Professori Arto Haveri: Sote-laki synnyttää demokratian irvikuvia
Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri.
Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri arvioi, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa syntyvät sotealueet ja palvelutuotannon kuntayhtymät jäävät siirtymäkauden organisaatioiksi.
– Uskon, että järki lopulta voittaa. Toivon vain, että sitä ennen ei tehdä korvaamattomia tuhoja. Meillä on jossakin vaiheessa maakunnallisten kuntayhtymien tilalla vaaleilla valitut valtuustot, joille rahoitus tulee joko suoraan ministeriöltä tai sitten niillä on verotusoikeus. Sotealueista luovuttaneen kokonaan.
– Esitetyssä muodossaan näistä kuntayhtymistä on tulossa demokratian irvikuvia, kun otetaan huomioon alueiden suuruus, Haveri sanoo Kuntalehdelle.
Haverin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollosta irrottautuminen ei sinänsä merkitse kuntien loppua. Suomi lähestyy uudistuksen kautta keskivertoa eurooppalaista kuntamallia ja myös Ruotsin mallia.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Oleellista kuntien aseman kannalta on mihin suuntaan sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä kehittyy. Jos kunnat ovat vain maksumiehenä asioissa, joihin eivät itse voi vaikuttaa, kunnallishallinnon selkäranka murtuu, Haveri sanoo.
– Muutoin olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiossa on järkeä. Sosiaalitointa taas ei pitäisi irrottaa kunnista.
Haveri toivoo, että kuntien ja palvelutuotantoalueiden välille syntyy nopeasti ”rihmasto”, jonka avulla alueet ja kunnat tekevät yhteistyötä ja jonka kautta paikallisuus pääsee ohjaamaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
– Järjestöjen ja yritysten mukanaolo on ensiarvoisen tärkeätä ja siinä tarvitaan kuntia. Suuret keskitetyt julkiset koneistot eivät voi yksin onnistua, hän sanoo.
Haveri uskoo, että kuntien johtotehtävät ovat myös jatkossa houkuttelevia työpaikkoja, vaikka sosiaali- ja terveydenhuollosta irrottautuminen vähentää kuntajohdon vastuita.
– Vastuiden väheneminen ei voi olla heijastumatta esimerkiksi palkkaukseen. Toisaalta ratkaisu voi helpottaa kuntien ylikuormaa, jolloin johtamisen vapausasteet lisääntyvät.
Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä on tiistaina 9. joulukuuta ensimmäistä kertaa käsittelyssä eduskunnan täysistunnossa.
Tämän SOTE-uudistusesityksen myötä yli puolet kuntien budjetista ja henkilöstön määrästä siirtyy tosialllisesti pois kunnista ja muuaalle päätettäväksi. Ei ole vaikea kuvitella mikä on yksittäisen kunnan päättösvalta 150-200 henkilön valtuustossa, jossa kunnalla saattaa olla yksi edustaja. Suurin ongelma on siinä, että päätösvalta ja rahoitusvastuu ovat eri organisaatioilla eikä siitäkään ole epäselvyyttä mistä säästetään kun on pakko, kyllä se on harvaanasuttujen syrjäseutujen palveluverkko. Tehostamista syntyy kun julkinen monopoli altistetaan aidolle kilpailulle.
Nykymallilla SOTE-uudistusehdotus on suurin ”puhallus” kuntien itsehallintoon ja itsemääräämisoikeuteen sitten kuntalain säätämisen jälkeen.
Ei kunnilla ole nykyisissäkään kuntayhtymissä itsehallintoa tai itsemääräämisoikeutta roolin ollessa edelleen ”vain” laskujen vast.ottaminen ja maksaminen ilman vaikutusmahdollisuuksia. Uudistuksessa kuntayhtymät ovat vain suurempia ja sen todellinen ongelma on vain siinä vs. nykyiseen malliin on se, ettei kuntayhtymillä ole jatkossa valtaa vaan se menee sotelalueelle. Käytetään tod.näk. perusteina uudistuksen hyväksymiselle ettei kunnilla ole nytkään valtaa kuntayhtymien jäsenkuntina? Perusteina se, ettei uudistuksessa suuri kunta voi saada enemmistöä hallintoon joten pienempien kuntien itsemääräämisoikeutta ei siten loukata?
Kun valtionhallinnossa demokraattisesti valitut poliitikot ovat ratkoneet kestävyysvajetta rakenneuudistuksilla, ovat yhteiskunnan perusasiat kuten demokratia ja perustuslaki unohtuneet yllättävän helposti. Tuntuu siltä, että asioihin ei ehditä tai osata paneutua. Joko mitään ei saada aikaiseksi tai sitten tehdään sutta. Poliittisten päättäjien, jopa ministereiden SOTE -uudistuksesta käyttämät puheenvuorot ovat olleet viime vuosina voittopuolisesti kritiikitöntä populistista ylistystä. Tälläkin kertaa taidetaan ajaa kiville ennemmin tai myöhemmin.
Toisekseen SOTE -uudistusta on lähestyttävä ensisijaisesti johtamisen kannalta. Haverin mainitsemia rihmastoja (verkostoja) ei taida syntyä. Ihmettelen, miten tällaisessa demokratian irvikuvassa, byrokratian ja hierarkian kukkasessa syntyy luottamus.
Suomessa voimassa olevan lain mukaan kaikki kunnat kuuluvat omaan sairaanhoitopiiriin, joita on 20; PL 121 §: ”Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.”
