Yle: Valinnanvapauden malli ei edelleenkään vakuuta asiantuntijoita

Sote-palvelujen yksityistämismallia on muokattu siitä versiosta, joka lähti lausuntokierrokselle, mutta Ylen haastattelemien professorien mukaan ongelmia riittää silti. Osin muutokset ovat arvioiden mukaan tehneet mallista aiempaa vaikeaselkoisemman ja monitulkintaisemman. Kuntaliitossa muutoksissa ei nähdä vaikutuksiltaan suuria yllätyksiä.

Huomionarvoisia muutoksia on kuitenkin henkilömäärään perustuvan rahoituksenosuuden putoaminen 2/3:aan aiemmasta 80 prosentista. Sen määrittelyssä käytettäviä kriteerejä on lisätty vastaamaan paremmin eroja väestöryhmissä. Tästä tuli runsaasti palautetta heti, kun alkuperäinen versio tuli julki.

Palveluntuottajien oman tuotannon osuus on tarkoitus varmistaa niin, että omaa tuotantoa on vähintään 60 prosenttia.

Sillä toisaalta estetään toimijat, jotka keinottelisivat alihankintasopimusten varassa ilman omia kiinteitä kustannuksia, mutta toisaalta vähennetään pienten toimijoiden mahdollisuuksia. Niiden toimintaedellytykset perustuvat uudistuksessa pääasiassa juuri alihankitasopimuksiin.

Ylen mukaan maakunnille tulee lisää mahdollisuuksia hillitä palveluntuottajien pyrkimystä asiakkaiden haitalliseen siirtelyyn ja valikointiin.

Kustannusten hillintä ei vakuuta

Yle on pyytänyt arviot valinnanvapauden uudesta mallista neljältä professorilta, Heikki Hiilamolta, Jussi Huttuselta, Erkki Kekomäeltä ja Juhani Lehdolta. Kolme ensinmainittua ovat STM:n sote-asiantuntijaryhmän jäseniä.

Yleisradion laaja juttu professorien näkemyksistä on luettavissa täällä.

Kustannusten hillintään tarkistetussa mallissa Ylen haastattelemat professorit suhtautuvat yhä epäillen.

Yleisradion vaalikoneen mukaan vain kokoomuksen kuntavaaliehdokkaat uskoivat, että palvelujenyksityistäminen säästää rahaa ja tehostaa palveluja. Muiden hallituspuolueiden kuntakentän toimijoiden tuntemukset siis vastaavat professorien arviota.

Sosiaalipalvelut keskittyvät yksilöön

Hiilamo sanoo Ylelle, että sosiaalipalvelujen tuominen sote-keskuksiin tekee sosiaalityöstä aikaisempaa yksilölähtöisemmän ja tuotteistetumman palvelun.

Sosiaalityö ei siis enää ratkaisisi yhteisöjen ja alueiden, ehkä ei edes perheiden ongelmia, vaan yksilöiden.

– Toisaalta sosiaalityön tuominen sote-keskuksiin tekee mahdolliseksi yksilöiden terveys- ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen perustasolla. Pulmana on kuitenkin se, että perustason palvelut eivät ole yhteydessä erityistason palveluihin. Tästä syystä yhtenäiset palveluketjut eivät toteudu ainakaan helposti, Ylen uutisessa arvioidaan.

Hiilamon mukaan maakunnan määrääminen huolehtimaan yhtenäisestä palveluketjusta on enemmän hurskas toive kuin tehokas säädös.

Huoli ICT:stä yhä enemmän esiin

Heikki Hiilamo nostaa esiin myös tietojärjestelmän rakentamisen ongelmat. Ne ovat muutenkin nousseet keskusteluun yhä näkyvämmin. Keskiviikkona projektijohtaja Tuomas Pöysti arveli keskiviikkona, että uudistuksen ICT-osuus vaatii kahden miljardin investoinnit. Nykyisin sote-investointeihin käytetään 80 miljoonaa euroa vuodessa ja ylläpitoon 470 miljoonaa.

Rahan lisäksi myös valmisteluajan riittävyydestä tunnettu huoli on saanut yhä enemmän huomiota.

Byrokratiaa keinoissa

Myös integraation toteutuminen nähdään vaikeaksi. Edelleen ongelmaksi nähdään mallin monimutkaisuus.

Heikki Lehto arvioi Ylelle, että integraation välineiksi ehdotetaan vaikeasti luotavia, heikkoja ja byrokraattisia keinoja.

Hän muistuttaa myös, että monissa tapauksissa asiakkaan palvelukokonaisuuteen kuuluu myös koulun, asuntotoimen, työvoimahallinnon, ja kulttuuritoimen palveluita. Niiden osalta integraation hallinnolliset edellytykset heikentyvät, eikä heikentymistä voida korvata pelkillä esityksen yhteistyötoiveilla.

Professori Kekomäki muistuttaa Ylen haastattelussa, että hoitoketju katkeaa peruspalveluiden ja erityistason välillä, koska ansaintalogiikka muuttuu matkan varrella. Peruspalveluista vastaavat yritykset, erityistason palveluista maakunnan liikelaitos. Riskin hallitsemattomuus johtaa siis tuntuvaan määrään ”riitelyä” siitä, kenen oikeastaan tulisi ottaa asiakkaasta hoitovastuu.

Tilanne siis ei olennaisesti muutu nykyisestä, vaikka se oli yksi uudistuksen päätavoitteista. Tämä on ollut alusta asti yksi valinnanvapausmallia kohtaan esitetyn kritiikin perusasiaoista.

Porrastuksesta ongelmia

Kuntaliitossa nähdään ongelmia myös alueellisessa porrastuksessa. Siitä pelätään syntyvän sekavuutta, jota myös professorit pelkäävät.

Johtavat valtion virkamiehet esittivät jokin aika sitten hallitukselle, että uudistuksen aikataulua täytyy siirtää. Ministerit tyrmäsivät tuolloin ehdotuksen, mutta sittemmin päätyivät siihen, että maakunnittain voidaan joustaa ja tehdä erillisratkaisuja.

Halukkaat maakunnat voisivat uuden esityksen mukaan kokeilla valinnanvapautta jo 2018 alusta. Muutan valinnanvapaus astuu voimaan 2019 alusta tai 2019 heinäkuun alusta tai joissakin tapauksissa 1.1.2021. Kokonaan käytössä mallin pitäisi olla pitäisi olla 1.1.2022, mutta vapaaehtoinen kokeiluhanke päättyisi 31.12.2022.

Monimutkaisutta lisää se, että ihmiset voivat valita palvelunsa muistakin kuin omasta maakunnastaan.