Ministeri haluaa juhlapuheista konkretiaan lastensuojelussa – selvitys kuormittavuudesta käyntiin

Suomesta löytyy paljon juhlavaa puhetta ennaltaehkäisystä lastensuojelussa, mutta liian vähän konkretiaa, arvioi perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, kesk.

Konkretian puute ja ylätason tavoitteet vailla kunnollisia käytännön toimia on vain yksi merkittävä yhteiskuntapoliittinen ongelma lastensuojelun kontekstissa ministerin mukaan.

Toinen yhteiskuntapoliittinen ongelma on, että ”kukaan ei katso kokonaisuutta”.

– Pirstaleisuus on väistämätön tosiasia, Saarikko sanoi keskiviikkona tiedotustilaisuudessa jossa esiteltiin meneillään olevia ja tulevia toimenpiteitä, joilla paljon keskustelua herättäneisiin lastensuojelun kipukohtiin yritetään tarttua.

Sosiaalipolitiikka varjossa

Kolmas ongelma on sosiaalipolitiikan ohut eetos yhteiskunnassa.

– Koko sosiaaliturvaa ajatellaan vain euromääräisenä etuuksina, joihin ihminen on oikeutettu, vaikka oikeasti sosiaalipolitiikka on paljon muutakin, Saarikko sanoi.

Hän myönsi, että sosiaalipolitiikka on ollut vaarassa jäädä varjoon sote-uudistuksessa.

Edellä mainitut yhteiskuntapoliittiset kysymykset ovat kuplineet niin pitkään pinnan alla, että lasten oikeuksien päivänä nähty sosiaalialaan ammattilaisten ulostulo lastensuojelua koskevasta huolestaan ei tullut ministerille yllätyksenä.

Marraskuussa Saarikko otti blogissaan kantaa lastensuojelun tilanteeseen ja ihmetteli kuntien kyvyttömyyttä ryhtyä käytännön toimiin tilanteen parantamiseksi.

– Kunnissa on isoja eroja, miten lastensuojelu toteutuu. On isompia ja pienempiä joissa tilanne on hälyttävä, ja on isompia ja pienempiä joissa on onnistuttu, Saarikko sanoi keskiviikkona ja antoi tunnustusta niille kunnille, jotka ovat jo ryhtyneet parantaviin toimenpiteisiin marraskuun jälkeen.

Hälyttävät kunnat selville helmikuussa

Loppuvuodesta kiihtynyt keskustelu lastensuojelun tilasta ja tulevaisuudesta sai ministerin pyytämään ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojaa selvittämään, miten lastensuojelun työn kuormittavuutta voitaisiin purkaa.

Kananoja arvioi lastensuojelun henkilöstön riittävyyttä sekä etsii ratkaisuja kuormittavuuteen ja työntekijöiden vaihtuvuuteen. Työntekijöiden määrä sekä työn organisoiminen on todettu keskeisiksi lastensuojelun laatuun vaikuttaviksi tekijöiksi useissa eri selvityksissä.

Selvityksessä piirretään aluksi kuva siitä, paljonko on kuntia joilla tilanne on hallinnassa, ja paljonko on niitä joissa tilanne on hälyttävä. Työtä tehdään vauhdilla.

– Helmikuun loppuun mennessä on tiedettävä, missä hälyttävät paikat ovat, mistä johtuu kuormittavuus, resurssien puute tai virkojen täyttämättä jääminen, Kananoja kertoo.

Selvityksellä yritetään tarkastella, voisiko tiimimuotoinen työskentelytapa tuoda ratkaisun kuormittavuusongelmaan.

Toisessa vaiheessa juhannukseen mennessä on määrä laatia ehdotus tiekartaksi yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelun siirtyessä kunnilta maakuntien vastuulle ja ottaa kantaa työntekijäkohtaisten asiakasmäärien mitoitukseen ja tarpeeseen säädellä sitä.

Juhannuksesta vuoden loppuun ryhmä arvioi suunnitelman etenemismahdollisuuksia ja –suosituksia.

– Emme etsi vain vikoja, vaan katsomme myönteisiä kokemuksia maakunnittain, Kananoja sanoo.

