Jukka Vahdin kolumni: Ymmärrämmekö uutta valtaa?

Perjantaisena iltapäivänä marraskuussa 2017 Lontoon poliisi sai hälytyksen Oxford Circuksen metroasemalle terrorismiepäilyn vuoksi. Asemalla levisi huhu ammuskelusta ja ihmiset joutuivat paniikkiin. Aseistautuneet poliisit rynnäköivät läheiseen Selfridges-tavarataloon, missä sattumalta ollut poptähti Olly Murs twiittasi tilanteesta kahdeksalle miljoonalle seuraajalleen: ”Fuck everyone get out of @Selfridges now gun shots!! I’m inside”.

Aiheutui kaaos. Perinteinen media vahvisti huhujen kierrettä uutisoimalla verkossa, että sosiaalisessa mediassa kerrotaan, että jotain tapahtuu. Noin tunnin päästä metroaseman evakuoimisesta poliisi tiedotti, ettei metroasemalta löytynyt merkkejä sen enempää ammuskelusta, terrorismista kuin uhreistakaan. Yhdeksän ihmistä tosin joutui sairaalaan paniikin aiheuttaman tungoksen vuoksi.

Tapauksesta kerrotaan William Daviesin kirjassa Nervous States – How Feeling Took Over The World. Kirja kertoo viestintäteknologian nopean kehityksen luomista tilanteista ja ilmiöistä, joita tiiviisti verkottunut yhteiskuntamme nyt tuottaa ja kohtaa, ja joita emme myöskään yksilöinä vielä osaa käsitellä kovin hyvin. Haasteet ovat samat Lontoosta Leppävirralle, sillä tiedon valtatie eli internet yltää käytännössä kaikkialle, ja sitä pitkin liikkuvat ilmiöt, ajatukset ja tunteet eivät välitä kansallisista tai kunnallisista rajoista.

                    *          *          *

Hakukoneista ja sosiaalisen median alustoista on vain parissa vuosikymmenessä tullut keskeinen osa informaatioympäristöämme, ihmisten välistä kanssakäymistä ja yhteiskuntien ”sosiaalista kudosta”. Kehitystä voi lähestyä verkostomaisen vallan käsitteen kautta. Käsitettä on helpointa yrittää hahmottaa suhteessa vanhaan, institutionaaliseen valtaan, joka on nähty hierarkioihin, käskysuhteisiin ja muodolliseen asemaan perustuvana rajallisena resurssina.

Digiympäristöissä korostuva uusi, verkostomainen valta taas perustuu nimensä mukaisesti jatkuvasti muuttuviin verkostoihin, joissa faktat, valheet ja tunteet kulkevat verkostoissa algoritmien (ja meistä kerätyn datan) määrittämällä logiikalla. Uusi valta perustuu usein tunnereaktion herättämiseen ja kiinnostavuuteen. Se voi tarkoittaa käytännössä melkein mitä vain Ranskan keltaliiviliikkeestä ja koululaisten globaalista ilmastolakkoliikkeestä informaatiosodankäyntiin ja verkkohäiriköintiin tai vilkasta keskustelua herättävään päivitykseen kunnan tai kylän Facebook-ryhmässä.

                    *          *          *

Yksi iso kysymys on, miten uudenlaisen verkostomaisen vallan mahdollisuudet voitaisiin nykyistä paremmin valjastaa demokratian tueksi. Yksi keskeinen keino tähän on koko väestön digitaalisen informaatiolukutaidon edistäminen. Digitaalinen informaatiolukutaito on perinteistä medialukutaitoa laajempi kokonaisuus, johon kuuluu sisältöjen hahmottamisen ohella myös esimerkiksi datatalouden perusteiden ja algoritmien toimintaperiaatteiden tuntemus. Se on kansalaistaito, jota jo nyt tarvitsevat kaikki päättäjistä peruskoululaisiin, ja jonka opettamisessa myös kuntien sivistystoimella, kirjastoilla, kouluilla ja kansanopistoilla, tulisi vastedes olla entistä isompi rooli.

Kyse on demokratiamme tulevaisuudesta, sillä tavoitteena tulee olla, että emme ole muuttuvassa media- ja informaatioympäristössä vain selviytymässä olevia vaikuttamisen kohteita vaan aktiivisia toimijoita ja vaikuttajia. Yksi käytännön väline informaatiolukutaidon kehittämiseen on faktantarkistuspalvelu Faktabaarin vastikään julkaisema Digitaalisen informaatiolukutaidon opas, jonka tekemistä Sitrakin on ollut tukemassa.

Kyse on globaalista haasteesta. Syyskuussa julkistetun, 19 maata koskeneen PEW-tutkimuskeskuksen kyselytutkimuksen mukaan 70 prosenttia vastaajista koki verkossa leviävän väärän tiedon merkittävänä uhkana. Suurempana uhkana nähtiin vain ilmastonmuutos.

Uusia taitoja tarvitaan niin meillä kuin muualla, jotta osaisimme myös digitaalisissa ympäristöissä nykyistä paremmin arvioida, milloin kannattaa lähteä juoksemaan väkijoukon mukana ja milloin ei.

Jukka Vahti

Kirjoittaja on Sitran projektijohtaja, jonka vastuulla on Digitaalinen valta ja demokratia -projekti.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 10/2022.

Kuva: Miikka Pirinen