Lyly tiukkana: "Elinvoiman työkalut pidettävä kaupungeilla" – C21 kokoontuu Tampereella
Kuva: Ville Miettinen
Suuret kaupungit hiovat uutta kannanottoa Tampereella järjestettävässä C21-kokouksessa 8. helmikuuta, jotta hallitus ymmärtäisi oikein suurten kaupunkien roolin kasvun moottorina
– Suurilla kaupungeilla tulee säilyttää kaikki elinvoiman työkalut. Niitä ei saa viedä tuleviin maakuntiin. Suurilla kaupungeilla on keskeinen merkitys Suomen kehitykselle, sanoo Tampereen pormestari Lauri Lyly.
Lyly isännöi C21-kokousta, johon osallistuvat 21 yli 50000 asukkaan kaupungin johtajaa.
– Hiomme kokouksessa yhteistä kannanottoa, jotta saamme äänemme kuuluville. Maakuntauudistuksessa ei ole huomioitu suurten kaupunkien tärkeää roolia yritys- ja työvoimapalveluissa, Lyly sanoo.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kokouksessa alustaa Lylyn mukaan tutkija Timo Aro. Alustuksen otsikko on Kaupunkiseutujen tulevaisuus. Tilaisuudessa järjestettävään paneelikeskusteluun osallistuvat Lylyn lisäksi Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, Turun kaupunginjohtaja Minna Arve ja Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.
Maakuntauudistus on Aron mukaan aktivoinut lähes koko kuntakentän. Uudistusta sparraa hänen laskujen mukaan kuusi erilaista kuntakentän foorumia. Omat fooruminsa ovat muun muassa suurten kaupunkien kehyskunnilla sekä harvaanasutuilla kunnilla.
– Harvaanasuttujen kuntien johto on ollut erittäin aktiivisesti liikkeellä ja he työstävät omaa kannanottoaan, Aro kertoo.
Jan Vapaavuoren alkuun panemat suurten kaupunkien kokoontumiset eivät ole Lylyn mukaan organisoitumassa.
– Eiköhän näitä kokouksia järjestetä tällä tavalla pari kertaa vuodessa jatkossakin, Lyly sanoo.
Vapaavuori järjestää Helsingissä myös suuren kaupunkipoliittisen symposiumin 21. maaliskuuta.
Lisää Oulun kaupunginjohtajan Päivi Laajalan näkemyksiä maakuntamallista 8.helmikuuta ilmestyvässä Kuntalehdessä.
TEKSTI: TAPIO MAINIO
Juttua muokattu klo 18.55: Lisätty kaupunkipoliittisen symposiumin päivämäärä.
Kyllä tämä sama asia koskettaa pienempiä kaupunkeja ja kuntia myös. Ei maakuntahallinnossa, varsinkaan jos – ja kun- toiminnan johdossa on poliittisesti värittyneet ammattipoliitikot, katsota mitenkään ”tasapuolisesti” maakunnan eri osien kehittämis- ja rahoitustarpeita; kotiinpäin veto ja omien taustaryhmien vaikutukset tuovat varmasti epävarmuutta tulevaisuuden suhteen ja pienet jää jalkoihin. MIKÄÄN MUU TAHO kuin oma kunta tai -kaupunki tai -kuntaryhmä ei aja niin intensiivisesti ja keskenään tasavertaisesti aluekehittämistä ja yritystoimintaympäristöstä huolehtimista, tai työvoimapalveluihin, -saatavuuteen, -kouluttamiseen etc. liittyviä asioita jotka myös ministeriöiden kovasti esilletuoman ELINVOIMAKUNTA- aatteen mukaisesti kuuluvatkin kuntien ja kaupunkien työkaluvalikkoon. Siksi valmistelussa olevassa lainsäädännössä tulisi näkyä myös kuntien/kaupunkien rooli hyvin vahvasti elinvoimapalveluihin liittyvissä kaikissa rahoitus- palveluntuotanto- ja lausunnonantojärjestelmissä, PALJON VAHVEMPINA kuin esim. tulevan järjestelmän toimeenpanossa kaavailtu tuhansien konsulttitahojen ja veronmaksajain piikkiin tapahtuva lausuntoapparaatti.