Tutkimus: Icehearts-joukkuetoiminta parantaa lasten mielen hyvinvointia – Rehtori: "Edelleen uraauurtavaa toimintaa"

Iceheartsin varhaisen puuttumisen toimintamalliin kuuluva joukkueurheilu näkyy lapsen vahvistuneena itsetuntona ja itseluottamuksena, kehittyneempänä tunteiden säätelynä, parempina sosiaalisina taitoina, lisääntyneenä rohkeutena sekä kohentuneena mielialana.

Tämä käy ilmi tutkimusartikkelista, joka on julkaistu osana Iceheartsia seuraavaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pitkittäistutkimusta ja perustuu mukana toiminnassa olevien lasten vanhempien haastatteluihin.

Icehearts-mallissa syrjäytymisvaarassa olevan lapselle tarjotaan harrastus jonkun joukkuelajin parissa. Urheilutoimintaa ohjaava joukkueen kasvattaja on lisäksi mukana joukkueen jäsenten koulupäivässä ja arjessa muutenkin kahdentoista vuoden ajan, esikouluiästä täysi-ikäisyyteen.

Sports In Society -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan joukkueurheilussa vahvistunut mielen hyvinvointi heijastui myös muille elämänalueille, esimerkiksi koulunkäyntiin ja kaverisuhteisiin.

Mekanismit positiivisen muutoksen takana vaikuttivat liittyvän valmentajan kannustavaan toimintatapaan, urheilussa opittuihin taitoihin, joukkueen tuomaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen sekä mahdollisuuteen osallistua vapaa-ajan aktiviteetteihin.

Vuonna 2015 alkanutta pitkittäistutkimusta johtava tutkimuspäällikkö Kaija Appelqvist-Schmidlechner Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL) korostaa kasvattajien pitkäkestoisen sitoutumisen merkitystä luottamuksen luomisessa joukkueen toiminnan aloittamisesta asti.

-Se antaa pohjan kaikelle joukkuetoiminnalle ja koko toimintamallille. Se on kantava voima, johon kaikki perustuu – myös mielenterveysvaikutukset.

Sitoutuneen kasvattajan laaja vaikutus

Appelqvist-Schmidlechner muistuttaa, että Icehearts-kasvattajan vaikutus lapseen ja tämän perheeseen ulottuu vahvasti myös joukkueharrastamisen ulkopuolelle.

– Vanhempien kuvaukset siitä, kuinka kasvattaja on tukenut ja mikä merkitys sillä on ollut, ovat hyvinkin seikkaperäisiä. Icehearts on myös yksilötukea ja koulussa annettavaa tukea. Tämä on vanhemmille todella tärkeää.

Jo aiemmissa tutkimuksissa on tullut esiin se, mikä merkitys Icehearts-kasvattajalla on koko kouluyhteisön lasten liikuttajana ja sitä kautta mielen hyvinvoinnin tuessa.

-Hän on liikuttamassa koko koulun katrasta välitunneilla, on se aikuinen jolla on aikaa kuunnella lapsia ja jutella.

Tuoreen tutkimusraportin havainnot kuulostavat tutuilta, sanoo vantaalaisen Mikkolan koulun rehtori Ville Ylianunti.

Mikkolan koulussa toimii tällä hetkellä neljä Icehearts-joukkuetta.

– Icehearts-kasvattaja tuo lasten arjesta tietoa kouluun ja toimii linkkiapuna koulun asioissa kodin suuntaan. Hän on kahteen suuntaan korvaamaton sillanrakentaja, Yliaunti kuvaa.

”Toiminta uraauurtavaa vielä 25 vuoden jälkeenkin”

Kaija Appelqvist-Schmidlechnerin tavoin Ville Ylianunti pitää arvokkaana sitä, että kasvattaja on läsnä koulun arjessa ja mukana oppituntitilanteissa.

– Väitän, että ilman kasvattajia meillä olisi paljon enemmän koulunäkökulmasta syrjäytyneitä, vailla harrastusta olevia, vailla arkitoiminnan ja myös koulutyön koordinointia olevia lapsia ja nuoria ja vähemmän koulutyöstä tietoisia vanhempia.

