Tuomas Pöysti luottaa sote-aikatauluun
Tuomas Pöysti puhui kuntien rahoitusjohtajille perjantaina. (Kuva: Marko Pekkanen)
Virallinen usko sote-ratkaisun ja itsehallintoalueiden etenemiseen on vahva. Hanketta valmisteleva alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti uskoo, että huhtikuussa on riittävästi valmistelua koossa, jotta asia etenee aikataulun mukaan ja luonnos voidaan lähettää lausunnoille.
Näin Pöysti vakuutti kuntien rahoitusjohtajille pidetyssä taustatilaisuudessa Kuntatalolla perjantaina.
Tilaisuudessa käsiteltiin pääosin rahoitusratkaisua ja verotusta, mutta sivuttiin myös kiinteistöjen siirtoon liittyviä malleja sekä henkilöstön asemaa.
Sote-ratkaisu irrottaa laskennalliset sote-menot kuntataloudesta, summa on yli 17 miljardia euroa. Vastaavasti irrotetaan kuntien taloudesta vastaavat tulot, eli soteen kohdistuvat valtionosuudet, yli viisi miljardia euroa ja kuntien verotuloista soteen käytetyt 12 miljardia euroa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Makrotasollahan tämä näyttää helpolta, mutta kun mennään kuntatasolle, vaikeudet alkavat, Pöysti myöntää.
Yhtenä ongelmana ovat sote-menojen suuret erot kuntien välillä. Myös valtionosuuksien merkitys kunnille on hyvin erilainen.
Kiinteistövero sekä jätevero on tarkoitus jättää jatkossakin kuntiin, yhteisöveron kohtaloa mietitään.
Verotusmalleissa vaihtoehtoina on mietitty muun muassa valtion sote-veroa kunnallisen veroasteikon mukaan, tai valtion sote-veron ja maakuntaveron yhdistelmää. Kunnat alentaisivat veroprosenttejaan vastaavasti ja niille säädettäisiin määräaikainen verokatto.
Kaikissa malleissa vaikeudet alkavat siinä vaiheessa, kun niitä yritetään soveltaa käytäntöön. Esimerkiksi maakuntaveron ongelmana on se, että köyhimpien maakuntien ja Uudenmaan välillä on veronkantokyvyssä niin suuret erot, että maakuntaverolla pystyttäisiin keräämään vain alle puolet tarvittavasta rahamäärästä.
Olisi luotava erittäin suuri tasausjärjestelmä, joka murentaisi alueiden vastuuta omasta taloudenhoidosta ja toisaalta verojärjestelmän koordinaatio olisi vaikeaa.
Pöystin mukaan teknisesti maakuntavero olisi mahdollista ottaa käyttöön jo vuonna 2019, jos sellainen linjaus tehdään.
Valtakunnallisten keskusten
toimivuutta epäillään
Kunnissa pelätään ja samalla epäillään hallituksen periaatelinjaukseen sisältyvää valtakunnallista palvelukeskusta ja hankintakeskusta, koska sellaisia on jo olemassa sekä alueellisina että suurimmilla kunnilla ja sairaanhoitopiireillä omansa.
Taloushallinnon puolella toimivat myös muun muassa Taitoa ja KuntaPro.
Myös Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen esitti, että kannattaisi käyttää jo hyvin toimivia valmiita organisaatioita, kuten esimerkiksi Kuntahankinnat Oy:tä, jonka toiminta on jo käytännössä testattu.
Teksti: Hannu Kataja
Lisää aiheesta: Kuntalehden 13/15 pääkirjoitus: Aikalisä
Kuntalehti:
”Pöystin mukaan teknisesti maakuntavero olisi mahdollista ottaa käyttöön jo vuonna 2019, jos sellainen linjaus tehdään.”
Tämä on ollut linjaus vähintään 12 vuotta.
Kuntaveroluokka
Minkään eduskuntapuolueen malli ei ole koskaan ollut muu, kuin kuntien eli kuntaverovelvollisten maksamiin kuntaveroihin perustuva aito itsehallinto sekä kunnissa että 19 maakunnassa. Mukaan lukien 2015 vaalivoiton saavuttanut Suomen Keskusta.
Nykyisin 19 maakunnan sisäiset kuntayhtymät rahoitetaan kuntaverovelvollisten maksamilla veroilla ilman perustuslaillista itsehallinto-ongelmaa.
