Toimialajohtajat: Pelkkä raha ei ratkaise lastensuojelun ongelmia – ”Liikaa tuijotetaan sosiaalityöntekijöiden määrää”
Lastensujelun ja perhetyön matalan kynnyksen toiminnasta ja kotiin vietävistä palveluista on saatu hyviä kokemuksia mm. Eksotessa. (Kuva: Ville Miettinen)
Virkoja on auki ja rahaa niiden täyttämiseksi käytössä, mutta sosiaalityöntekijöitä ei löydy. Lastensuojelun visainen haaste on tuttu ympäri maan. Talentian selvityksen mukaan viime vuonna tuli avoimeksi 850 sosiaalityöntekijän työpaikkaa. Niistä noin puoleen oli vaikeuksia saada työntekijä.
– Haimme useaan kertaan, haku melkein koko ajan päällä, haastattelimme hakijoita. Mutta jos ei ole tulijoita ja hakemuksia perutaan, mistä me taiomme työntekijöitä? Sellaisia kyllä löytyy, jotka olisivat sopivia mutta lakipykälien mukaan epäpäteviä, kertoo Jämsän sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajan sijaisena keväästä asti työskennellyt Erkki Kainulainen.
Jämsä on yksi lastensuojelun viime vuosien kriisipisteistä. Kainulaisen sanoin käsillä oli ”grande catastrophe”, suuri katastrofi, kun suuri merkittävä osa sosiaalityöntekijän viroista oli täyttämättä ja aluehallintovirasto (AVI) asetti kaupungille uhkasakon lastensuojelun tilanteen takia.
Virkojen täyttämistä on vaikeuttanut pätevyysvaatimuksien kiristyminen maaliskuussa 2016.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kun sosiaalityöntekijöiden löytäminen on osoittautunut liki ylivoimaiseksi, Jämsä on kääntänyt katseen sosiaaliohjaajien panokseen.
– Perustimme neljä uutta sosiaaliohjaajan virkaa keväällä ja kesällä. He tekevät niitä tehtäviä jotka pystyvät, ja sosiaalityöntekijä keskittyy siihen, mitä lainsäädäntö edellyttää ja vaikeisiin tapauksiin ynnä muuhun.
Ideana on, että sosiaaliohjaajien panos keventää sosiaalityöntekijöiden työtaakkaa.
Lisätehokeinona Jämsä korotti sosiaalityöntekijöiden palkkaa kahdesti.
Nyt tilanne näyttää valoisammalta. AVI ei laittanut sakkoa täytäntöön, viroissa on työntekijöitä.
Yhteiskunnallinen keskustelu tarpeen
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, kesk., otti maanantaina blogissaan kantaa lastensuojelun tilaan ja patisti kuntia resursoimaan toimintaansa.
”Olemme lisänneet Sipilän hallituksen aikana 10 miljoonaa lisää rahaa kuntien valtionosuuksiin nimenomaan lastensuojelussa tehtävään työhön. Missä tämä näkyy? Rohkenen vedota kuntapäättäjiin asiassa. Satsatkaa lastensuojeluun. Ne eurot eivät mene hukkaan”, Saarikko kirjoitti.
Saarikon mainitsema 10 miljoonan euron summa riittäisi KT Kuntatyöntajien laskelmien mukaan 187 sosiaalityöntekijän palkkaamiseen, eli 0,6 sosiaalityöntekijään per kunta. Sosiaaliohjaajia rahalla saataisiin 234, eli 0,8 per kunta.
Vaikka lisäys olisi suurempikin, pelkällä rahalla ongelmaa ei ratkaista.
– Meillä on vakansseja ja vakansseille palkkarahat sosiaalityöntekijöiden palkkaamiseen. Mutta kun emme ole saaneet rekrytoitua työntekijöitä Kyseessä on rakenteellinen ongelma, joka pitäisi saada monella tasolla ratkaistua, sanoo Vantaan kaupungin perhepalveluiden johtaja Anna Cantell-Forsbom.
