Hyvinvointi keskittyy kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulla sekä maakuntakeskusten liepeillä hyvinvointi on suurinta tuoreen raportin mukaan. Kuva: Ville Miettinen.

Niin kansallisen kuin EU-tason talous- ja sosiaalipolitiikka kaipaavat perusteellista uudistusta, jotta alueiden hyvinvoinnin eriytymistä voitaisiin hillitä, korostaa  sosialidemokraattinen ajatushautomon Kalevi Sorsa -säätiön julkaisema raportti, joka tarkastelee hyvinvoinnin alueellisia eroja.

Raportin laatijat painottavat yhtäläisen hyvinvoinnin merkitystä kautta maan. Sen saavuttamiseksi raportissa esitetään muutosta siihen, miten alueellisiin eroihin suhtaudutaan: politiikan tulisi keskittyä hallinnollisten rakenteiden sijaan ihmisten väliseen tasa-arvoon.

Politiikkasuosituksina raportissa esitetään aluepolitiikan huomion kiinnittämistä ihmisiin (kunta)rakenteiden sijaan, maakuntaveroa maakunnallisen itsehallinnon vahvistamiseksi, monipaikkaisuuden tunnustamista lainsäädännössä sekä EU:n ratahankkeiden hyödyntämistä alueiden kehittämisessä.

Kunnat jaettu neljään hyvinvoinnin ryhmään

Raportti jakaa Suomen kunnat neljään ryhmään – ”neljään Suomeen” – hyvinvoinnin edellytyksistä kertovien mittarien perusteellaNe kuvaavat esimerkiksi työllisyysastetta, huoltosuhdetta, lasten köyhyysriskiä, tuloja, terveydenhoitosektorilla työskentelevien määrää, asuntolainoja, äänestysaktiivisuutta, laajakaistan kattavuutta sekä sisäistä muuttoliikettä.

Menestyvien pääkaupunkiseudun ja ja kaupunkien vaikutusalueiden alueella elää vajaa 2 miljoonaa suomalaista 43 kunnassa.

Raportin mukaan suomalaiset ovat hyvinvoivempia pääkaupunkiseudulla, pienemmillä paikkakunnilla Turun, Tampereen ja Oulun kaltaisten maakuntakeskuksen ympäristössä sekä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. 

Näillä alueilla on korkeimmat työllisyysasteet, korkeimmat tulot ja väestönkasvu, korkea yritysten liikevaihto ja pätevin työvoima.

– Tämä aluetyyppi kasvaa Suomen talouden moottoreiden ympärillä, pääkaupunkiseutu etunenässä. Myös sosiaalinen ulottuvuus on keskimääräistä parempi: hyvin matalat huolto-suhteet ja hyvin matalat lasten köyhyysriskiarvot kulkevat rinnan korkeiden äänestysprosenttien kanssa, raportissa kuvataan.

Hieman yli 2 miljoonaa suomalaista asuu 33 kunnassa kaupunkialeilla, joilla on sosiaalisen syrjäytymisen riskejä.

Nämä muodostuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevista suuremmista kaupungeista ja niiden ympäryskunnista, jotka hyötyvät kaupunkien tuottoisista työmarkkinoista ja liike-toimintamahdollisuuksista tässä joukossa. Toisen ryhmän muodostavat maakuntien keskuskaupungit kuten Tampere, Turku, Oulu, Vaasa, Seinäjoki, Kuopio, Joensuu ja Lappeenranta.

– Luonteenomaista on suuri tulo-muutto ja väestönkasvu etenkin työikäisten keskuudessa, mikä johtaa hyvin alhaiseen huoltosuhteeseen. Yritysten liikevaihto on korkea ja houkuttelee paljon korkeasti koulutettuja asukkaita. Tässä joukossa on myös tärkeitä yliopistoja, jotka houkuttelevat tulomuuttajia koulutussyistä. Keskimääräiset tulot jäävät lähelle koko maan mediaania erilaisten yhteiskunta-ryhmien ja myös pienituloisten kotitalouksien isomman osuuden vuoksi, raportti kuvaa.

Keskiverto-Suomessa on 109 kuntaa ja niissä vajaa miljoona asukasta.

Näillä alueilla asukkaiden hyvinvointi on lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna keskimääräistä. Arvot ovat keskimääräisiä huoltosuhteessa, yritysten liikevaihdossa, korkeasti koulutettujen työntekijöiden määrässä, bruttotuloissa, terveyden-huoltoalan työpaikkojen osuudessa, asuntolainoissa, äänestysprosentissa sekä kuntien välisessä muuttotaseessa.

Näitä kuntia ovat esimerkiksi Laihia, Kouvola, Forssa ja Sodankylä. Keskiverto-Suomen kunnat sijoittuvat pääasiassa Pohjanmaalle, Lounais-Suomeen ja Kymenlaaksoon, mutta mukana on myös Lapin kuntia. 

