THL:n ennakkoarvio: Köyhien määrä edelleen huolestuttavan suuri
THL:n tutkimusprofessorin Pasi Moision mukaan sosiaaliturvaa uudistettaessa tarvitaan keskustelua tarveharkintaisen toimeentulotuen roolista sosiaaliturvajärjestelmässä. (Kuva: Ville Miettinen)
Useampi kuin joka kymmenes suomalainen – 11,7 prosenttia, 660 000 suomalaista – jäi suhteellisen köyhyysrajan alle vuoden 2015 tietojen perusteella.
Euroopan unionin tilastoviranomainen Eurostat on johtanut EU:n suhteellisen köyhyyden määritelmästä köyhyysriskirajan. Suomessa tästä rajasta on muodostunut epävirallinen suhteellinen köyhyysraja, josta Tilastokeskus käyttää termiä pienituloisuusraja. Mittarin mukaan kotitalous on suhteellisessa köyhyysriskissä tai pienituloinen, mikäli sen nettotulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan köyhien määrä on edelleen huolestuttavan suuri. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Suhteellisen köyhyyden ennakoidaan kasvavan eniten yksinasuvien, yli 65-vuotiaiden, eläkeläisten ja työttömien sekä muiden työelämän ulkopuolella olevien työikäisten keskuudessa.
Vuonna 2015 suomalaisista lähes 9 prosentilla eli noin 490 000 henkilön tulot eivät riittäneet kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen eli heidän tulonsa alittivat minimibudjetin köyhyysrajan. Minimibudjettiköyhyyden ennustetaan pysyvän samalla tasolla vuosina 2015–2017.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Ero suhteellisessa köyhyydessä elävien ja minibudjettiköyhyydessä elävien määrissä selittyy THL:n mukaan sillä, että minimibudjettiköyhyysraja on suhteellista tuloköyhyysrajaa alhaisempi kaupungissa vuokralla asuvia lukuun ottamatta. Minimibudjetti huomioi asumiskustannukset. Minimibudjettiin perustuva arvio köyhyydestä vaihtelee myös iän ja elämänvaiheen mukaan toisin kuin suhteellinen tuloköyhyysaste.
Minimibudjettiköyhyys on yleisintä työttömillä sekä muilla työelämän ulkopuolisilla henkilöillä, joista noin kolmannes asuu minimibudjetilla mitaten köyhissä kotitalouksissa. Myös lähes kolmannes opiskelijoista on minimibudjettimittarilla mitaten köyhiä. Kotitaloustyypeittäin tarkasteltaessa yksinhuoltajat elävät selvästi muita useammin minimibudjettiköyhyydessä.
– Minimibudjettiköyhyyden mittari huomioi omistusasumisen matalammat asumiskustannukset, minkä vuoksi se antaa eri kuvan esimerkiksi yli 65-vuotiaden köyhyydestä kuin EU:n suhteellinen köyhyysmittari. Päätöksiä ja politiikkatoimia tulisi aina arvioida useammalla mittarilla, tutkimusprofessori Pasi Moisio sanoo THL:n tiedotteessa.
Tarvitaan keskustelua toimeentulotuen roolista
Raportin mukaan toimeentulotuen tarve tulee kasvamaan lähivuosina. Takuueläkkeellä elävän perusturvan taso on laskenut. Vuonna 2014 takuueläkkeellä elävän perusturvan taso riitti kattamaan 102 prosenttia minimibudjetista, mutta vuonna 2017 enää 94 prosenttia.
Perusturvaetuuksien ja asumistukien indeksikorotukset ovat olleet jäädytettynä vuodesta 2015, poikkeuksena toimeentulotuki. Esimerkiksi työttömän perusturvan riittävyys (73 % minimibudjetista) ei ole juuri muuttunut työttömyysturvan leikkausten myötä, sillä työtön perusturvaa saava on laskennallisesti toimeentulotuen piirissä, tutkijat toteavat
”Tähän saakka takuueläke ja eläkkeensaajien tasoltaan korkeampi asumistuki ovat riittäneet minimibudjetin mukaiseen kulutukseen. Muissa perusturvaetuuksien varassa elävissä kotitalouksissa toimeentulotuki on jo aikaisemmin paikannut riittämätöntä perusturvaa. Matala perusturvaetuuksien ja asumistuen taso näkyy kasvavina toimeentulotuen menoina ja asiakasmäärinä”, raportissa todetaan.
– Sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi käydä keskustelu siitä, mikä tarveharkintaisen toimeentulotuen rooli on suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä, Pasi Moisio sanoo.