– On niin monta ulottuvuutta, missä kasvattajan rooli tulee väliin, Yliaunti sanoo.

Ville Ylianunti sanoo, että Iceheartsin kaltainen toimintamalli tulee edelleen, runsaan 25 vuoden olemassaolonsa jälkeenkin, suomalaisessa ajattelussa ”boksin ulkopuolelta” ja tarjoaa palvelun, jollaista mikään muu taho ei tarjoa.

Tämä voi myös olla taustalla siihen, miksi toimintamalli ei ole käytössä nykyistä laajemmin – vaikka toiminta onkin kasvanut viime vuosina.

Iceheartsilla on 60 joukkuetta 14 paikkakunnalla, toiminnassa mukana on noin 800 lasta ja nuorta.

-Meillä on tässä maassa totuttu vähän konservatiiviseen, urautuneeseen tapaan miten sosiaalipalvelut toimivat ja miten lastensuojelupalvelut toimivat. Vaikka Iceheartsin historia on pitkä, väitän, että se tulee vähän out of the box –tyyppisesti ja tarjoaa ihan uuden vaihtoehdon. Toiminta on vielä 25 vuoden jälkeenkin uraauurtavaa.

Tunnistetaanko ennaltaehkäisevän työn arvo?

Yliaunti kutsuu Iceheartsia ”eksklusiivseksi palvelumuodoksi”.

– On löydetty tulokulma, jossa syrjäytymisvaarassa olevien perheiden ja heidän lastensa ja nuortensa koulupolun  ja arkipolun saattaminen täysi-ikäiseksi asti yhden ja saman aikuisen ohjaamana harrastustoimintaan kytkettynä. Vastaavaa kokonaisvaltaista palvelumuotoa ei ole, Ville Ylianunti sanoo.

Tästä ainutlaatuisuuden ajatuksesta lähti liikkeelle myös ajatus toiminnan pitkäkestoisesta seuraamisesta tutkimuksen kautta, Kaija Appelqvist-Schmidlechner sanoo.

Vaikka Iceheartsin toimintamallista on paljon hyviä kokemuksia ja kasvattajat sitoutuvat 12 vuodeksi lapsen mukaan, kunnille ja kaupungeille, mukaan lähtö ja palvelun hankkiminen pitkäksi ajaksi voi olla hankalampaa siitäkin huolimatta, että toimintamalli on osoitettu myös taloudellisesti hyödylliseksi.

Ennaltaehkäisevän työn arvo voi olla joskus vaikea tunnistaa, Kaija Appelqvist-Schmidlechner sanoo. Hän sanoo pitävänsä turhauttavana sitä, että ennaltaehkäisevä työ,  pitkäkestoinen tuki ja rinnallakulkijuus eivät käytännössä siirry palvelupakettiin läheskään yhtä usein kuin ne mainitaan juhlapuheissa

– Ehkä kun kuntien rahat ovat tiukoilla, juuri ennaltaehkäisevistä palveluista on helpointa luopua. Silloin ollaan tilanteessa, jossa helpointa on niin sanotusti sammuttaa tulipaloja, eli resurssit menevät korjaaviin palveluihin. Ja tiedämme kyllä, kuinka valtavan kallista se on.

– Vaikka kustannusnäyttöä on paljonkin, että ennaltaehkäisevä työ on kustannustehokasta, sen arvoa ei vielä nähdä riittävällä tavalla. Ei nähdä, että se olisi investointia tulevaisuuteen ja maksaa itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä.

Osaltaan juuri pitkittäistutkimuksesta saatavalla tiedolla pyritään saamaan dataa toimintamallin vaikuttavuudesta ja siten tukea tuleville rahoituspäätöksille.

 Kaija Appelqvist-Schmidlechner uskoo, että pitkittäistutkimus, jossa tietoa vaikuttavuudesta saadaan monesta näkökulmasta, on jo itsessään vaikuttanut toiminnan leviämiseen.

– Tutkimustieto on oleellinen osa sitä, että toimintamalli leviää, juurtuu ja jopa vakiintuu.