Ministeri Lindströmiltä paimenkirje kunnille vammaispalveluista
Ei myytävänä -kansalaisaloite on vauhdittanut keskustelua vammaispalvelujen valintaperusteista.
Työministeri Jari Lindström, sin., on lähettänyt kunnille paimenkirjeen, jossa hän muistuttaa kuntia laadun huomioonottamisesta vammaispalvelujen hankinnoissa.
Ministerin mukaan julkisuudessa käytävä keskustelu vammaispalvelujen laatuongelmista osoittaa, että kunnat eivät ole riittävästi ottaneet käyttöön uuden hankintalain mahdollisuuksia laadun huomioimiseen.
Lindström viitannee ainakin kansalaisaloitteeseen, jossa esitetään kilpailuttamisesta luopumista vammaispalvelujen hankinnoissa.
– Vuoden alusta voimassa ollut uusi hankintalaki on kirjoitettu niin, että se suorastaan kannustaa hyvien vammaispalveluiden tarjoamiseen, Lindström huomauttaa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Hankintalaki ei vaadi kilpailuttamaan vammaisten palveluja, hän muistuttaa.
– Vaihtoehtona on käyttää palvelusetelimallia, jossa asiakas itse valitsee palvelun tarjoajan. Hankintayksikkö voi myös kilpailuttaa puitejärjestelyllä joukon palveluntarjoajia, joista asiakas saa itse valita sopivimman, ministeri muistuttaa kuntia.
Suorahankinnatkin mahdollisia
Hankintayksikkö voi myös tehdä suorahankinnan yksittäisissä tapauksissa, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi asiakkaan kannalta ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista.
– Lainkohdan tavoitteena on, että hankittaessa ihmisten elämän mittaisia palveluja kenenkään ei tarvitsisi vaihtaa kotiaan uuden kilpailutuksen myötä. Hankintasopimus voidaan tehdä toistaiseksi voimassa olevana ja kunkin henkilön hoivakoti kilpailuttaa vain kerran, ministeri painottaa.
Direktiivi jättää harkintavaltaa
Kilpailuttamista on perusteltu EU:n hankintadirektiivillä. Siinä määrätään, että julkisten sote-palvelujen hankinnat kuuluvat direktiivin piiriin. EU:lta on myös saatu varmistus, että vammaispalveluja ei voida jättää kansallisten hankintasäädösten ulkopuolelle.
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan direktiivi kuitenkin antaa kunnille runsaasti harkintavaltaa siinä, miten kilpailutus järjestetään.
TEMin mukaan kansallisessa laissa on sama henki eli laissa säädetään vain keskeisistä menettelyistä ja lisätään hankintayksiköiden mahdollisuuksia ja joustoa, turvaten kuitenkin valinnan avoimuus ja syrjimättömyys.
Lidströmin kirje on luettavissa täällä
Kansalaisaloitteesta lisää täällä
