Pääkirjoitus: Nuorissa on tulevaisuus - demokratiassakin

Kuntalehden 2/2022 pääkirjoitus

Aluevaalien äänestysvilkkaus jäi odotetusti alle 50 prosentin, mutta 47,5 prosenttia ei ollut niin katastrofaalinen kuin pessimistisimmissä arvioissa ennustettiin. Ja olihan se kuitenkin enemmän kuin edellisissä vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa, joissa osallistuminen jäi 40 prosentin pintaan.

Selityksiä on kuultu paljon. Pandemia vähensi osallistumisinnokkuutta. Korona esti reippaan markkinatunnelman luomisen ja äänestäjien houkuttelun uurnille. Äänestäjät eivät ymmärtäneet, mistä vaaleissa on kysymys. Äänestäjät eivät vain olleet kiinnostuneet aluevaaleista. Ja niin edelleen.

Kiusallista kyllä, selitykset pitävät arvatenkin paikkansa. Mutta näin matalaa äänestysprosenttia ei voida pitää hyväksyttävänä, oli selitys mikä hyvänsä.

Kyse on aivan perusasioista. Edustaako aluevaltuusto hyvinvointialueensa asukkaita, jos alle puolet äänioikeutetuista kävi äänestämässä? Käytännössä hallinto saadaan toki toimimaan matalallakin osallistumisella ja hyvinvointialue alkaa toteuttaa lakisääteisiä tehtäviään, mutta demokratiavajeen kasvulla tulee olemaan asukkaita passivoiva vaikutus.

                    *          *          *

Poppakonstiasaatavilla ei ole, mutta toivoa kuitenkin on. Seuraavat kuntavaalit ja aluevaalit järjestetään yhtä aikaa vuonna 2025. Vaalien yhdistämisen toivotaan lisäävän innostusta äänestämistä kohtaan.

Esillä on ollut myös ns. supervaalien järjestäminen, jolloin myös eduskuntavaalit järjestettäisiin samanaikaisesti. Tämä ei ole realistinen ajatus, sillä vaikka eduskuntavaalit on käytännössä järjestetty viime vuosikymmenet neljän vuoden välein, aina on se mahdollisuus, että eduskunta hajotetaan ja joudutaan uusiin vaaleihin.

Tämä taas murentaisi tasaisen neljän vuoden aikataulun tai sitten ohjaisi puolueita välttämään uusien vaalien järjestämistä, jolloin eduskunnan hajotuksen uhan poistuminen muuttaisi koko järjestelmää.

                    *          *          *

Kuntavaalien ja aluevaalien matalaa äänestysaktiivisuutta on syytä tarkastella isossa kuvassa. Koko läntiseen maailmaan on rynninyt epäilys demokratian tulevaisuudesta. Demokratian tyyssija Yhdysvallat natisee liitoksissaan, eurooppalaisuuden kehto EU kamppailee useammankin jäsenensä epädemokraattisen kehityksen kanssa.

Ei mahdollista Suomessa? En olisi niinkään varma.

Demokratia on suomalaisen yhteiskunnan perusarvo, joka sisältää paitsi oikeuden vaikuttaa ympäristöönsä, myös velvollisuuden ottaa ympäristö huomioon. Mutta ei demokratia täälläkään ole mikään itsestäänselvyys, joka ikään kuin kuuluu automaattisesti suomalaiseen geenistöön.

Onneksi nuorissa on tulevaisuus, jälleen kerran. Läpeensä politisoituneella 1970-luvulla demokratiaa opeteltiin kouluissa käytännössä. Kouluneuvostovaalit oppikouluissa ja lukioissa kasvattivat nuorten ymmärrystä yhteiskunnan peruspilareiden tärkeydestä.

Vaikka harva kouluneuvostoja haikailee takaisin, otollisin maaperä demokratian vahvistamiselle löytyy juuri koulumaailmasta. Yhteiskuntaopin määrää opetussuunnitelmassa on syytä lisätä.

Kunnan- ja kaupunginvaltuustojen asettamat nuorisovaltuustot ovat hyvä esimerkki nuorison aktivoimisesta, mutta ilman opetussuunnitelmien vahvaa tukea ns. nukkuvien puolue voi tässäkin asiassa päästä voitolle. Demokratia on liian tärkeä asia jätettäväksi vain poliitikoille.

Markku Vento, päätoimittaja