Risto E. J. Penttilä: ”Kuntien luottokelpoisuus liian hyvä”
Risto E. J. Penttilä peräänkuuluttaa kuntien lainajärjestelmän uusimista. (Kuva: Pasi Murto)
Lue myös: Kuntien lainat vaarassa kallistua
Kuntasektorin hyvä luottokelpoisuus houkuttelee taloudellisesti heikoilla olevia kuntia ottamaan liian suuria lainoja. Tätä mieltä on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä, joka peräänkuuluttaa koko järjestelmän uusimista.
Kun Penttilä esittää provosoivat näkemyksensä, hän hakee yhtymäkohtia Euroopan tilanteesta rahoituskriisin jälkeen vuonna 2008.
– Ne ongelmat, joiden kanssa esimerkiksi Kreikka, Italia ja Espanja ovat painineet viime vuodet, johtuvat siitä, että ne pystyivät ottamaan aivan liian halpaa lainaa monien vuosien ajan.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
2000-luvun alussa kaikki euromaat saivat lainaa suurin piirtein samoin ehdoin, täysin riippumatta siitä, missä kunnossa niiden talous oli. Kaikkien valtioiden katsottiin olevan vakaita pääomamarkkinoilla. Tämä johti siihen, että esimerkiksi Kreikka nosti suuria lainoja kannattamattomiin investointeihin ja kulutukseen.
– Se, mitä nyt on meneillään Suomen kunnissa, muistuttaa euroalueen tilannetta kymmenen vuotta sitten. Taloudellisesti heikossa asemassa olevat kunnat voivat ottaa lainaa yhtä edullisin ehdoin kuin vahvat kunnat. Se voi johtaa ylivelkaantumiseen ja kriisiin.
Siksi järjestelmää tulisi Penttilän mielestä uudistaa siten, että lainaehdot vastaisivat kunkin kunnan riskiprofiilia.
– Tiedän että tämä on epämieluisa ajatus monelle kuntasektorilla, mutta niin kauan kuin lainat ovat halpoja, tarpeelliset uudistukset lykkääntyvät.
TEKSI: BJÖRN SUNDELL
Artikkeli on alun perin julkaistu Kommuntorgetissa
Penttilän ajatuskulun mukaan olisi olemassa jokin ”järjestelmä”, joka nyt ei hinnoittele kuntien lainoja oikein. Tuota ”järjestelmää” tulisi Penttilän mukaan muuttaa, jotta se toimisi oikein.
Penttilä on väärässä – kuntasektorilla ei ole olemassa mitään yhtenäistä ”järjestelmää”, joka toimisi jotenkin väärin tai oikein.
Kuntasektoria palvelee kilpailullinen rahoitusmarkkina, jossa toimijoina ovat eri luottolaitokset niin julkisella (Kuntarahoitus, Euroopan investointipankki, Pohjoismaiden investointipankki) kuin myös yksityiset luottolaitokset kuten Nordea tai osuuspankkijärjestelmän toimijat. Nämä toimijat eivät koordinoi keskenään hinnoitteluaan eivätkä muodosta Pentilän ilmeisesti olettamaa keskusjohtoista ”järjestelmää”, jolla olisi puhelinnuero, toimipiste tai yhteystiedot.
Penttilä sekoittaa, kuten niin moni muukin, tässä yhteydessä kuntien toiminnan ja EUroopan keskuspankkijärjestelmän toiminnan keskenään. EKP -järestelmässä oli ja on edelleen taho, joka yhtenäistää Euroopan valtiolainojen hinnoittelua omalla keskuspankkirahan vakuuskäytännöllään. Tuon järjestelmän yhtenäistävä käytäntö loi Eurooppaan ongelman – mutta kuten jo todettu, Suomen kunnilla ei ole järjestelmää, joka yhtenäistäisi sen hinnottelua. Jokainen kilpailija toimii kuntalainoja tarjotessaan itsenäisesti ja vapaasti.
Jos jokin pankki tai luottolaitos katsoo ja kokee, että kuntalainojen riski olisi jotenkin väärin hinnoiteltu, tuon luottolaitoksen tehtävänä on sisäisten sääntöjensä mukaan asettaa hinta oikealle tasolle lainatarjouksessaan. Jokainen kuntapäättäjä voi itse saamiaan lainatarjouksia tutkiessaan harkita mille tasolle eri luottolaitokset kuntariskin arvioivat. Kuten havaita saattaa, itsenäisten ja keskenäisesti riippumattomien luottolaitosten arviota ovat sangen yhteneväisiä.
Penttilä on oikeassa herätellessään huomiota kuntien velkaantumista kohtaan. Nyt velka on veli otettaessa, kun korot ovat käytännössä olemattomat. Mutta kuinka kauan tilanne kestää tällaisena? Uuden velanoton kanssa on aiheellista olla nyt varovainen, koska korot voivat kehittyä jatkossa vain ylöspäin.
Milloin tämä tapahtuu on kunnille kohtalon kysymys. Samaan aikaan omaisuutta katoaa maakunnallisille sotealueille ja nyt suuri kysymys, miten käy velkojen ja niiden vakuuksien?