– Toki kuntien pitää kantaa vastuunsa ja katsoa peiliin ja miettiä, miten ihmiset jaksavat tehdä raskasta työtä. Toisaalta katsoisin myös yliopiston vastuuta; onko sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa jotain ongelmaa, jos koulutettavat eivät hakeudu sosiaalityöntekijän ammattiin tai eivät jaksa tehdä sitä työtä, Cantell-Forsbom sanoo.
Hän toivoo ongelman yhteisvastuullista pohtimista sen sijaan että syytetään poliittisia päättäjiä haluttomuudesta ratkaista sitä.
Vantaa mainettaan parempi
Vantaan sote-lautakunta tiedotti maanantai-iltana toimenpiteistä, joihin Vantaa aikoo ryhtyä parantaakseen lastensuojelunsa toimintaa. Aiemmin samana päivänä eräät kaupungin nykyiset ja entiset työntekijät olivat arvostelleet Helsingin Sanomissa työnantajaansa.
Cantell-Forsbom korostaa, että Vantaalla on tehty toiminnan kehittämistä käytännössä jo jonkin aikaa, mutta kaikki parannukset eivät vielä näy. Lautakunnan listaamissa toimissa on kyse jo aiemmin sovituista asioista, joihin haluttiin nyt hakea lisäresurssia.
– Vantaan tilanne ei ole selkeästi huonompi kuin muissa kunnissa, vaikka julkisuudesta voisi niin päätellä, Cantell-Forsbom huomauttaa.
– Viimesijaisia palveluja on saatu luotua, nopeasti reagoivaa varhaisempaa tukea, aika pitkälle viety jalkautuvan työn malli ajatuksella että palvelu viedään sinne missä perhe tai asiakkaat on, hän listaa onnistumisia.
Toki Cantell-Forsbom ymmärtää työntekijöiden kritiikin palkkausta kohtaan ja yhteiskuntakritiikin muutoinkin.
– Toisaalta tietynlaiset mielikuvat voivat myös ohjata sitä, kuinka helppoa tai vaikeaa on rekrytoida päteviä tekijöitä työhön.
Mielikuvat ovat tärkeitä, ja niihin pitäisi myös julkisen sosiaalityön panostaa, sanoi ennaltaehkäisevää työtä tekevän Icehearts ry:n johtava asiantuntija Ville Turkka taannoin Kuntalehdessä.
Iceheartsin toiminta käynnistyi runsaat 20 vuotta sitten juuri Vantaalta. Anna Cantell-Forsbomin mukaan Vantaalla on erityisen hyvät suhteet ja yhteistyöverkosto järjestöjen kanssa.
– Koska Vantaalla on ollut talous tiukalla vuosia ja asukkailla on ollut ongelmia, on jouduttu miettimään vaihtoehtoisia malleja toimia ja hakemaan ratkaisuja verkostoista ja yhteistyöstä. Osaksi tästä kulttuurista juontaa juurensa moni hyvä asia kaupungin nykyisessä toiminnassa.
Työntekijöiden ulostuloakin hän pitää myös osoituksena aktiivisesta keskustelukulttuurista.
– Yleisellä tasolla on erittäin tärkeää, että lastensuojelusta on noussut keskustelua.
”Liikaa tuijotetaan sosiaalityöntekijöiden määrää”
Jämsän Erkki Kainulainen kääntäisi katseen ennen kaikkea ehkäisevään työhön, perhetyöhön, ennalta ehkäisevään työhön ja ehkäisevään perhetyöhön.
– Ehkä liikaa tuijotetaan ainoastaan sosiaalityöntekijöiden määrään. Pitäisi katsoa myös paljonko on perhetyötä tekeviä kunnassa, paljonko sosiaaliohjaajia, ja sitten paljonko sosiaalityöntekijöitä.
