Yksiulotteinen julkisuuskuva lastensuojelusta aiheuttaa pelkoja
Kun tulevaisuudessa leikataan, ei pitäisi samanaikaisesti heikentää lapsen kasvuympäristöjä, vanhempien voimavaroja ja perheen mahdollisuuksia selviytyä taloudellisesti, vaan vahvistaa jotain näistä, kirjoittaa Aila Puustinen-Korhonen. (Kuva: Ville Miettinen)
– Kuntaliiton tekemän lastensuojelun kuntakyselyn perusteella voidaan todeta, että lastensuojelu tarvitsee huomattavasti nykyistä suurempaa luottamusta kuntalaisilta ja muualta yhteiskunnasta voidakseen toimia lasten ja perheiden parhaaksi parhaalla mahdollisella tavalla, kirjoittaa Kuntaliiton sote-yksikön erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Kuntaliiton blogissa.
Puustinen-Korhonen muistuttaa, että lastensuojelutyö vaikeutuu, jos muualla palvelujärjestelmässä lastensuojelua pidetään kielteisenä, pelkkiä huostaanottoja tekevänä tahona ja toivotaan, että perheet eivät ”joutuisi” lastensuojelun asiakkaaksi.
Yksiuloitteisen kuvan aiheuttamien turhien pelkojen takia lastensuojelusta tukimuotona kertominen voi vaikeutua, lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus voi jäädä tekemättä ja halukkuus ottaa vastaan tukea voi vähentyä.
Kuntaliiton perustama lastensuojelun voimavaraverkosto keskusteli aiemmin keväällä lastensuojeluasioiden julkisuudesta ja miten se vaikuttaa itse lastensuojelutyön toteuttamiseen.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Verkostossa ymmärretään, että julkisuuteen nousevat nimenomaan vaikeimmat tapaukset, mutta samalla toivotaan, että kiinnostus lastensuojelua kohtaan olisi laaja-alaisempaa.
– Olisi hyvä puhua myös siitä, mitä lastensuojelu oikeasti merkitsee. Lastensuojelu on auttamis- ja vuorovaikutustyötä, tukea perheille. Lastensuojelu on luottamuksen rakentamista ja myös onnistumisia perheiden auttamisessa, ei pelkkiä huostaanottoja, Puustinen-Korhonen kirjoittaa.
Aila Puustinen-Korhonen: Auttaminen joka pelottaa – lastensuojelun monimutkainen julkisuusrooli