”Maakuntavero” ja ”maakuntaveroprosentit” on jo piilotettuna olemassa:
Nykyisten 19 maakunnan sisäisten kuntayhtymien yhteen lasketut budjettivarat vastaavat käytännöllisesti katsoen 19 maakunnan maakuntaveroa ja 19 maakunnan omaa maakuntaveroprosenttia.
Sen lisäksi maakuntien kuntaverovelvolliset ovat rahoittaneet 5 yliopistosairaalaa, vaikka ne eivät kuulu kuntien valtuustojen itsehallintoon eikä 19 maakunnan kuntayhtymien valtuustojen itsehallintoon.
Nykyinen itsemääräämisvalta (perustuslain tarkoittaman itsehallinnon vastike) maakunnissa ei muutu aidoksi itsehallinnoksi suoralla vaalitavalla, kun samalla
1) viedään maakuntaitsehallinnon keskeinen tunnusmerkki, kuntaveroluokan verotusoikeus pois; maakunnille ei jää perustuslain tarkoittamaa rahoittaja-järjestäjä-tuottajan asemaa.
2) vidään pois perustuslakivaliokunnan perustuslaista johtaman rahoitusperiaatteen mukaiset sote-valtionosuudet sekä muiden maakuntien sisäisten kuntayhtymien valtionosuudet.
Kaikissa malleissa valtion on maksettava tasausrahaa sekä kunnille että maakunnille perustuslain 19 §:n toteutumiseksi, kun eduskunta säätää hallituksen johdolla yhdenvertaiset palvelut, kuten yhtä pitkät jonotusajat kaikille itsehallinnollisille maakuntien asukkaille.
Vapaaehtoinen sote toimii maakunnissa 2017 alusta lähtien
— Valtio maksaa korvamerkittyjä valtionosuuksia yhdenvertaisuuden toteutumiseksi vapaaehtoisissa maakuntien kuntaverovelvollisten rahoittamissa 18 sote-piirissä.
— Valtionosuusjärjestelmää ei pidä muuttaa nyt.
Maakuntiin siirtyviä valtionhallinnon tehtäviä eivät kuntaverovelvolliset maakuntaverolla rahoita. Eikä tämä voi olla syy aidon maakuntaitsehallinnon menettämiselle.
— Valtion on kasvatettava maakuntien valtionosuuksia, jolloin kuntaveroluokassa verovelvollisten verorasitus ei kasva.
Yliopistosairaalat
Jos mikä, niin 5 yliopistosairaalaa voidaan siirtää valtion rahoitusvastuulle seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, mikäli puolueet ottavat sen puolueohjelmaan ja vaalikampanjaan, vaalikoneisiin, mukaan.
Tämä helpottaa kuntaverovelvollisten taakkaa merkittävästi, ja parantaa demokratiaa ja kuntaverovelvollisten ja asukkaitten aitoa itsehallintoa sekä kunnissa että 19 maakunnassa.
Kuntaliitto: Sote-alueille aito itsehallintotaliitto
http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2015/10/Sivut/sote-alueille-aito-itsehallinto.aspx
Siirtymäaikana voidaan perustaa Manner-Suomen 18 maakuntaan maakuntien sisäisistä kuntayhtymistä yhdistämällä 18 monialakuntayhtymää — 18 maakuntavaltuustoa.
Valtuustot voidaan valita joko kuntayhtymävaltuustoina tai suoralla vaalilla.
Monialaiset 18 maakuntavaltuustoa vastaavat maakuntien sisäisten kuntayhtymien omistajaohjauksesta, kuten 20 sairaanhoitopiiristä ja vapaaehtoisista maakuntien sote-kuntayhtymistä.
Rahoitus tulee kuntaverovelvollisilta ja nykyisen rahoitusperiaatteen ja valtionosuusjärjestelmän mukaisesti valtionosuuksista.
Tähän vaiheeseen mennessä ei tule rahoitusongelmia eikä perustuslaillisia ongelmia.
Perustuslakivaliokunta on hyväksynyt kuntayhtymät kuntaverovelvollisten rahoittamina, nykyisellä rahoitusperiaatteen mukaisella valtionosuusjärjestelmällä.
http://www.scb.se/sv_/Hitta-statistik/Statistik-efter-amne/Offentlig-ekonomi/Finanser-for-den-kommunala-sektorn/Kommunalskatterna/11849/11856/67873/
”Itsehallintojen Suomen” perustuslaillinen pohja sittenkin testissä?
