Sote-ratkaisua ei saatu pääsiäiseksi – Rehula on vaitonainen valmistelusta
Juha Rehula (keskellä) ei kommentoi huhuja ristiriidoista vaan vakuuttaa, että sote-uudistuksen aikataulussa pysytään. Kuva sote-uudistuksen linjoja avanneesta hallituksen tiedotustilaisuudesta 9.11.2015. (Kuva: Valtioneuvosto / Sakari Piippo)
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen eli soten ja maakuntien mullistuksen isoista linjoista ei saatu ratkaisuja ennen pääsiäistä.
Sote-valmistelusta vastuussa oleva perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula, kesk., vakuutti keskiviikkona esitellessään hallituksen kärkihankkeita, että isoista sote-linjauksista päätetään hallituksen asettaman aikataulun mukaan huhtikuun loppuun mennessä.
Rehula oli hyvin vaitonainen valmistelusta ja villinä velloneesta keskustelusta. Hän huomautti, että kun paineet kasvavat, huhut lisääntyvät.
Sote-alueiden lukumäärästä hallituspuolueet varmasti kiistelevät loppuun asti.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Sosiaali- ja terveysministeriökin (STM) on myöntänyt, että hallituksen esitys, jonka mukaan sote järjestettäisiin 15 alueen puitteissa, sisältää ongelmia. Ne paljastuivat arvioinneissa.
– Osassa vaihtoehtoja on perustuslaillisia ongelmia, STM tiedotti 11. maaliskuuta.
Ministeriön valmistelupapereissa hallituksen linjaus järjestämis- ja kantokyvyltään pienimpien alueiden yhteistyövelvoitteista on kuitenkin edelleen mukana. Maakuntien välinen yhteistyö tulee olemaan tärkeää, oli määrä mikä hyvänsä.
Vahva vaihtoehto on se, että 18 maakuntaa saisi järjestämisvastuun sote-palveluista, mutta niiltä edellytetään laajaa yhteistyötä. Lisäksi viiden yliopistosairaalan ympärille tulisi yhteistyöalueet.
Osittaista maakuntaveroa
on selvitetty
Yksi vaikeimmista kysymyksistä sote-valmistelussa on rahoitus.
Sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti painottaa, että maakuntaverosta on tehtävä huolelliseen harkintaan perustuva päätös vasta sen jälkeen, kun sote on irrotettu kuntataloudesta.
Kokoomuksessa maakuntaveroon suhtaudutaan tunnetusti kielteisesti, mutta keskustassa maakuntaverolle löytyy vahvaa kannatusta.
Pöystin mielestä on järkevää lähteä liikkeelle valtionrahoituksella täydennettynä asiakasmaksuilla.
– Hallituksen syksyllä sopimassa linjauksessa sanotaan, että ensisijaisesti valtionrahoituksella. Se tarkoittaa sitä, että ainakin liikkeellelähtö tapahtuu valtiorahoituksella, hän huomauttaa.
Pöysti kertoo Kuntalehdelle, että nyt on myös selvitetty, voisiko tulevaisuudessa mahdollisesti tulla osittainen maakuntavero.
– Siitä on poliittiset ratkaisut vielä tekemättä, hän sanoo.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb, kok., on luvannut sote-palveluiden rahoituksesta ratkaisuja lähiviikkoina. Stubbin mukaan rahoitukseen on esillä kaksi vaihtoehtoa. Yksi on se, että valtion tuloveroasteikkoa muokattaisiin nykyisen ansiotuloverojärjestelmän sisällä. Toinen olisi erillinen sote-vero.
– Käytännössä nämä vaihtoehdot ovat nyt ehdolla, Pöysti vahvistaa.
Mallia kummasteltiin
jo marraskuussa
Keskustelu on alkukevään aikana muistuttanut marraskuun hallituskriisin aikoja, jolloin keskusta ja kokoomus kiistelivät alueiden määrästä.
Päähallituspuolue keskustalle oli tärkeää saada maahan vahva maakuntahallinto, joka sopi hyvin myös perussuomalaisille. Kokoomus ajoi tiukasti pienempää sote-aluemäärää, mutta antoi periksi. Kokoomukselle oli tärkeää, että sote-palveluihin tulisi tulevaisuudessa valinnanvapaus eli asiakas saisi valita, mistä palvelunsa hankkii.