Ei tarkkaa kantaa asiakasmitoitukseen

Kananoja oli jo edellisellä hallituskaudella johtamassa työryhmää, joka laati silloisen peruspalveluministerin Maria Guzenina-Richardsonin, sd., toimeksiannosta Toimiva lastensuojelu -raportin.

Raportti ei ottanut kantaa suoraan työntekijäkohtaiseen asiakasmäärään, vaan totesi mitoituksen vaativan kokemukseen perustuvaa tietoa erilaisten työn organisointitapojen vaikutuksesta.

Marraskuisessa blogikirjoituksessaan Saarikko sanoi haluavansa selvittää asiakasmitoituksen mahdollisuutta. Hän kuitenkin muistuttaa, että kuten Kananojan edellinen selvitys osoitti, yksiselitteistä vastausta siitä, että asiakasmitoituksen kirjoittaminen lakiin olisi ratkaisu, ei ole.

Siksi hän ei halua ottaa kantaa siihen, mikä tarkalleen yhden lastensuojelun sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärä voisi olla.

Määrän kirjaamista lakiin on vaadittu monista puolueista, ja perjantaina Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntijat Sauli Hyvärinen ja Tiia Hipp vaativat samaa blogissaan.

– Lastensuojelulaissa määritellään jo tarkasti, kuinka paljon henkilökuntaa tulee työskennellä lastensuojelulaitoksissa yhtä lasta kohden. Vastaava mitoitus tulee säätää pikaisesti myös lastensuojelun kotiin annettavaan avohuollon työskentelyyn, Hyvärinen ja Hipp kirjoittavat.

Ministeri haluaa selvittää, voisiko asiakasmäärämitoituksen kohdistaa yhden työntekijän sijaan työntekijöiden tiimille.

– Meillä on yksin puurtamisen tapa juurtunut vahvasti lastensuojeluun, Saarikko sanoi.

– Työskentelyä on syytä kehittää vahvasti tiimityön suuntaan. Kuitenkin niin kauan kuin laissa määritellään, että lapsen asioista vastaa yksi sosiaalityöntekijä, on hänen työkuormastaan ja sitä kautta lasten oikeusturvasta pidettävä hyvää huolta, Hyvärinen ja Hipp kirjoittavat.

Selvitys myös palvelujen yhdyspinnoista

Ennaltaehkäisevää työtä lastensuojelun tukena tekevä myös monet järjestöt. Joulukuussa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistu selvitys osoitti pitkäkestoisen taloudellisen hyödyn, kun lapsuuden jälkeinen palvelujen tarve vähenee.

– Vaikka puhutaan että lastensuojelun kustannukset ovat kovia, isot kustannukset tulevat kuitenkin siitä että olet aikuisiän, 40-50 vuotta työelämästä työttömänä tai pätkätöissä, selvityksen tehnyt Petri Hilli totesi Kuntalehdelle lokakuussa.

Ehkäisevässä lastensuojelutyössä suuri merkitys on kolmannen sektorin toiminnalla. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjä edustava SOSTE on toistuvasti tuonut esiin huolensa järjestöjen asemasta sote-uudistuksessa.

SOSTEN sosiaali- ja terveyspolitiikan erityisasiantuntija Ulla Kiuru esitti tammikuun alussa, että paraikaa viilattavana olevassa sote-lakiesityksessä tulisi lastensuojelun konsultointi sisällyttää sote-keskuksen tehtäviin.

Sosiaalipalvelujen kohtalosta sote-keskuksista ovat ilmaisseet huolensa monet alan arvostetut asiantuntijat, myös Aulikki Kananoja.

Kolmannella sektorilla herättää kysymyksiä muun muassa se, miten esimerkiksi sote-ja sivistyssektorien rajat ylittäville lastensuojelua tukeville palveluille käy, jos maakunta ottaa haltuunsa soten ja sivistys jää kuntaan, kuten lakiesityksen mukaan on käymässä.

Lastensuojelun tulevaisuus uudistuksessa huolettaa myös kuntien lastensuojelun työntekijöitä, ilmenee alustavista tuloksista Kuntaliiton laajassa kyselyssä.

– Muutaman vikkon päästä julkistetaan selvitys yhdyspinnoista koko lapsi ja perhepalveluissa, Saarikko kertoi.