Sote-kriitikko Lauri Lamminmäki ei väsy puhumaan sotesta ja toivoo enemmän keskustelua ”boksin ulkopuolelta”
Kuva: Ville Miettinen
Vaikka työ Kuntaliitossa päättyy maaliskuussa, kiinnostus kunta-asioihin jatkuu, Lauri Lamminmäki vakuuttaa.
Kuntaliiton tulisi käydä enemmän ja rohkeammin sote-keskustelua myös hallitusohjelmassa piirrettyjen rajojen muodostaman ”boksin” ulkopuolella. Tätä mieltä on eläkkeelle siirtymisen myötä Kuntaliiton pian jättävä yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki.
Tällä hetkellä noiden rajojen sisältä löytyy esimerkiksi Uudellemaalle sovitettu sote-uudistuksen erillisratkaisu, joka on herättänyt kovaa kritiikkiä isoista kaupungeista Uudenmaan ulkopuolella. Samoin siellä on nykyiseen maakuntajakoon perustuva hallintomalli, joka perustuu ainoastaan poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen, eikä alueiden toiminnallisiin rakenteisiin tai todelliseen kykyyn vastata tulevaisuuden sote-haasteisiin, Lauri Lamminmäki sanoo.
– Aina kun tulee hallitusohjelma ja määritetään rajat ja tavoitteet uudistuksille, noiden rajojen ulkopuolelta on vaikea käydä keskustelua, vaikka siellä olisi kuinka hyviä ratkaisumalleja. Esimerkiksi sotessa boksin sisälle jääminen rajaa ulkopuolelle keskeisiä kysymyksiä, kuten uusien lääkkeiden tai teknologian vaikutuksen kustannustasoon, tai asiakaslähtöiset toimintatavat.
Keskustelussa boksin sisälle jääminen johtuu Lamminmäen mukaan ”poliittisesta pelikehikosta”, joka puolestaan johtuu osittain Kuntaliiton organisaation poliittisista rakenteista.
– Sanon tämän sitoutumattomana virkamiehenä. Näen, että tässä on yksi keskeinen edunvalvonnan kysymys.
Lamminmäen näkemyksen mukaan isot uudistukset, kuten sote-uudistus, kaipaavat enemmän joustoa ja asiantuntijoiden kuulemista. Hallituksen pitäisi pysyä strategisten tavoitteiden asettamisessa ja kuunnella, millaisia vaihtoehtoisia keinoja niihin pääsemiseksi asiantuntijat esittävät.
– Nyt hallitus menee operativiiselle puolelle ja sanoo pilkkua myöten, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tämä on kansallisen tason poliittisen johtamisen perusongelma: keskustellaan pilkuista ja pilkun paikoista eikä isosta kuvasta.
Huomio horisontaaliseen integraatioon
Viime vuodet Lauri Lamminmäki on kiertänyt kuntakenttää erityisesti suurissa kaupungeissa Kuntaliiton yhteysjohtajana. Kuntajohdon tapaamisissa, verkostokokouksissa ja muissa kohtaamisissa hän on saanut palautetta siitä, mitä sote-uudistukselta odotetaan ja toivotaan.
Ennen yhteysjohtajan työtä hän toimi Kouvolan kaupunginjohtajana ja todisti läheltä eräitä sote-uudistuksen kivuliaan historian käänteitä.
Kouvolan seudulla toteutettiin paras-lainsäädännön aikana monikuntaliitos, jonka yhteydessä sosiaali- ja terveyspalveluja uudistettiin vahvan peruskunnan idean pohjalta. Riittävä väestöpohja mahdollisti sote-palvelujen integroinnin: aluesairaalan toiminnot siirrettiin sairaanhoitopiiriltä kaupungin organisaatioon, kaikki sote- ja muut hyvinvointipalvelut – mukaan lukien sivistys, kulttuuri ja liikunta – yhdistetiin yhden toimialan johdon ja budjetin alle.
