Syksy aloittaa lasten harrastuskeskustelun

Lasten terveysfoorumin puheenjohtaja Rami Luomanpää kehottaa SOSTEn sivulla vanhempia pohtimaan omia motiivejaan lapsille harrastuksia järjestettäessä.

– Lapsen kasvatusta ei voi ulkoistaa harrastustoiminnan vastuulle, ja harrastuksilla ei voi ostaa lapselle hyvää oloa, hän kirjoittaa.

Hän kirjoittaa, että syksyn tullen monessa perheessä pohditaan sopivaa harrastusta omalle lapselle. Mistä löydän harrastukset? Missä niitä järjestetään? Millainen on ohjaaja? Mitä harrastaminen maksaa? Miten usein tulisi olla mukana?

Yleinen harrastuspaikka lapsille on koulu. Luomanpää näkee, että siinä on puolensa:

Hän muistuttaa, että koulupäivän yhteyteen tuodut harrastukset ovat helposti saavutettavissa ja usein myös edullisia tai jopa maksuttomia. Ne eivät kuitenkaan laajenna lapsenkaveripiiriä samalla tavalla kuin muualla tapahtuva harrastaminen.

– Ja haluaisitko sinä itse jäädä vielä työpäivän jälkeen harrastamaan työpaikalle, työkavereiden kanssa, hän kysyy.- Harrastaminen toki tukee monia lapsen kehitykseen liittyviä asioita. Monet harrastukset ovat sosiaalisia tapahtumia, joissa opitaan ottamaan muita huomioon, kunnioittamaan toisia, noudattamaan sääntöjä ja toimimaan ryhmässä. Harrastuksissa opitaan erilaisia taitoja ja saadaan onnistumisen kokemuksia, Luomanpää kirjoittaa.

Hän jatkaa, että monet positiiviset lapsuuden muistot liittyvät juuri harrastuksiin.

– Mutta onko kaikkien siltikään pakko harrastaa? Olenko huono vanhempi, jos lapsellani ei ole yhtään harrastusta?

– Aikuisen tärkein tehtävä on olla kiinnostunut lapsen harrastuksista – silloinkin, kun harrastukseen lähteminen sadesäällä, koulupäivän ja läksyjen jälkeen tökkii. Silloin vaaditaan vanhemmilta päättäväisyyttä ja opetellaan sitoutumista toimintaan. Niin kauan kun lapsi palaa harrastuksesta hymy kasvoilla, kannattaa harrastukseen lähtemistä tukea, ja sitä voi jopa vaatia, vaikka se ei helppoa olisikaan, Luomanpää kirjoittaa.

Vähintään yksi harrastus

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on pohdittu keinoja, joilla jokaiselle lapselle taattaisiin mahdollisuus harrastaa. On herännyt ajatus harrastustakuusta: jokaiselle lapselle taataan vähintään yksi harrastus. Asiasta on tehty myös valtuustolaotteita.

Asiaa pohtinut työryhmä näki koulun ja kunnan oleellisissa rooleissa lapsen harrastusmahdollisuuksien turvaamisessa.

Se korosti koulua sekä rakennuksena että yhteisönä harrastamismahdollisuuksien lisäämisessä. Koulun ja eri yhteisöjenyhtistyö tuli myös selvästi esiin.

Kunnilta tiloja

Kuntia kehotettiin kartoittamaan harrastamiseen sopivat tilat ja tarjoamaan niitä ilmaiseksi tai matalin hinnoin lasten ja nuorten harrastusryhmille sekä aikuinen-lapsi-harrastusryhmille.

Avustuksia jaettaessa kehitettiin kiinnittämään huomiota  tasa-arvon toteutumiseen ja vähävaraisten perheitten lasten harrastusmahdollisuuksiin.

Työryhmä muistutti myös koulujen aamu- ja iltapäivätoiminnan, koulupäivän aikaisen harrastustoiminnan sekä koulupäivän rakenteen kehittämisen tarpeesta.

Toisaalta monet asiantuntijat ovat varotelleet eri yhteyksissä lasten kuormittamisesta liialla harrastamisella.