Ylisosiaalineuvos Kananoja: Sote-keskus ei toteuta yhdenvertaisuutta – ”Tulee vain läpikulkupaikka sosiaalihuollon asiakkaille”
Sote-keskukseen jalkautuva maakunnan sosiaalityöntekijä ei korvaa sitä, että syntyisi uusi, aitoa integraatiota luova yhdistetty lähestymistapa, sanoo Aulikki Kananoja. (Kuva: Veikko Somerpuro)
Sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauden uusi lakiesitys on jättämässä asiakkaat eriarvoiseen asemaan, pelkää ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.
Esityskokonaisuus julkaistaan torstaina, mutta toistaiseksi julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan esitetty sote-keskus ei korvaa nykyistä sosiaalitoimistoa, kuten pitäisi, Kananoja sanoo. Hän ei pidä uutta esitystä yhdenvertaisuutta toteuttavana, kun uudistuksessa poistuvien sosiaalitoimistojen asiakkaille on sote-keskuksissa tarjolla vain neuvontaa eikä varsinaista palvelua.
– Sote-keskus on kyllä ihan oikeasti vain terveyskeskus, Kananoja tiivistää.
Kananoja sanoo kannattavansa julkisia palveluja eikä lähtökohtaisesti kritisoi palvelujen viemistä maakuntatasolle. Avohuollon sosiaalityö pitäisi kuitenkin olla sote-keskuksessa, hän sanoo.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Siellä voi olla yhtä hyvää ja parempaakin palvelua. Mutta kun puhutaan yhdenvertaisuudesta, tässä [esitetyssä mallissa] kansalaiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa.
– Ei voi valita mitä tahansa palvelupaikkaa, koska sosiaalihuollon asiakkaat saavat sosiaali- ja terveyskeskuksesta vain läpikulkupaikan.
Paljon muutakin kuin viranomaispäätöksiä
Sosiaalityön pudottamista pois sote-keskuksista on perusteltu sillä, että valinnanvapauden piirissä ei voi olla palveluja jotka edellyttävät viranomaispäätöksiä.
Kananoja myöntää, että viranomaispäätösten osuus työssä on merkittävä. Se ei kuitenkaan saisi kokonaan sulkea pois sosiaalityötä, jota sote-keskuksesta Kananojan mukaan tulisi lähtökohtaisesti saada. Työ on paljon muutakin kuin viranomaispäätöksiä, hän muistuttaa.
– Terveydenhuollossa on 1 000 sosiaalityöntekijää sairaaloissa ja mielenterveystoimistoissa, eivätkä he tee viranomaispäätöksiä vaan sosiaalityötä.
Myös järjestöjen palveluksessa on paljon sosiaalityöntekijöitä ilman viranomaisvaltuuksia, ja myös koulujen koulukuraattoreillakin on sosiaalialan ammatillinen tausta eivätkä he tee viranomaispäätöksiä, Kananoja luettelee.
– Perustelu siitä, että kaikki sosiaalipalvelujen asiakkaat tarvitsevat viranomaispäätöksiä, ontuu. Se ei ole totta.
– Tuntuu siltä, että yksityisiin lääkäriasemiin ei haluta sosiaalihuollon asiakkaita. En tarkoita että pitäisi palveluasumista tai oikeasti viranomaispäätöksiä vaativia asioita siirtää [sote-keskukseen], vaan avohuollon sosiaalityö on se mikä puuttuu.
Brommelsin ryhmä esitti laajaa sosiaalityön valikoimaa
Kananoja on ollut sote-uudistuksen asiantuntijaryhmän jäsen ja sote-palveluiden valinnanvapautta selvittäneen Mats Brommelsin työryhmän jäsen. Nyt hän on mukana valinnanvapautta käsittelevässä asiantuntijatyöryhmässä ja Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) ohjausryhmässä.
Viime vuoden toukokuussa valmistuneessa Brommelsin ryhmän esityksessä sosiaalityö oli vielä sote-keskuksissa mukana.