– Perustason horisontaalinen integraatio toteutui käytännössä ja tämä toi tulosta. Sote-menot parhaimmillaan laskivat, asiakastyytyväisyys ja henkilöstön työtyytyväisyys paranivat. Kouvola mainittiin usein esimerkkinä kansallisessa keskustelussa, Lamminmäki muistelee.
Tilanne muuttui kuitenkin, kun Kataisen hallituksen kuntauudistus kaatui, ja hallitus alkoi valmistella sote-uudistusta eduskuntapuolueiden kompromissin tuloksena maakuntapohjalta.
– Käytännössä tämä vei pohjan Kouvolan vuosikausien valmistelu työltä. Tämä kieltämättä harmittaa, Lamminmäki sanoo.
Perustasoon keskittyminen olisi mahdollista edelleen, eikä se edellyttäisi suurta hallinnon remonttia, hän muistuttaa.
Soten työnjako ja vastuunjako on herättänyt keskustelua myös Rinteen ja Marinin hallitusten sote-uudistuksen alkutaipaleella. Kuntaliitto on vaatinut joustoa palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen. Hallitus ei vaikuta järin innostuneelta.
Lauri Lamminmäen mielestä ihmisiä lähellä olevat peruspalvelut voisivat jatkossakin olla riittävien vahvojen kuntien tai kuntayhtymien vastuulla.
Kunnista tulleen palautteen perusteella kunnat ja päättäjät ovat ennen kaikkea kiinnostuneita siitä, miten nämä arjessa lähellä olevat palvelut järjestetään.
– Kuntajohdon arjessa sote-integraation olennaiset kysymykset liittyvät siihen, kuinka integraatio toimii horisontaalisesti paikallisten toimijoiden välillä, eikä niinkään siihen, kuinka se toimii perustason ja erikoissairaahoidon välillä. Tästä on saatu hyvää näyttöä mm. Oulun sote-palvelujen kehittämishankkeissa.
Niinpä sen sijaan, että on 20 maakuntaa, erikoissairaanhoidon osalta pohjana voisivat olla yliopistosairaaloiden ympärille rakennettavat erva-alueet ja valtiolta tuleva erikoissairaanhoidon rahoitus ja vahvempi valtion ohjaus. Kunnilla voisi olla toimintavapauksia joko yksittäisinä kuntina tietyn väestöpohjakriteerin täyttyessä tai kuntayhtyminä.
– Tämä olisi helppo tehdä ilman suurta hallinnon uudistamista paras-puitelainsäädännön väestöpohjia muuttamalla ja nykyistä terveydenhuoltolain erva-sopimusta koskevia säädöksiä uudistamalla, Lamminmäki muistuttaa.
Paluu lähtöruutuun?
Soten uudistamisessa hallitusohjelmalle vaihtoehtoiset ideat kuitenkin ammutaan nopeasti alas, Lamminmäki sanoo.
– Hallitusohjelmassa lyödään nurkat niin kovaan kiinni, että niihin ei pysty enää vaikuttamaan. Sitten taistellaan neljä vuotta siitä, miten uudistus saataisiin läpi. Jos se ei onnistu, se kaatuu. Ja taas ollaan lähtöruudussa.
Lamminmäki on pessimisti tämänkin uudistuksen läpimenomahdollisuuksien suhteen.
Mikä on uudistuksen hintalappu ja miten se rahoitetaan? hän pohtii. Tuoko uuden hallinnon rakentaminen tehokkuutta tai säästöä? Kuntatalouden näkymät ovat erittäin haastavat. Kunnat haluaisivat tietää, paljonko sote-uudistus ”maksaa” itse kullekin.
– Kun kuntakohtaiset rahoituslaskelmat tulevat pöytään, veikkaukseni on, että taivas repeää, Lamminmäki ennustaa soten rahoitusosuuksien julkistamisen vaikutusta.