Hallitus esitti riitansa päätteeksi marraskuussa, että maahan perustetaan 18 itsehallintoaluetta eli maakuntaa nykyisten maakuntien pohjalle. Näistä viidentoista vastuulle tulisivat sote-asiat. Kolme heikointa maakuntaa järjestäisi soten yhdessä naapurimaakunnan kanssa.
Mallia kummasteltiin jo alkuvaiheissa, mutta pian huomion veivät maakunnille kaavaillut muut tehtävät ja ensimmäisten maakuntavaltuustojen valintatapa. Oli selvitysmiestä, puoluesihteerityöryhmää ja monenlaista muutakin ryhmää.
Risikon irtiotto
paljasti ristiriidat
Isot ristiriidat paljastuivat tammikuun lopussa, kun eduskunnan toinen varapuhemies Paula Risikko, kok., kyseenalaisti mallin.
– Voiko sotea järjestää viidellätoista alueella, jos on 18 itsehallintoaluetta, kokoomuksen sote-asiantuntija Risikko kysyi Helsingin Sanomien haastattelussa.
Keskustassa Risikon irtiotosta hermostuttiin. Valmistelujoukoista alkoi kuitenkin kuulua muitakin kriittisiä kantoja.
Helmikuun puolivälissä Yle uutisoi, että 15 alueen malli on suurissa vaikeuksissa. Ylen mukaan puolueiden sote-neuvotteluissa oli taas kaivettu esille viisi yliopistosairaaloiden ympärille rakentuvaa ”erva-aluetta”, joita kutsutaan nyt yhteistyöalueiksi. Oli kaavailtu, että viidelle yhteistyöalueelle voisi kuulua tutkimuksen ja kehittämisen koordinointi.
Erva tarkoittaa sitä, että Suomen 20 sairaanhoitopiiriä on jaettu yliopistollisten sairaaloiden mukaan viiteen erityisvastuualueeseen. Jokaiselta alueelta keskitetään vaativin hoito alueen omaan yliopistosairaalaan. Erikseen on vielä sovittu kaikkein vaativimman eli niin sanotun erityistason erikoissairaanhoidon keskittämisestä harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan.
Helmikuussa sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi tyrmäävät lausunnot: Enemmistö kunnista, kuntayhtymistä ja muista toimijoista suhtautui kriittisesti 18/15-rakenteeseen.
Lausunnonantajista suurin osa, 69 prosenttia, piti kuitenkin nykyistä maakuntajakoa hyvänä pohjana itsehallintoalueiden muodostamiselle. Nykyinen maakuntajako sai kannatusta etenkin pienissä kunnissa.
Viidelle alueelle on
mietitty tehtäviä
Kuntalehti kertoi maaliskuun alussa, että valmisteluun on pantu pitkä lista tehtävistä, jotka kootaan viidelle yliopistosairaalamaakunnalle.
Tämän jälkeen pidettiin selvänä, valmistelussa lähdetään siltä pohjalta, että 18 maakunnan lisäksi viiden yliopistosairaalan ympärille kehitetään vahvat yhteistyöalueet.
Nyt monet ovat myöntäneet, että mallissa, jossa kolme maakuntaa järjestää soten naapurimaakunnan kanssa, on perustuslaillisia ongelmia. Vielä marraskuussa kerrottiin, että hallituksen neuvotteluiden aikana tehtiin aika paljon töitä nimenomaan perustuslakikysymysten kanssa.
Sote-uudistuksen projektijohtaja Pöysti arvioi kokoomuksen puheenjohtajapäivillä maaliskuun alussa, että ratkaisun avaimet ovat yhdistelmässä viisi ja 18.
Pöystin mukaan vaativimman yliopistollisen kehittämistoiminnan ympärille tarvitaan maakuntia vahvempi alue. Hänen mukaansa kaikkien maakuntien yhteistyövelvoitteet lisääntyisivät. Yhteistyövelvoitteet olisivat avain purkaa perustuslaillisia ongelmia, hän arvioi.
Onko välihallinto
tarpeellinen?
Kokoomuksessa mietitään, kuinka vahvaksi viisi aluetta voi tulla tässä kuviossa. Järjestämisvastuuta ne eivät voi saada. Sen ovat perustuslakiasiantuntijat todenneet jo aiemmin. Valmistelussa onkin lähdetty siitä, että viisi aluetta olisivat nimenomaan yhteistoiminta-alueita.
Kysymyksiä on kuitenkin ilmassa: Voisiko laajan päivystyksen verkosto olla pelkästään viidellä? Tai voisivatko laajan päivystyksen sairaalat olla viiden yliopistosairaalan omistamia? Ja miten vahvasti viisi aluetta voi huolehtia siitä, että laajan päivystyksen alueilla ei ole epätarkoituksenmukaista kilpavarustelua?