Julkisuudessa on kansanedustajia myöten esitetty, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärä rajattaisiin laissa.
Vantaan Anna Cantell-Forsbom pitää ajatusta kannatettavana.
– Valitettavasti on niin, että jos ei ole tarkkoja kriteerejä, resurssia ei saa.
Kainulaisen tavoin hän korostaa rakenteiden kehittämisen tärkeyttä: sitä että sosiaalityöntekijän rinnalle tulee sosiaaliohjaajia ja erityissosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä, että työtä jaetaan.
– Osa työn raskautta on henkilökohtainen on vastuusosiaalityöntekijän tietynlainen henkilökohtainen yksinäinen vastuu. Sitä voisi hälventää kollegiaalisella vastuulla ja työnjaolla.
TAUSTA: Kuntaliitto varoitti sosiaalihuoltolain vaikutuksista
Annika Saarikko viittaa blogissaan sosiaalihuoltolakiin ja ihmettelee, miksei lain henki näy kuntien työssä.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen muistuttaa, että kun sosiaalihuoltolakia valmisteltiin, Kuntaliitto huomautti sosiaali- ja terveysministeriön (STM) arvioivan lain kustannusvaikutukset reippaasti alakanttiin.
– STM arvioi sosiaalihuollon kustannukset kunnille olevan vain 32 miljoonaa euroa ja Kuntaliitto arvioi niiden olevan vähintään 88-95 miljoonaa siitäkin huolimatta, että emme kyenneet arvioimaan osaa sosiaalihuoltolain edellyttämistä velvoitteista. Tämä valitettavasti näkyy siten kuntien toiminnassa, että lakia ei pystytä täysimääräisesti toimeenpanemaan, Puustinen-Korhonen sanoo.
Tämän lisäksi laille on Puustinen-Korhosen mukaan asetettu katteettomia säästöodotuksia.
”Viime vuonna voimaan tulleessa sosiaalihuoltolain uudistuksessa hutkaistaan vielä väljemmällä kädellä lapsiperheiden kotipalvelun vaikutusten arvioinneissa. Ensinnäkin todetaan, että kotipalvelu on tehokas ennaltaehkäisevän työn muoto, vaikka siitä ei ole olemassa mitään tutkimusnäyttöä. Sitten maalaillaan kuvaa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän vähenemisestä 5 000 asiakkaalla 10-15 vuodessa ja siitä on laskettu kunnille 200 miljoonan euron säästöt laitos- ja perhehoidon kustannuksina”, Puustinen-Korhonen ja Kuntaliiton johtava lakimies Sami Uotinen kirjoittivat blogissaan viime vuonna.
LUE MYÖS:
Kuka aloittaisi lastensuojelun imagouudistuksen – ”julkista palvelua ei osata markkinoida”
Perhepalveluita sijoittajien rahalla – ensimmäinen lapsi-SIB liikkeelle Hämeenlinnassa
Eksoten Lasten ja nuorten talo näyttää suuntaa
Jämsässä tilanne voisi olla parempi, jos työntekijämääriä olisi tuijotettu vähän aiemmin ja palkkaa käytetty myös oikeasti rekrytointikedinona. Hyvin surullinen vaihe oli se, kun palkkatoimikunta puolitti esitetyn 200 euron palkankorotuksen.
Avin puuttumisen jälkeen jouduttiin lopulta tositoimiin, ja palkkaa nostettiin 600 euroa.
Lue lisää:
http://www.talentia-lehti.fi/rekrytointiponnisteluita-jamsassa-sosiaalityontekijoiden-palkkaa-nostettiin/
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän palkka oltava huomattavasti nykyistä isompi, että työhön kuuluvan vastuun haluaa ottaa hoidettavaksi. Lääkäripulakin ratkaistaan rahalla, joten sama lääke kyllä tepsii lastensuojelussakin. Nykyisin vähän heikommin palkattu sos.työ aikuisten parissa helpompi vaihtoehto.