittävän ajoissa ja siinä laajuudessa mitä sosiaalihuoltolaissa tarkoitetaan. Laissahan palvelu perustuu perheen tarpeeseen. Näen että se on erinomaisen hyvä laki. On haettu lainsäädännön kautta sitä, että perheet saisivat tukea ilman että tarvitsee siirtyä erityispalveluihin.

Psykiatreja vaikea löytää

Ylöjärven kaupungin sosiaalityön johtaja Marketta Tiihala arvioi, että on valtakunnallinen ilmiö, että nimenomaan nuorisopsykiatrian palveluntarve on kasvanut.

– Lasten kasvuolosuhteissa perhedynamiikassa on tapahtunut muutoksia, jotka tuottavat tämäntyyppistä problematiikkaa esille enemmän kuin aiemmin.

– Toisaalta ongelmia osataan tunnistaa enemmän kuin aiemmin. Erityisesti neuropsykologisten ongelmien diagnosointi ja osaaminen on lisääntynyt. Kaikki tämä lisää palveluntarvetta, ja kuitenkin on vain tietyt resurssit lisätä palvelua, Tiihala sanoo.

Myös Ylöjärvellä hyvin monella lastensuojelun asiakkaalla on taustaa lasten- tai nuorisopsykiatriassa. Tilanteeseen on pyritty vastaamaan resursoimalla omaa palvelutuotantoa mielenterveyspalveluihin. Osaksi tätä on pyritty toteuttamaan ottamalla erikoissairaanhoidon tehtäviä peruskunnan omaksi toiminnaksi.

– Ongelma myös meillä on, että nuorisopsykiatrien rekrytointi ei ole helppoa tänä päivänä. Jos hoitoketjusta puuttuu lääkäri, se on ihan oleellinen asia.

– Ylöjärvi on lapsirikas kaupunki. Vaikka palvelua yrittää resursoida lisää, lastensuojelun tilanne näyttää näyttäytyy sellaisena, että paikataan muiden palvelujen puutetta. Jos lapsi voi pahoin eikä voi olla omassa kodissaan, laitoshoito tulee hyvin usein lastensuojelusta. Ja tämä näkyy muun muassa suurena kiireellisten sijoitusten määränä, Tiihala sanoo.

Toimiva palvelujärjestelmä on tärkeä, mutta se ei auta ellei ole yhteistä ajatusta lasten ja perheiden auttamisesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tahtoa ponnistella sen eteen, Raija Kojo muistuttaa.

Eheä palveluketju mahdollinen pitkäjänteisellä työllä

Ihannetilanteessa sote-uudistus mahdollistaisi lasten ja perheiden palveluun eheän palveluketjun, Marketta Tiihala sanoo.

– Varhaisen vaiheen apua ja tukea olisi riittävästi, että oikeasti päästäisiin siihen tilanteeseen että valuminen raskaisiin korjaaviin palveluihin voisi pienentyä.

– Silloin emme olisi aina siinä tilanteessa, että korjaaviin palveluihin tarvitaan lisää resursseja ja lisää sijaishuoltopaikkoja ja niin edelleen. Se olisi kaikkein suurin toive.

Lastensuojelun ja laitoshoidon tarve olisi mahdollista saada vähäisemmäksi määrätietoisella ja pitkäjänteisellä työllä, Tiihala uskoo.

Ylöjärvi on yksi kunnista, joissa pilotoidaan lastensuojelun systeemistä mallia Lape-hankkeen tuella.

– Tätä varten pitäisi resursoida lastensuojelua riittävästi ainakin määräajaksi. Pitäisi myös tehostaa lastensuojelun tutkimusta ja henkilöstön koulutusta, jotta työhön saataisiin riittävästi osaamista.

THL: Yhteiset käytännöt maakunnan tavoitteeksi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vaati viime vuonna, että lastensuojelun ja mielenterveyspalvelujen yhteinen, laaja-alainen lasten, nuorten ja perheiden tuen tarpeeseen vastaaminen tulee nostaa sote-uudistuksessa maakuntien keskeiseksi tavoitteeksi.