Hallituksen linjauksilla rakennetaan kahden kerroksen demokratiaa kolmikerroksiseksi. Itsehallintoalue on työntymässä sote -uudistuksen sivujuonena aluetasolle. Vaaleihin perustuvan instituution lainsäädännön valmistelusta ei ole juurikaan tietoa, julkisuudessa ollut enimmäkseen vain hankkeen ajajien vaatimuksia sille siirrettävistä tehtävistä. Jää nähtäväksi taipuuko lakien laki hallintojärjestelmän historialliseen uudistukseen ja neljänsiin vaaleihin tässä hankkeessa!
Yhtenäisvaltioperiaatteeseen ja parlamentaariseen vastuuseen perustuvan valtionhallinnon ja kuntien itsehallinnon välisen suhteen muuttamiseen ei ole saatu tähän asti perustuslain vaatimaa poliittista kannatusta. Lähes 100 vuotta on maa selvinnyt kahden hallintoportaan instituutioilla vaikeinakin aikoina. Monista itsehallintopyrkimyksistä huolimatta maakuntahallinto on edelleen kuntien yhteistoimintaa, vastuullista kunnille ja kuntalaisille.
”Itsehallinnosta kuntaa suuremmalla alueella” voidaan perustuslain valtuutuksella säätää. Uuden demokratiatason asemasta ja järjestysmuodosta laki vaikenee. Samasta pykälästä voi päätellä, että sen tulisi itsehallinnollisuudessaan vertautua kuntaan. Muutoin se olisi entistä ”lääninhallintoa”, jossa valtion ”komentotehtävien” päättäjänä maaherra korvautuisi valtuustolla. Sellaista statusta aluevaaleille hallitus tuskin on linjauksessaan tarkoittanut?
Kunta ei voi olla aluetason vasalli! Asukkaiden omavastuinen hallinto kunnissa nauttii koskemattomuutta mm. yleisen toimivaltansa, verotusoikeutensa ja oman hallintonsa suhteen. Valtion ohjaus lailla on mahdollista, mutta ei hallintovalvonta. Riippumattomien oikeusviranomaisten tehtävänä on toiminnan laillisuuden valvonta. Itsehallintoalueen lienee tarkoitettu täyttävän nämä samat tunnusmerkit?
Kansanvalta on kansalaisen perustuslaillista oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Ydintä on päättäjien poliittinen ja virkavastuu. Se merkitsee tilivelvollisuutta heille. Siksi kunta- ja aluevaalien legitimoiva poliittinen valta vaatii selkeän keskinäisen työn- ja vastuunjaon määrittelyn. Alueen ja kuntien yleistoimivalta kilpailevat keskenään, mm. aluekehityksessä ja kuntien itse tehtäväkseen ottamissa tehtävissä. Vaikeita lainsäädäntöratkaisuja on edessä.
Maakuntien kestävä asema julkisen hallinnon rakenteessa ja lukumäärä vaatisivat, että perustuslakiin tehdään lisäys, jossa määrätään maan jakautumisesta maakuntiin, ja että maakuntajaosta tulee säätää lailla. Sote -paketin toimeenpanon monissa vaiheissa muutenkin törmätään vielä kunnan perustuslailliseen asemaan ja vaikeutettuun lainsäädäntöjärjestykseen.
Historiallinen muutos ansaitsisi huolellisen parlamentaarisen valmistelun. Itsehallintoalueella pitäisi olla yhtä hallintosektoria syvällisemmät, valtiosääntöiset takeet. Huolellinen harkinta olisi eduksi yhtenäisvaltiokäsitykseen perustuvan julkisen hallinnon kaksiportaisuuden murtuessa kolmen kerroksen demokratiaksi. Itsehallintoalue voi olla ”Troijan puuhevonen” Sote -uudistuksen laatikossa! Sen välinearvoa ja vaikutuksia ylös ja alas soisi mietittävän hallinnon kokonaisuudesta ja maan edessä olevista ongelmista käsin.
Juhani Nummela, varatuomari, Riihimäki
Yliopistosairaaloiden siirto valtion maksettavaksi ei ole ollenkaan yksinkertaista, koska ne hoitavat oman alueensa lähes koko erikoissairaanhoidon. Niiden palvelut ovat samaa kuin muiden keskussairaaloiden, eikä ole helposti erotettavissa yliopistosairaalalle kuuluvaa hoitoa ja muuta erikoissairaanhoitoa. Norjassa kokeiltiin tätä ja luovuttiin nopeasti, koska kunnat alkoivat siirtää kaikki potilaat valtion vastuulle.