Sote-johto vastaa palautteeseen: kritiikki perustuu usein kapeaan näkökulmaan

Maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri Päivi Nerg ja STM:ssä valmistelua johtava ylijohtaja Kirsi Varhila puolustavat uudistusta alueuudistus.fi-sivulla yhteisessä kolumnissaan. He käyvät läpi eräitä yleisiä kritiikin aiheita.

Kolumnissa katsotaan, että uudistuksen vaikutusten ennakkoarviointia on tehty parhaalla saatavissa olevalla tiedolla: selvityksillä, tutkimuksilla, kansainvälisillä vertailuilla sekä tutkimuslaitosten ja asiantuntijoiden arvioilla.

Moni kriitikko tarkastelee heidän mukaansa vaikutuksia vain jostakin näkökulmasta ja joillakin luvuilla mutta ministeriöt taas nojaavat kuntien ja Tilastokeskuksen ilmoittamiin tilastoihin ja taustatietoihin, joiden pohjalta kokonaisuutta kuvaavat kattavat laskelmat tehdään.

Nerg ja Varhila kirjoittavat, että kyselytutkimusten perusteella ihmisten ykköstavoite sote-uudistukselle on parantaa peruspalvelujen saatavuutta koko maassa.

Kirjoittajat myöntävät, että laajeneva valinnanvapaus lisää alkuvaiheessa menoja, mutta katsovat, että se kohdistuu vaiheeseen, jossa puretaan jonoja.

– Oikea-aikainen ja oikein mitoitettu palvelu on kuitenkin pitkällä aikavälillä ainoa oikea tavoite. Ajoissa hoitoon pääsy vähentää tutkitusti tarvetta erikoissairaanhoidolle.

Kommentin voi nähdä vastauksena puheenvuoroille, joiden mukaan nopea flunssan hoitaminen ei vaikuta mahdolliseen tulevaan syöpähoitoon.

Kirjoittajat muistuttavat, että maakunnan rahoittamissa julkisissa tai yksityisissä sote-keskuksissa ei toteutuessaan ole yhtä laajaa palveluvalikoimaa kuin yksityisillä terveysasemilla.

Tämä voi tulla yllätyksenä monille, jotka odottavat uudelta järjestelmältä tasa-arvoa terveydenhuollossa.

Muun muassa HUS esitti tällä viikolla tyytymättömyytensä siihen, että maakunnat eivät voi hallituksen mallissa tuottaa palveluja asiakassetelillä tai henkilökohtaisella budjetilla. Nerg ja Varhila perustelevat asiaa sillä, että se olisi tehotonta rahan hallinnollista kierrättämistä. He muistuttavat, että asiakas voi halutessaan valita maakunnan liikelaitoksen suoraan eikä käyttää henkilökohtaista budjettia tai asiakasseteliä.

Perusterveydenhuolto näivettyy

Kolumnissa perustellaan uudistuksen tarvetta sillä, että nykymalli ei ole kustannusvaikuttava. Heidän mukaansa kunnilla ei omistusasemastaan huolimatta ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa erikoissairaanhoidon kustannuksiin.

Nykysysteemissä kansainvälisestikin korkeatasoisen erikoissairaanhoitomme tahaton kääntöpuoli on se, että perusterveydenhuolto on näivettynyt, Nerg ja Varhila kirjottavat.

– Kansantautien ennaltaehkäisyyn ruohonjuuritasolla ei tunnu koskaan löytyvän riittävästi rahaa, vaikka juuri se olisi vaikuttavaa toimintaa, he jatkavat.

Painopisteen kääntäminen vaikeaa

Sama ilmiö toistuu heidän mukaansa lastensuojelussa, missä kallis perhe- ja laitoshoito syö voimavaroja.

– On erittäin vaativaa kääntää palvelujen painopistettä perheiden varhaiseen tukeen ja avopalveluihin. Etenkin, kun vaikutukset näkyvät vasta vuosien kuluessa.

Nergin ja Varhilan mukaan vaikeuskerrointa lisää se, että aluksi päättäjät joutuvat tekemään päällekkäisiä investointeja ja ne, joilta rahaa vähennetään eivät ole koskaan tyytyväisiä, vaikka se olisikin kokonaisuuden kannalta eduksi.

– Maakuntien budjettirajoite on välttämätön. Suomi ei kestä menoautomaatteja, vaan kaikessa toiminnassa on oltava tavoitteena kustannusvaikuttavuus. Tähän ei nykysysteemi ole kannustanut riittävästi, sote-muutoksen johtajat kirjoittavat.

ICT-yhteentoimivuus järjestettävä

Useimmat maakunnat ovat arvostelleet suunniteltua velvoitetta käyttää keskitettyjä ICT-palveluja.

– Yhteisellä ICT-palvelukeskuksella halutaan varmistaa tietojärjestelmien yhteentoimivuus, tietojen liikkuvuus ja digitalisaation toteutuminen, johtajat kirjoittavat.

– Käyttövelvoitteen voi myös nähdä kannustimena sellaisten palvelujen yhteiseen järjestämiseen, joissa ei voi olla maakuntien välillä merkittävää eroa.

Esimerkkeinä tällaisista he mainitsevat perustason ICT-infrastruktuuri ja hallinnolliset tietojärjestelmät.

– Lähtötilanteessa maakuntien ICT-ratkaisut ovat hyvin hajanaisia, he huomauttavat ja katsovat, että yhteensovittaminen ja yhteiset järjestelmät pitää saada käyttöön mahdollisimman pian kustannustavoitteiden saavuttamiseksi.

Keskitetty kiinteistömalli toimii valtiolla

Arvostelua herättänyttä maakuntien yhteistä tilakeskusta kirjoittajat perustelevat katsomalla, että sen avulla turvataan osaamisen jakaminen, yhteiset toimintamallit ja merkittävä hankintavolyymi kaikkien maakuntien käyttöön, kunhan maakunnat sitoutuvat yhtiöön.

Keskitettyä järjestelmää he vertaavat valtion Senaatti-kiinteistöihin, joka kolumnin mukaan ylläpitää kiinteistöjä 15–20 prosenttia keskimääräistä edullisemmin, vaikka panostaa kunnossapitoon keskimääräistä enemmän rahaa.

Tutkimus- ja koulutusrahoitus poliittinen päätös

Kirjoittajat vastaavat myös muun muassa HUSin huoleen tutkimuksesta ja koulutuksesta.

Heidän mukaansa uudessakin järjestelmässä voidaan valtion varoista korvata yliopistotasoisen sosiaali- ja terveystieteellisen tutkimuksen kustannuksia.

Heidän mukaansa valtio maksaa myös sote-ammattilaisten kouluttamisesta korvausta maakunnalle, joka ylläpitää yliopistollista sairaalaa.

He kuitenkin huomauttavat, että lainsäädäntö ei sinällään ota kantaa rahoituksen suuruuteen. Siihen panostaminen on poliittinen ratkaisu.