Brommelsin ryhmä hahmotteli neljä mahdollista sote-keskusmallia ja suositti väestövastuista mallia, jossa sote-keskus olisi tarjonnut sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan palvelut, perhetyön, kasvatus- ja perheneuvonnan sekä päihde- ja mielenterveystyön.
– Seuraavissa vaiheissa se alkoi tippua sieltä pois, Kananoja sanoo
Kananoja sanoo pitäneensä valmistelussa yllä näkemystä, että edes avohuollon sosiaalityö pitäisi olla mukana sote-keskuksessa. Ajatus sai myös valmistelussa asiantuntijaryhmän jäseniltä kannatusta, ja sosiaalityön olisi voinut sisällyttää myös viimeisimpään lakiesitykseen mukaan sote-keskusten valikoimaan, Kananoja sanoo.
– Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus. Suppeimmillaankin siellä pitäisi olla sosiaalityö. Se tekisi tarvittaessa mahdolliseksi lääkärin ja hoitajan työn rinnalle ihmisen elämäntilanteen ja sosiaalisten olosuhteiden arvion sekä työskentelyn omaisten ja yhteistyötahojen kanssa. Tähän integraatiolla on pyritty.
Perustason työ vaarassa unohtua
Kananoja pohtii, onko lakiesityksen valmistelussa pystytty avaamaan riittävän kattavasti sosiaalityön kentän laajuutta, sitä että monet väestöryhmät, jotka ovat syystä tai toisesta syrjäytymisvaarassa, tarvitsevat myös perustason terveydenhuoltopalveluita.
– Tarvitaan jokin taho pitämään huolta, että hekin saavat palveluita.
Toisin on sairaalatasolla.
– Kukaan ei kyseenalaista sairaaloiden sosiaalityötä. Tuhat sosiaalityöntekijää sairaaloissa, mielenterveystoimistoissa ja kuntoutuksessa, mutta perustason terveydenhoitoon ei nähdä tarpeelliseksi ottaa mukaan. Se huolestuttaa.
Suunniteltu integraatio ei toteudu
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko, kesk., totesi tiistaina Kuntalehdelle, että integraatio toteutuu riittävästi, kun maakunnan sosiaalialan virkamiehet jalkautuvat sote-keskuksiin. Tosin kukaan ei vielä tiedä, kuinka intensiivistä jalkautus on.
Saarikkokin totesi tilannetta katsottavan maakunnissa ”tilanteen mukaan”.
Kananojan mukaan jalkautuminen voi olla hyvä kun tarvitaan erikoisosaajan konsultaatiota perustasolla. Hän pitää merkittävänä kysymystä siitä, kuinka maakunnan sosiaalityöntekijöiden aika riitttää, jos yksityisiä sote-keskuksia perustetaan paljon.
– Eiväthän he voi olla siellä kokopäiväisesti. Luultavasti käydään konsultaatioluonteisesti päätöksiä tekemässä.
Vaikka Kananoja pitää maakunnan työntekijän jalkaautumista periaatteessa hyvänä, alkuperäistä ideaa integraatiota se ei toteuta.
– Se ei minusta korvaa sitä mitä alun pitäen on haettu integraatiolla: että perustasolle syntyy sosiaali- ja terveydenhuollon yhteen sovitettu lähestymistapa. Että opittaisiin tarkastelemaan kokonaisuutena ihmisen tilannetta. Maakunnan sosiaalityöntekijä ei korvaa sitä, että syntyisi uusi, yhdistetty lähestymistapa.
LUE MYÖS:
Sosiaalipalvelut eivät alun perinkään kiinnostaneet
Saarikko: Jalkautuminen turvaa integraation ja valinnanvapauden
Olisiko sittenkin parempi, että sosiaalipalvelu jätettäisiin kunnille ?
Olisiko se palveluntarvitsijalle läheisempää kun päätös tehtäisiin niin sanotusti
omassa kunnassa ja pysyisikö kustanukset paremmin ” hanskassa ” ?