Tärkein kysymys kuitenkin on se, että mitä tällaisella välihallinnolla tehdään.
Tärkeä rooli tulevassa mallissa on myös valtionohjauksella. Tässäkin keskustan ja kokoomuksen kannat menevät ristiin. Kokoomus kannattaa vahvempaa valtionohjausta kuin keskusta.
Lisää purtavaa toi aluehallintouudistusta selvittänyt ministeri Lauri Tarasti, joka ehdotti kokoomuksen puheenjohtajapäivillä, että maakuntiin rinnastettaisiin myös Helsinki, Espoo ja Vantaa. Näin aluemäärä olisi 21.
Tarasti on perustellut ehdotustaan sillä, että maakunnat ovat hyvin erilaisia. Uudellamaalla on 1,6 miljoonaa asukasta, kun esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla on vain noin 70 000. Uusimaa on ylivertainen verrattuna kaikkiin muihin maakuntiin, joista toiseksi suurin on Pirkanmaa, jossa on vähän yli 500 000 asukasta.
Valinnanvapausmallista
alustava ratkaisu huhtikuussa
Professori Mats Brommelsin johtama työryhmä esitteli 15. maaliskuussa neljä eritasoista mallia sote-palveluiden valinnanvapauteen.
Rehula ei ole kertonut omaa suosikkiaan malleista, mutta on toivonut eduskuntaryhmiltä kantoja siihen, kuinka pitkällä valinnanvapaudessa voidaan mennä.
Brommelsin johtaman selvityshenkilöryhmän määräaika päättyy toukokuun lopussa, mutta ryhmän pitäisi kertoa jo huhtikuussa ehdotuksensa mallista. Silloin se voitaisiin ottaa huomioon jo soten järjestämislaissa.
Kuntalehti (4/2016) kertoi tällä viikolla, että STM ja Sitra pohtivat kuntakokeilun aloittamista valinnanvapaudesta. Mahdollisesti kokeilu voisi toteutua ensi vuonna.
Martta Nieminen
Alivaltiosihteeri Tuomas Pöystin valtion rahoittaman soten linjaus — ”kuntataloudesta irrottaminen” — merkitsee piilotetusti Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen sotella vivututusta suurkuntiin. Käytännössä syvempi analyysi osoittaa, että Pöysti tekee Kataisen politiikkaa, joka vastaa soten isäntäkunnat ja renkikunnat -mallia. Pöysti likvidoi perustuslain 121 §:n ja rahoitusperiaatteen.
Ruotsin kunta- ja maakuntademokratia ei toimi rahattomassa Suomessa.
Suomessa on nähty erityisesti eduskuntakaudella 2011–2015 ja 2015–2019 sekä puoluepoliittinen että ”johtajien” pakkomielle käyttää ns. sote-demokratiaa kulissien takana irvokkaana peukaloruuvina Suomen kuntien pakottamiseksi ”vapaaehtoisiin” kuntaliitoksiin.
Suomessa poliittiset asiantuntijat tekopyhästi näytelevät oikeusvaltiota, kun samalla on taka-ajatuksia, joita ei ole ilmeisesti Ruotsissa.
Näyttää siltä, että perustuslakiasiantuntijat ovat sinisilmäisiä.
Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta (sote) tehdään nykyisissä sairaanhoitopiireissä yrittämällä säilyttää sairaanhoitopiirien sisään jäävien kuntien asukkaitten demokraattinen ja perustuslaillinen asema sekä kuntien palvelut, joilla kuntien perustuslaillinen olemassa olo turvataan.
Kun sotesta on päätetty kuntien valtuustoissa, on perustuslain tarkoittama kansanvalta vahvimmillaan; heikoimmillaan se on suoralla vaalilla valituissa 18 maakuntavaltuustossa.
Tuore esimerkki
”Viime kierroksella kompastuskiveksi osoittautunutta pelkoa Lahden oletetusta ylivallasta torjutaan nyt sillä, että uutta yhtymää johtaa, kuten vanhaakin, valtuusto yhtymäkokouksen asemesta. Yhtymähallituksessa Lahdella on yksi paikka vähemmän kuin muilla kunnilla yhteensä.”
Lähdelinkki:
http://www.ess.fi/Mielipide/paakirjoitukset/2016/04/01/Parempi-olla-edell%C3%A4k%C3%A4vij%C3%A4-kuin-ajopuu