EU:n subsidiariteettiperiaate: sote-päätökset tehdään sairaanhoitopiirien valtuustoissa.
Yksikanavaisesti rahoitettu sote
Soten yksikanavainen rahoitus ja demokraattinen päätöksenteko yksinkertaistuu ja tehostuu, kun annetaan sairaanhoitopiireille verotusoikeus. Samalla rakennetaan järjestelmän sisään kustannuksia hillitsevä säätö: sairaanhoitopiirien kuntien etu on, että sote-palvelut järjestetään alueen erityispiirteet huomioon ottavalla tavalla:
– Ennalta ehkäisevä lähi-sote, tehokas kuntoutus, hoidon vaikuttavuuden maksimointi ts. kustannustehokkuuden ja laadun maksimointi.
Professori Arto Haveri:
”Meillä on jossakin vaiheessa maakunnallisten kuntayhtymien tilalla vaaleilla valitut valtuustot, joille rahoitus tulee joko suoraan ministeriöltä tai sitten niillä on verotusoikeus.”
1) Ruotsin on toiminut sekä Suomen perustuslain 19 §:n että 121 §:n mukaisesti.
2) Ruotsi on toiminut tietoisesti Euroopan unionin subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti:
– Päätökset tehdään asioiden luonne huomioon otettuna mahdollisimman alhaalla demokratiassa, mahdollisimman lähellä perustuslaillisesti itsehallinnollisia asukkaita. Tällä ehkäistään jäykkää ja kallista byrokratisoitumista. Veroeurot tulevat tehokkaimmin käytetyksi, kun otetaan paikalliset edellytykset ja vaatimukset huomioon. Kaukainen byrokratia ei tähän kykene.
Ruotsissa maakäräjäalueet, joita on 20, ovat Suomen perustuslain 121 §:n tarkoittamia kuntia suurempia hallintoalueita.
Suomen perustuslaki 121 §
Lainaus alkaa
121 §
Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto
Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.
Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.
Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.
Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään.
Lainaus loppu
Ruotsi
Google: skl Lokala förutsättningar får styra
Google: skl Därför är självstyrelse bra
Tämä rahoitusmallin tarkasteleminen on pilkun viilaamista siinä suuressa kuvassa mitä SOTE-uudistus merkitsee kunnallisen itsehallinnon kannalta.
Kalevi Moisio:
”Tämä rahoitusmallin tarkasteleminen on pilkun viilaamista siinä suuressa kuvassa mitä SOTE-uudistus merkitsee kunnallisen itsehallinnon kannalta.”
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan perustuslain 121 §:stä johtama rahoitusperiaate, ja sen mukaiset kuntien taloudellisia mahdollisuuksia tasaavat sote-valtionosuudet ovat kuntien itsehallinnon kannalta erittäin tärkeitä.
Suomessa rikotaan jatkuvasti perustuslain 121 §:ää ja rahoitusperiaatetta:
– Valtio on vastuussa kuntien soten rahoittamisesta.
Painotettu kapitaatio rikkoo rahoitusperiaatetta, ja sivuuttaa valtion vastuun kuntien yhdenvertaisuuden turvaamisesta valtionosuuksilla.
Onko hallituksen tarkoitus päästä kokonaan eroon valtionosuusjärjestelmästä ja siirtää tasaus kokonaan maakuntien ja kuntien väliseksi?
Millä tavalla viisi sote-hallintoa voi toimia koko Suomen valtion perustuslain 121 §:stä johdetun valtionosuusjärjestelmän korvikkeena?
Rahoitusperiaate turvaa rahoituksen ja PL 121 §:n toteutumisen Suomessa.
Mielestäni sosiaalitoimi ja terveystoimi pitäisi erottaa toisistaan. Sosiaaliasiat olkoot kuntien hoidettavana. Sairaanhoito valtion hoidettavaksi järkevästi organisoituna niin että kaikki kansalaiset olisivat yhdenvertaisessa asemassa asuinpaikasta riippumatta. Rahoitus verotusta muuttamalla siten, että kunnallisveroilla hoidettaisiin sosiaalitoimi ja valtion veroilla terveystoimi.
Koulujen, perheiden, lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuu kuuluu läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatteen mukaan kuntien hoidettavaksi.
Läheisyysperiaate: asiat hoidetaan asian luonne huomioon otettuna mahdollisimman lähellä asukasta, asiakasta.
Esimerkikiksi Imatralla on suuri tarve panostaa ennaltaehkäisevään sosiaali- ja terveystoimeen, jolloin kunta voi auttaa paljon perheiden vanhempien, lasten ja nuorten ongelmissa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pienellä panostuksella suuret saavutukset.
Palkitun Imatran mallin soisi toteutuvan muissakin kunnissa ellei sitten ole jo toteutunut.
THL:n tutkimus osoitti, että pienissä kunnissa ollaan onnellisimpia ja sairaimpia sekä tyytyväisimpiä terveyskeskuspalveluihin. Pienissä syrjäisissä kunnissa myös käytetään vähiten keskussairaalapalveluita kun erikoissairaalat ja yksityislääkärit ovat kaukana. Kaupungeissa oltiin tyytymättömimpiä terveyskeskuspalveluihin. Tämän tutkimuksen tulokset eivät näytä sopivan sote-uudistuksen odotuksiin. Tuleeko ns. saumattomasta hoidosta vain kuntien saumaton laskuttaja ja monen luukun palveluista luukuton palvelija kun kunnat eikä niiden asukkaat voi vaikuttaa sote-hirviön toimintaan?