Pitkäaikaistyöttömyys tulee kalliimmaksi kuin tarvitsisi – Ratkaisuksi ehdotetaan työkykyohjelmaa

Työttömyyden hinta voisi olla nykyistä matalampi, jos osatyökykyisten työllistämisen edistämiseen käytettävä raha käsitettäisiin investointina, johtaja Tuija Oivo työ- ja elinkeinoministeriöstä ja lääketieteen tohtori Raija Kerätär Oorninki Oy:stä kirjoittavat tuoreessa sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä selvityksessä.

Kun työttömyyden nettokustannuksiin lisätään työttömyysetuudet, toimeentuloturva, asumistuki ja työvoimapalveluiden ja kuntoutuksen kustannukset, työttömyys maksaa vuodessa yli kuusi miljardia euroa vuodessa.

Pitkäaikaistyöttömyyden hoito kuitenkin maksaisi itseään takaisin.

Julkisen talouden näkökulmasta osatyökykyiselle kohdennettu toimenpide rahoittaa itse itsensä 22-prosenttisesti.

Jos osatyökykyinen työllistyy, luku kohoaa 52 prosenttiin: raha palautuu julkisen talouden kirstuun työpanoksena, verotuloina ja säästyneinä sosiaaliturvakustannuksina.

Ongelmana on kuitenkin palvelusektorin hajanaisuus.

Oivon ja Kerättären tekemien haastattelujen ja havaintojen, kyselyiden ja rekisterien perusteella toimijat palvelevat asiakkaita tahoillaan, eikä kenelläkään ole kokonaisvastuuta palveluista.

Tieto kulkee viranomaisteahojen välillä huonosti tai ei lainkaan.

Siksi osatyökykyiset saavat asiantuntevaa palvelua vaihtelevasti. Palveluntuottajilla voi olla puutteellinen ymmärrys siitä, millainen asiakas osatyökykyinen on ja millaisia palveluita hän tarvitsee.

Monialaisen, monista eri palveluista koostuvien palveluiden pitäisi edistää työttömien hyvinvointia, mutta eri sektorien välinen yhteistyö tökkii, eikä kokonaisuutta johda kukaan. Niinpä vaikeasti työllistyvät näyttävät jääneen ryhmäksi, josta mikään taho ei lopulta ole vastuussa.

Etenkin terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa kunkin sektorin lainsäädäntö ja siihen liittyvät toimintatavat ja ohjauskäytännöt pikemmin estävät kuin edistävät palvelujen yhteensovittamista.

Avuksi kansallinen työkykyohjelma

Oivon ja Kerättären osatyökykyisen työmarkkinatilannetta valottavan selvityksen mukaan Suomessa on noin 81 000 pitkäaikaistyötöntä, joista joka viidennen, eli 16 000 henkilön työkykyä voitaisii kohentaa hoidoilla, kuntoutuksella ja työmarkkinoiden joustoilla.

Jopa kolmannes, eli 27 000 työnhakijana olevaa pitkäaikastyötöntä on sen sijaan todellisuudessa työkyvytön, ja saa tällä hetkellä vääränlaista tukea.

Selvitys päätyy ehdottamaan Suomeen kokonaisvaltaista, hallituskaudet ylittävää kokonaisuutta, työkykyohjelmaa.

Työkykyohjelma lisäisi vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien osallisuutta työelämässä ja varmistaisi heille heidän tarvitsemansa palvelut ja etuudet.

Lisäksi kuntien tulisi laatia yhteistyössä Kelan, te-palveluiden ja sote-alan asiantuntijoiden kanssa suunnitelma, jotta väärillä etuuksilla olevat pitkäaikaistyöttömät voitaisiin löytää.

Sairaahoitopiireihin tulisi perustaa työkykykeskus, jossa on kuntoutuksen ja muiden palveluiden suunnittelemiseen ja sairauksien ja hoidon toteamiseen tarvittavaa erityisosaamista.

Osatyökykyisille tulisi tarjota henkilökohtaista apua palveluohjaajalta samaan tapaan, kuin pian loppuvissa alueellisissa työllisyyskokeiluissa.

Lisäksi yhteiskunnallisten yritysten toimintaa pitäisi helpottaa, työnantajia tukea ilman byrokratiaa, ammatillisten tutkintojen osien suorittamista tulisi lisätä ja kuntien hankintaan asettaa työllistämisehto.

Porkkanaksi selvitys ehdottaa kunnille tulosbonuksia, jolla kunnat houkuteltaisiin työllistämään osatyökykyisiä.

Työttömyys sairastuttaa

Työttömyys vähentää verotuloja ja yksityistä kulutusta, sekä lisää kuntien työllisyyden hoidon kustannuksia ja sote-kustannuksia.

Työttömyys nimittäin sairastuttaa.

Yhtäältä sairaammat ohjautuvat ja jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle ja terveimmät pääsevät työhön, mutta toisaalta myös työttömyys heikentää terveyttä ja lisää sairastavuutta. Niinpä työtön väestönosa on sairaampaa kuin samanikäinen työssäkäyvä väestö.

Työttömyys kasaa ihmisille köyhyyttä, matalaa koulutustasoa ja joillekin epäterveellisiä elämäntapoja.

On todettu, että 500 päivä työttömyys heikentää nuorten miesten valkosolujen kromosomien puolustusjärjestelmää.

Silti työikäisten työkykyä tukevien palvelujen kehittäminen on painottunut Suomessa lähinnä työssäolevien työkyvyn edistämiseen.

Nuorten tilanne huolestuttaa

Vaikeasti työllistyvät haluaisivat töihin. Selvitysten mukaan yli 60 prosenttia haluaa ja kokee kykenevänsä työhön.

Noin joka kolmas pitkäaikaistyöttömistä tulee vakaalta työuralta. Yksi kolmannes tulee työelämän ulkopuolelta ja kolmannes tilanteista, joissa ollaan vaihtelevasti työssä ja työttömänä.

Nuorten krooninen työttömyys alkaa yli puolessa tapauksista suoraan työelämän ulkopuolelta. Etenkin tämän ryhmän tilanne huolestuttaa selvityksen laatijoita: suurin osa pitkäaikaistyöttömyyksistä alkaa suoraan ilman koulutusta tai koulutuksen ja perhevapaiden jälkeen.

Nuorille työnhakijoille tehdyissä työkyky- ja kuntoutustarveselvityksissä on havaittu runsaasti työkykyä heikentäviä sairauksia ja vammoja, joita ei ole aiemmin todettu tai hoidettu.

Työ itsessään ei kuntouta, ellei siihen liity yksilöllisiä kuntouttavia toimia.

Kuntoutuksen pitäisi olla saumaton prosessi, johon sisältyvät tarpeen tunnistaminen, arviointi, suunnitelma, päätökset, palvelut ja etuudet, seuranta, arviointi ja niiden pohjalta tehtävät muutokset. Kuntoutuksen suunnittelua suositellaankin osaksi sote-asiakassuunnitelmaa.

Jos työkyvyttömille löytyisi jokin pysyvä toimeentulo, kuten palkka, sairauspäiväraha, kuntoutusraha tai työkyvyttömyyseläke, satsaus työkyvyn arviointiin alkaisi työmarkkinatuen näkökulmasta maksaa itseään takaisin jo puolen vuoden sisällä, selvityksessä todetaan.