Suomalaisten menestys on meidän itsemme tekemä. Ajatus on peräisin parin vuoden takaisesta aamukahvikeskustelusta valtiovarainministeriön entisen kansliapäällikön Martti Hetemäen kanssa. Lauseeseen latautuu valtava määrä viisautta, kun pohdimme reittiä menestyvään Suomeen myös tulevaisuudessa. 

Tuoreena Sitran yliasiamiehenä keskusteluni asiantuntijoidemme kanssa ovat melkein aina kiertyneet siihen, miten Suomi voi varmistaa itselleen elinvoimaisen ja samalla kestävän tulevaisuuden.  

Sitra on tehnyt viime vuodet kansainvälisesti tunnustettua työtä ja nostanut kestävyyden tulevaisuusajattelumme ytimeen. Me voimme kuluttaa luontoa – metsää, peltoja, vesistöjä tai vaikkapa ilmakehää – kestämättömästi kuin tuhlaajapoika kuluttaa perintönsä. 

Mainos



Nyt ymmärrämme, että elottomia ja elollisia raaka-aineita ei voi käyttää niin, että ilmakehä ja luonto eivät sitä kestä. Kiinteän tuotantopääoman rinnalle on noussut ymmärrys luontopääomasta ja sen kestävästä käytöstä.  

Luontopääoman tuottona ammennamme itsellemme hyvinvointia. Luonto antaa meille monesti ilmaiseksi hyvinvoinnin tekijöitä, joista voi tuotantopääomalla jalostaa tuotteita ja palveluita.  

Luonnon mieltäminen pääomana voi tuntua häväistykseltä niistä, joille luonto on pyhä. Silti tässä ajattelumallissa on kiehtovaa samansukuisuutta kiinteän tuotantopääoman kanssa. 

Luontopääomaan voi ja tulee myös investoida. Metsä on vihreää kultaa, ja metsän uudistamatta jättäminen on Suomessa rikos. Tutkimme kuumeisesti tapoja sitoa hiilidioksidia ilmakehästä. Nämä ovat esimerkkejä ajattelusta, joka on alkanut kehittyä laajemmaksi kestävyyden konseptiksi, ajatteluksi uusintavasta taloudesta.

          *          *          *

Menestyksen tärkeimpänä selittäjänä on kuitenkin vihreän kullan louhimistakin olennaisempi pääoman laji, johon investoimme kuin tiedostamattamme koko 1900-luvun. Se on inhimillinen pääoma. Yksinkertaisimmissa malleissa tässä pääoman lajissa on kaksi tekijää: työikäisen väestön määrä ja sen koulutustaso.  

Suomen 1900-luvun talouskasvua voidaan pitkälle selittää sillä, että Suomi investoi sekä kiinteään pääomaan että inhimilliseen pääomaan. Lapsia syntyi, loimme peruskoulun ja täytimme maan korkeakouluilla. Savupirteistä kasvoi maailman koulutetuimman työvoiman maa 1990-luvulla.  

Tälle vuosituhannelle tullessa kehitys pysähtyi. Nuorison korkeakoulutusaste jämähti ja työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2009. Muut maat etenevät, Suomi jäi jälkeen.

Investoinnit kiinteään tuotantopääomaan olivat 1980-luvulle asti korkealla tasolla. Sen jälkeen aloimme painottaa tutkimusta ja innovaatiotoimintaa. Nokian jättämän kuopan opetusten seurauksena olemme päättäneet palata maailman suurimpien tutkimukseen panostajien joukkoon. 

Uskomme siis, että on tutkittava, kehitettävä ja innovoitava, jotta Suomen tulevaisuus olisi parempi. On kuitenkin suuri vaara, että pelkkä rahan panostaminen ei tuota toivottua tulosta, elleivät inhimillisen pääoman tekijät ole kunnossa.  

          *          *          *

Tarvitsemme tähän maahan hyvinvoivia ja motivoituneita ihmisiä, joko Suomessa syntyneitä tai maahanmuuttajia. Heillä pitää olla osaamista. 

Korkeakoulutus ei tästä haasteesta yksin selviä. Tarvitaan toimiva perusopetus ja toisen asteen koulutus, jotka luovat edellytykset korkeimpaan koulutukseen ja vaativiin ammatteihin. Tarvitaan hyvinvoivat perheet ja hyvä elämä, jotta inhimillisellä pääomalla on edellytykset kasvaa.  Tämä koskee sekä maassa jo olevia että maahan tulevia. Syntyneitä ja syntymättömiä.  

Hyvinvointialueiden luomisen jälkeen kuntien tehtävissä korostuu sivistys, kulttuuri ja koulutus. Kunnissa, ihmisten ja perheiden lähellä, luodaankin edellytykset hyvälle, rikkaalle elämälle. Näin kuntien onnistuminen vaikuttaa olennaisesti myös Suomen taloudelliseen menestykseen ja elinvoimaan.  

Jos haluamme Suomelle paremman tulevaisuuden, sen perusta on luotava kunnissa. Ja taas ihan itse. 

Atte Jääskeläinen

Kirjoittaja on Sitran yliasiamies