Juice Juankosken torilla
Sinänsä ei liene ihme, että sotesta puhuminen kiinnostaa Lauri Lamminmäkeä. Se on ollut hänen työuraansa lähellä alusta asti. Opiskellessaan sosiaali- ja työpolitiikkaa 1980-luvun alussa Helsingin yliopistossa hän teki lomilla töitä Helsingin kaupungin sosiaalitoimistossa.
Elettiin vielä irtolaislain aikaa. Asiakkaina oli asunnottomia, alkoholisteja, päihdeongelmaisia, vankilasta vapautuvia, prostituoituja.
– Aikaa oli 20 minuuttia per moniongelmainen asiakas. Totesin, että minua ei ole luotu liukuhihnatehtäviin.
Valmistuttuaan vuonna 1985 Lamminmäki siirtyi tutkijaksi Helsingin seutukaavaliittoon ja sieltä Juankosken elikeinoasiamieheksi. Vuoden jälkeen alkoi kunnanjohtajan viransijaisuus.
Työuralle on mahtunut paljon huippuhetkiä ja -ihmisiä.
– Juankoskella sain tehdä töitä mm. Juicen ja Kaj Chydeniuksen kanssa. Ensimmäisenä kesänäni siellä spiikkasin Grand Slamin lavalle Juankosken torilla.
Vuosina 2000-2007 hän toimi Kuntaliitossa asiantuntijatehtävissä ja siihen komennukseen kuului myös liiton Brysselin-toimiston johtaminen 2003-2006.
Jo tuolloin Lamminmäki arvioi, että suomalaisen kuntakentän kannattaisi yhdistää tai ainakin tiivistää voimavarojaan päästäkseen paremmin näkyviin ja kuuluviin Euroopassa. Samaa mieltä hän on edelleen.
– Jos voimavaroja yhdistettäisiin ja tiivistettäisiin, mahdollistettaisiin erikoistuneemman osaamisen saaminen Brysseliin.
Kuntaliiton-vuosien Lamminmäki sanoo tarjonneen todellsein näköalapaikan yhteiskunnallisiin asioihin.
– Ihmiset ja huippuhetket ovat elävöittäneet arkea.
Kiinnostus kunta-asioihin ei pääty maaliskuussa
Myös kotimaassa Kuntaliiton reagointi kuntakentän uudistumiseen ja kasvaviin haasteisiin vaatii uudistumista, ja tämä tarve onkin jo tunnistettu vuosia sitten, Lamminmäki sanoo. Hän toivoo, että tämä reagointikyky säilyisi.
– Kuntaliitto on eräänlainen instituutio suomalaisessa yhteiskunnassa, ja sen uskottavuus pitää myös säilyttää.
Omalta kohdaltaan Lamminmäki näkee eläkkeelle jäämisen ajoittuvan hyvään saumaan. Hänen seuraajansa José Valanta aloittaa helmikuussa.
– Hallituksen esityksiä vasta odotellaan. Ja talon sisällä asioita on organisoitu uuden toimitusjohtajan myötä vähän uusiksi. On hyvä, että uusi ihminen pääsee hyppäämään heti alusta alkaen niihin mukaan.
Lamminmäen työsuhde Kuntaliitossa jatkuu maaliskuulle. Sitä ennen hän tekee joitakin keskeneräisiä töitä loppuun. Olo on mukava ja kevyt, hän sanoo.
Työltä liikenevää aikaa hän aikoo käyttää mm. lastenlasten kanssa. Niitä syntyi kaksi lisää syksyllä.
– Tuntuu, että sillä puolella kysyntä kasvaa.
Lisäksi huollettavana on pari mökkiä. Matkojakin on varattu.
Ja voihan olla, että kysyntää on vielä myös kuntakentällä. Pitkästä kokemuksesta voi olla hyötyä jollekulle
– En irtisanoudu näistä asioista kokonaan. Mielelläni jaan kokemustani. Mutta eläkeläisen ehdoilla.