THL muistutti, että merkittävä osa lastensuojelun piirissä olevista lapsista ja nuorista tarvitsee samanaikaisesti lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluita, ja osassa lasten perheistä myös vanhemmilla on mielenterveysongelmia. Arviot yhtäaikaisen psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun tarpeesta vaihtelevat 30 prosentista 90 prosenttiin.

THL:n mukaan maakuntiin tarvitaan psykiatrisella osaamisella vahvistettuja lastensuojelun toimintayksiköitä.

– Nykyisissä rakenteissa yhteistyön pulmat tuottavat katkoksia ja väliinputoamista. Eri toimijat eivät yksinään voi auttaa lapsia ja nuoria riittävästi, tutkimusprofessori Tarja Heino sanoi THL:n verkkosivuilla.

Lastensuojelu elää niukkuuden maailmassa

Resursseja ei liene ainakaan merkittävästi tulossa lisää lastensuojeluun. Näin arvioi alan verkostotapaamisessa Kuntatalolla puhunut ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.

Kananoja tekee parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvitystä, millä työskentelytavoilla lastensuojelun vaikeaa tilannetta voitaisiin parantaa. Käytännössä kyse on toiminnan uudistamisesta nykyisten resurssien puitteissa.

– Kun ei saada lisää voimavaroja, pitää miettiä voidaanko samoilla voimavaroilla tehdä toisin. On varauduttava siihen vaihtoehtoon että toimitaan niukkuuden maailmassa, Kananoja sanoi.

Kunta.tv:n haastattelussa Kananoja arvioi lastensuojelun kuuluvan sellaiseen yhteiskunnan toimintaan, joka resursseja jaettaessa jää marginaaliin.

– Lastensuojelu on pitkään kärsinyt siitä että vaikeat asiat eivät saa riittävästi huomiota ja voimavaroja, kun päätetään budjeteista, Kananoja sanoo.

Katso Aulikki Kananojan haastattelu Kunta.tv:stä:

 

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
0
JAKOA
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Turha väittää resurssipulasta,sillä resursseja näkyy kyllä olevan ,vaikka asiakkaiksi pakotetaan lasupuolelle ahnehtien .

  2. Resursseja ei ole tukitoimiin mutta kiireellisiin sijoituksiin mitä ihmeellisimmistä syistä kylläkin. Koko lastensuojelu on täyttä pelleilyä eikä sitä todellakaan pitäisi kutsua lastensuojeluksi, lasu suojelee ainoastaan työntekijöitä jotka saavat tehdä mitä vain päätöksiä millä ei tarvitse olla päätä eikä häntää.
    Jotta lastensuojelu paranisi niin työntekijät vaihdettaisiin omaa etua tavoittelemattomiin ihmisiin joilta löytyy maalaisjärkeä ja jotka työskentelevät perhelähtöisesti eivätkä käännä kaikkea perheiden sanomaa perhettä vastaan. Myös sijoitus tilanteessa todistelu pitäisi olla lastensuojelulla ei perheellä. Perhe joutuu todistamaan vaikka kuinka hulluja väittämiä vääräksi mutta nämä lasun valheelthan on aina oikeita. Jossain menee vikaan. Rahan ahneita laitokset, sijaisperheet ja lasu työntekijät vain ovat ja sen myös huomaa.
    Nuorille ja lapsille tulee jos jonkin näköisiä ongelmia sijoituksen aikana ja kaikesta syytetään bio perhettä vaikka ongelmat on sossun itse aiheuttamia.

  3. Näin juuri! Todella järkyttävä ja varmaan suurin korruptio suomenmaassamme on vallalla juurikin lastensuojelussa! Liian moni haluaa vaan nukkua Ruususen unta tämän suhteen, onneksi eivät kaikki!