-Poikkeamat koko maan keskiarvosta liittyvät tämän joukon hieman korkeampaan työllisyysasteeseen, lasten hyvin alhaiseen riskiin kasvaa köyhyydessä ja laajakaistayhteyden omaavien kotitalouksien suurempaan määrään, raportissa kuvataan.

Keskiverto-Suomen kunnista ne, jotka sijaitsevat lähellä kaupunkikeskuksia, pärjännevät tulevaisuudessa muita paremmin.

– Osissa keskiverto-Suomea työmarkkinoihin kohdistuu tulevaisuudessa todennäköisesti muutospaineita, kun teollisuudessa, kaivostoiminnassa ja maataloudessa automaatioprosessit korvaavat ihmistyövoimaa yhä enemmän, raportissa arvioidaan.

Myös taantuvilla alueilla on 109 kuntaa.

Niissä asuu noin 0,6 miljoonaa suomalaista. Tämän ryhmän muodostavat taantuvien alueiden kunnat, joissa ihmisten hyvinvointi jää lähes kaikkien mittareiden perusteella koko maan keskiarvon alapuolelle. Näitä kuntia ovat esimerkiksi Puolanka, Ypäjä, Kuhmoinen, Keitele, Varkaus ja Enontekiö.  Ryhmän noin sata kuntaa sijaitsevat  valtaosin Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Niissä asuu noin puoli miljoonaa suomalaista. 

Raportin mukaan taantuvilla alueilla ovat mm. harvaan asutut alueet, joilla resurssit ihmisten yritteliäisyydelle ovat rajalliset ja luonnolliset elinolot joskus karut. Pohjoisessa tällaisilla alueilla tulonlähteinä ovat perinteinen maatalous ja turismi.

– Muilla alueilla teollisuus ja ihmiset ovat riippuvaisia rajallisista resursseista, esimerkiksi raaka-aineiden louhinnasta. Työllis-tymismahdollisuudet liittyvät läheisesti tällaisten resurssien olemassaoloon, mutta niihin vaikuttaa myös automatisoitumisesta ja mekanisoitumisesta johtuva työvoimavaltaisuuden väheneminen, raportissa kuvataan.

– Tälle joukolle tyypillisiä ovat siis enimmäkseen koko maan keskiarvon alapuolella olevat indikaattori-arvot, keskimääräiset yritysten liikevaihdot ja suhteellisen iäkkäästä ja paljon lääkäripalveluita tarvitsevasta väestöstä johtuva keskimääräistä korkeampi terveydenhuoltoalan työntekijöiden osuus. Vain asuntolainaindikaattorin arvot ovat keskimääräistä parempia. Tämä johtuu asuntojen hyvin alhaisista hinnoista alueilla, joilla kysyntä on rajallista ja vähenevää.

Hyvinvointivaltio ajateltava uusiksi

Vaikka valtaosa väestöstä asuu dynaamisilla kaupunkialueilla, enemmän kuin yksi neljästä suomalaisesta asuu alueilla, jotka eivät yllä samalle hyvinvoinnin tasolle. Lisäksi enemmän kuin yksi kymmenestä suomalaisesta asuu taantuviksi katsotuilla alueilla, joilla työttömyys- ja köyhyysaste sekä huoltosuhde ovat korkeampia ja tulotaso ja julkisten palveluiden tarjonnan taso alhaisempia.

– Hyvinvointi kiinnittyy Suomessa kaupunkeihin, toteaa Kalevi Sorsa -säätiön tiedotteessa hankevastaava Maija Mattila, joka on yksi raportin kirjoittajista. 

Raportissa muistuetaan, että suomalainen hyvinvointivaltio rakentuu ajatukselle hyvinvoinnin tasaisesta jakautumisesta koko maahan. Elinkeino- ja väestörakenteen muutos yhdistettynä kaupungistumiseen ovat aiheuttaneet sen, ettei hyvinvointi jakaudu tosiasiassa tasaisesti maan eri osiin.

Keskustelussa hyvinvointivaltiosta ja sen uudesta suunnasta vaaditaan kykyä keskustella ratkaisuista, jotka eivät ole yhteensopivia nykyisten hallinnollisten rakenteiden ja nykyisen tapamme hahmottaa kunnan käsite kanssa, raportin politiikkasuosituksissa todetaan.

Käytännössä tämä tarkoittaisi mm. sen hyväksymistä, että kuntien tehtäviä voisi eriyttää. Katse tulisi raportin mukaan siirtää kuntarakenteista ihmisten perusoikeuksien ja niitä toteuttavien palveluiden toteutumiseen. Samalla on mietittävä uudelleen paikallisdemokratiaa.

– Analyysin tulokset vahvistavat sen, että on aika luopua ajattelusta, jossa kaikkien kuntien odotetaan järjestävän asukkailleen samat palvelut, ja hyväksyä kuntien tehtävien nykyistä suurempi erilaistuminen. Tämä on otettava lähtökohdaksi peruspalveluita koskevaa lainsäädäntöä ja kuntien valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa, Kalevi Sorsa Säätiön toiminnanjohtaja Pauli Rautiainen sanoo.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*