Tutkimustieto antaa oikeat eväät päätöksille
Laboratorio-organisaation muutos kunnallisesta yksiköstä liikelaitokseksi ei parantanut yksikön kustannustehokkuutta. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan organisaatioiden muutostilanteissa tarvitaan nykyistä enemmän todellista tutkimustietoa eri palveluiden aiheuttamista kustannuksista.
-Palvelujen uudelleenorganisoinnin oletetaan lisäävän palvelutuotannon vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja näin vähentävän palvelujen järjestämiskustannuksia. Tutkimustulokset eivät silti puolla yksiselitteisesti tätä oletusta. Päinvastoin tutkimustieto palvelujen erilaisten järjestämistapojen kustannuksista on edelleen riittämätöntä, todetaan terveystieteen maisteri Jaana Hurrin väitöstiedotteessa.
16. kesäkuuta Kuopion yliopistossa tarkistettavan terveystieteen maisteri Jaana Hurrin väitöstutkimuksen tapaustutkimuksessa vertaillaan toimintaa ja kustannusrakennetta laboratorio-organisaatiossa ennen ja jälkeen liikelaitostamisen. Hurri tutki väitöstutkimuksessaan laboratorioiden toimintaa vuosien 2002–2009 aikana, joista kaksi ensimmäistä vuotta organisaatiot toimivat kunnallisena yksikkönä ja kuusi viimeistä liikelaitoksena.
-Useiden maiden poliittiset päätöksentekijät ovat etsineet ”säästöjä” teknisesti helposti mitattavista laboratoriopalveluista. Todellisuudessa laboratoriopalvelujen kustannukset kattavat arviolta vain prosentin kaikista terveydenhuollon menoista, huomautetaan väitöstiedotteessa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
-Tutkimuksen aikana laboratorio-organisaation kokonaiskustannukset kasvoivat. Selvää yksikkökustannusten laskua ei havaittu. Transaktiokustannukset olivat merkittävä osa liikelaitostamisen kokonaiskustannuksia, vaikka ne eivät tulleet näkyviin laboratorion kustannuslaskelmassa laskennallisina kustannuksina, väitöstiedotteessa todetaan.
Väitöstutkimuksen mukaan liikelaitostaminen lisäsi sairaanhoitopiirin eri toimintayksiköiden välisten sopimusten määrää ja sopimuskustannuksia. Tämä puolestaan näkyi merkittävinä lisäkustannuksina laboratoriossa. Tämän seurauksena oli etsittävä kustannussäästöjä toiminnasta ja tämä puolestaan esti sopimus- ja yhteistyösuhteiden kehittämisen. Päätelmänään Hurri toteaa, että kaikkia sairaanhoitopiirin toimintayksiköitä hyödyttävien sopimusten keskittäminen olisi tuottanut kustannushyötyjä.