  4. ” Perheiden varhainen tuki ja perustuki on hirmuisen tärkeässä roolissa ja koko palvelujärjestelmä”. Tosiasiassa ainoana tukimuotona käytetään kiireellistä sijoitusta. Se on perheiden ainoa tukimuoto, mitä kunnat tarjoavat.
    Ja tuon kaiken takana on raha. Vuonna 2006 valtio alkoi maksamaan kunnille kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista 100 000€ vuodessa per.lapsi. Tuo raha ei ole korvamerkitty, joten kunnat maksavat nuilla rahoilla sijaisperheille. Jokainen sijaisperhe saa starttirahaa valtiolta 3000€ per.lapsi. jos perheeseen tulee kuukaudessa esim.5 kodinulkopuolelle sijoitettua lasta, saa perhe siitä 15 000€ verotonta tuloa. Tuon päälle kunnat maksaa siitä sadastatuhannesta eurosta kuukausittain 2640€ per lapsi, sekä 900€ km.kuluja könttäsummana, vaikkei auto liikahtaisi pihasta mihinkään. Mistä tämä kertoo? Miksi yksityiset lasten/perhekodit, laitokset ja sijaisperheet ovat lisäntyneet räjähdysmäisesti? Sijaisperheitä etsitään lehtien osto/myynti palstoilla. Mistä tämä kertoo, se kertoo rahastuksesta.

  5. Lastensuojelu nimenomaan jätti tarjoamatta, järjestämättä ja ottamasta “korviinsa” tarpeeni lapselle saatavaan tukeen! Vammaispuolen lääkärintarkastuksessa annettiin sana lähettää nootti LaSu puolelle järjestää mielenterveys apua kiireellisesti, vieläpä lääkäri sanoi, “ettei ollut ensimmäinen kerta tre olla järjestämättä”. Pikemmin tapahtui valheellisin perustein kyllä se kiireellinen sijoitus, sen jatkot valehdeltiin “suostumuksella” ja apu sen jälkeen oli todella vajaasta ja puolueellisesta suunnasta toimeksiannettua vain isälle (isä saa olla väkivaltainen, siihen mitätöitiin äiti ja solvattiin kaikessa äitiä vuosia, kun isä kuulemma vasta oppii). Kaikki palsut kohdistivat minuun paskana ihmisenä oloa, koska puhuin pahaa, ei olisi saanut valitella henkistä ja fyysistä väkivaltaa, ei olisi saanut väsyä siitä, ei olisi saanut sairastua huonoon ruokaan… Lapsi sairaana ja isä ei välittänyt kotona ollessaan yhtään, mutta ulkopuolisille luritti hienoja valheita kuinka hoitaa kaiken siivoamisenkin… Lapsen pahaaoloa ei auttanut kukaan ulkopuolinen. Kaikki tahot nyt koulusta, terveydenhoidosta ja viranomaisiin kohtelevat minua ja lasta huonosti! Eikä kuitenkaan olla saatu syytä saada apua mielenterveyspalveluihin käsitellä nämä pois painamasta. Huosta tarjottiin heti jo aikoinaan ainoaksi vaihtoehdoksi, koska olen kelvoton ihminen heille, paperit jätettiin antamatta minulle helposti, niissäkään ei näy yhtään hyvää asiaa minusta kirjoitettuna, joihin se kuuluu positiivisiin voimavaroihin nostavana kirjoittaa aina!!! Henkilökohtaista palvelua en koe saaneeni yhtään keneltäkään sosiaalista kanssakäymistä tekevältä saaneeni: sos tt, perhetyö, pariterapia, kasvatuslaitos, luotsi, sijaisvanhempi,… Kaikki kohtelevat tavan takaa helvetin huonosti ja jättivät lapsen edun kokonaan pois!
    Koko systeemi on mätä jos tällaista pääsee kerrankin tapahtumaan, joka tuhosi lapseni mielenterveyden ja arjessa pärjäämisen! Minä tämän lapsen hoidan taas yksin kuntoon ja kukaan ei edelleenkään auta minua!!!
    Nimim: Ei enää Tampereella eikä enää asiakkuutta lastensuojelussa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*