Todella hyvä uutinen, että kuntaliitosta löytyy sote-uudistuksen asiantuntija, jolla on näkemys palvelurakenteen kokonaisuudesta ja sotepalvelujen uudistamisesta meidän kuntalaisten sekä kunta- ja valtiontalouden edun näkökulmasta.
Tässä hyvä esimerkki, miksi tarvitsemme poliittisesti sitoutumattomia asiantuntijavirkamiehiä, jotka uskaltavat tuoda julkiseen keskusteluun kulloisenkin istuvan hallituksen poliittisten lehmänkauppojen vahingolliset vaikutukset ja uskaltavat esittää oman vaihtoehdon, joka on parempi ja kokonaisedullinen.
Nyt keskusta pitää hallitusta hirttonarussa ja uhkaa hallituksen kaatamisella, jos ei saa kallista, tarpeetonta ja kansalaisten terveyspalvelujen kannalta huonoa maakuntamallia, koska laskelmoi lisäävänsä omaa kannatustaan ja vaikutusvaltaansa maakuntahallinnon avulla.
Keskustan peli pitäisi katkaista senkin takia, että maakuntahallinnon perustamis- ja vuosittaisilla kustannuksilla palkataan melkoinen määrä perusterveydenhoidon henkilökuntaa.
Miten on mahdollista, että keskusta 12% kannatuksella pystyy torppaamaan kustannustehokkaan peruspalvelujen järjestämisen ja maksattaa sen meillä veronmaksajilla.
Kansanterveys ja sen mahdollistama terveydenhuoltomme on kansallinen toiminto, jolle leveimmät hartijat on valtio, jonka se on kokonaisuutena tietenkin myös ohjattava ja yksikanavaisesti rahoitettava.
Alueet määrätään toteuttamaan tuotanto valtiolta annetuilla resursseilla.
Tiedonhallinta eli integreaatio ratkeaa itsestään kun ilmiselvästi tehokkain, halvin ja kustannustehokkain on yksi valtakunnallisesti käytettävä tiedonhallintajärjestelmäkokonaisuus (ei siis yksi jättimöhkäle systeemi) joka automaattisesti integroi kaikki ko toimintojen tiedot ja joista tuotetaan automaattiseti tietojohtamisen tarvitsemat kokoomatiedot.
Valtakunnalliset yhdet ainoat tietovarannot varmistavat tietoturvallisuuden ja saatavuuden – kun ne toteutetaan oikein myös rajaamaan käyttöoikeudet kaikkien osalta.
Potilastietoihin pääsee käsiksi vain ja ainostaan hoitava henkilökunta potilastietojärjestelmän kautta siten että se aina automaattsesti kirjaa hoito- tms. tapauksen kaikkine tietoineen aukottoman täydellisen ketjun jälkikäteen tarvittaessa avattavaksi – mm. kuka, mitä, milloin, mille, miten, millä, miksi.
Henkilökunnan työpanokset/-suoritukset kirjautuvat samalla automaattisesti eikä mitään kirjata minnekään erikseen.
Kaikki tiedot ovat automaattisesti suoraan käytössä turvallisesti aina kun niitä asianmukaisesti potilastoimenpiteisiin tarvitaan – ja vain silloin kun mitään ohitusreittejä tietoihin ei ole olemassakaan.
Yksityiset yritykset eivät varastoi terveystietoja erikseen yhtään minnekään vaan ne käyttävät samoja tietoja niille pakotettujen prosessien ja reittien kautta.
Kansalaiset omistavat kaikki omat tietonsa ja niiden mihin tahansa käyttöön on saatava erikseen omistajan kirjallinen lupa.
Mikä integraatio?
Ei ole olemassakaan mitään perus- ja erikoisterveydenhuoltoa vaan pelkkää ihmisen holistista terveydenhuoltoa yhdessä ja samassa ketjussa tilanteen vaatimina toimenpiteinä kehdosta hautaan.
Työterveyshuolto systeemi on ehdottomasti lakkautettava – se on erittäin eriarvoistava.
– Alkeet.