Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saa ensi vuonna olla enintään 35 asiakasta
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden henkilöstömitoitus kiristyy asteittain. Vuonna 2024 lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan enintään 30 lasta tai nuorta. Kuva: Ville Miettinen
Lastensuojelussa työskentelevällä sosiaalityöntekijällä saa ensi vuoden alusta alkaen olla enintään 35 asiakasta. Vuonna 2024 mitoitus kiristyy enintään 30 asiakkaaseen.
Eduskunta päätti uudesta laista viime viikon tiistaina.
Kuntien kannattaa nyt selvittää lastensuojelun asiakkaiden määrä, jotta tarvittavia virkoja voidaan perustaa, neuvoo erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Kuntaliitosta.
–Lastensuojelun asiakasrekisterit tulisi päivittää ja päättää ne asiakkuudet, joissa ei ole meneillään asiakassuunnitelman mukaista työskentelyä eikä enää ole sen tarvetta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Vaikka henkilöstöresurssi onkin tärkeässä roolissa lastensuojelussa, sisältää mitoitus omat rajoituksensa, Puustinen-Korhonen huomauttaa.
–Se keskittää huomion mitoitettuun asiaan eikä ota huomioon yksittäisiin asiakkuuksiin liittyviä laadullisia eikä määrällisiä tekijöitä.
Esimiestyö avainasemassa
Kun asiakastyötä kunnissa jaetaan työntekijöiden kesken, olisi hyvä huomioida myös asiakkuuksien erilaiset työmäärät, Puustinen-Korhonen muistuttaa.
–Huostaanoton valmistelun työkuormitus on aivan eri tasolla kuin suunnitelman mukaisesti etenevän avohuollon asiakkuuden, Puustinen-Korhonen sanoo.
Hänestä mitoitukset ovat omiaan keskittämään resursseja mitoitettuihin toimintoihin erityisesti silloin, kun kelpoisuusvaatimukset täyttävistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa.
–Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ja jälkihuolto, joissa ei ole mitoituksia, ovat riskissä jäädä resurssien jaossa vähemmälle.
Hänen mukaansa esimiestyö ja johtaminen ovat nyt avainasemassa.
–Esimiesten tulisi seurata asiakasvirtaa ja sen tasapuolista jakautumista työntekijöiden kesken ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, jos resurssit eivät ole riittävät.
Riesana työvoimavaje
Kunnat ovat valmistautuneet lastensuojelun henkilöstömitoituksen voimaantuloon jo vuosia, Puustinen-Korhonen sanoo.
–Kuntien panostukset sekä sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin että lastensuojelun avopalveluihin ovat kasvaneet tasaisesti vuodesta 2015, hän sanoo.
Uusille sosiaalityöntekijöille on kuitenkin tarvetta, sillä asiakasmäärät ovat olleet viime vuosina osassa kuntia ja kuntayhtymiä selvästi yli tulevan mitoituksen.
Samaan aikaan kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut, ja alaa vaivaa työvoimavaje, minkä vuoksi avoimia sosiaalityöntekijän paikkoja on ollut vaikea saada täytetyksi.
Tyhjien vakanssien vaje on kunnissa noin kymmenen prosentin luokkaa. Se vastaa noin sataa sosiaalityöntekijää, Puustinen-Korhonen kertoo.
–Sosiaalityön koulutusten aloituspaikkoja ollaan lisäämässä 200:lla. Se on tärkeää, mutta ei tuo helpotusta tähän hätään kovinkaan nopeasti.
Myös osaamisresurssia vahvistettava
Ammattiyhdistykset vaativat sosiaalityöntekijöille palkankorotusta, mutta Puustinen-Korhosen mukaan se ei ratkaise kaikkia lastensuojelun resursseihin liittyviä pulmia.
Hän kiinnittäisi palkkauksen ja henkilöstömäärien ohella huomiota myös työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen, koska lastensuojelulain tuntemus on kentällä kirjavaa.
–Lastensuojelulaki on lastensuojelun sosiaalityöntekijän tärkein työkalu. Se on tunnettava riittävän hyvin jo alalle tultaessa, Puustinen-Korhonen sanoo.
Vuonna 2019 valmistuneessa selvityksessä todettiin, että neljässä yliopistossa kuudesta oli pakollisia lastensuojelun opintoja vain viiden opintopisteen verran. Se vastaa tunneissa noin kuukauden työaikaa.
–Uudet sosiaalityöntekijät voivat tulla alalle hyvin ohuin ja epäyhtenäisin taidoin ja ottavat heti vastaan lastensuojelun painavat virkavastuut ja velvollisuudet. Tilanne on heille ei-toivottava ja epäreilu.
Puustinen-Korhonen uskoo, että osaamisen vahvistaminen vähentäisi lastensuojelussa tehtävän työn kuormittavuutta, lisäisi työssä viihtymistä ja parantaisi työn hallinnan tunnetta.
