Kuntalehden 7/2021 pääkirjoitus.

Kuntavaaleissa oli jälleen voittajia ja häviäjiä. Osalle puolueista häviö tuntui voitolta, osalle voitto häviöltä. Tosin löytyi kyllä niitäkin, joille voitto tuntui voitolta ja tappio tappiolta.

Mutta siitä ei ole epäilystäkään, että vaaleissa oli yksi selvä häviäjä: kansanvalta. Äänestysprosentin jääminen valtakunnallisesti 55,1:een oli sotien jälkeinen pohjanoteeraus. Laskua edellisistä kuntavaaleista oli lähes neljä prosenttiyksikköä.

Ennätyksellinen etukäteen äänestäminen näytti rohkaisevalta merkiltä lisääntyneestä aktiivisuudesta, mutta varsinaisen vaalipäivän romahdus oli suuri pettymys. Asian voisi kuitata kauniin kesäpäivän syyksi, jalkapallon EM-kisojen aiheuttamaksi tai vain koronaväsymykseksi, mutta tämä olisi pään pistämistä pensaaseen.

Ongelma on todellinen ja saattaa vielä pahentua.

          *                   *                   *

Ilmiötä on tutkittu paljon ja syitäkin on löytynyt. BIBU-demokratiatutkimushankkeen muutaman vuoden takaisen raportin mukaan pienituloiset äänestävät selvästi suurituloisia vähemmän. Äänestäjien sosioekonominen tausta näkyy muutenkin äänestysaktiivisuudessa. Helsingin yliopistossa jokin aika sitten hyväksytyn Hannu Lahtisen väitöskirjan mukaan vanhempien koulutustasolla on vaikutusta nuorten intoon vaaliuurnille.

Ehdokasasettelu on ratkaisevan tärkeää, eikä vain ehdokkaiden läpimenon kannalta, vaan myös äänestysinnon vuoksi. Esimerkiksi nuorille pitää olla sellaisia ehdokkaita, joilla on kiinnekohtia äänestäjän todelliseen elämään, tavoitteisiin ja toiveisiin.

Tätä painotti myös Kuntalehden Vaalit ja kunnat -vaalianalyysissa politiikan tutkija Karina Jutila. Hän piti äänestysinnon laskua erittäin huolestuttavana. Hän kaipasi vaaleihin enemmän markkinahumua ja houkuttelevuutta, sanalla sanoen brändäämistä. Tunnin ohjelman voi katsoa osoitteessa kunta.tv/tallenteet.

Kieltämättä Suomessa vaaleja leimaa tietty arvokkuus, onhan kyse kansanvallan keskeisestä toiminnosta. Vaaleja ei ole tehty houkutteleviksi. Tässä olisikin itse vaalien brändin uudelleen miettimisen paikka.

          *                   *                   *

Ennen vaaleja puhutaan kyllä vaalien merkityksestä paljon, mutta siinä usein pelastetaan jo pelastettuja: tutkijahumina ei kantaudu passiivisten korviin. Kunnon mielikuvakampanja ja itse äänestämisen muuttaminen kansanjuhlaksi toisi vaalisunnuntaihinkin uutta vipinää.

Vaalit ja kunnat -lähetyksessä peräänkuulutettiin puolueiden paneutumista ongelmaan. Kuntalehden kolumnisti Hannu Lehtilä muistutti, että ensi vuoden tammikuussa olisi tarkoitus järjestää aluevaalit. Äänestysaktiivisuus tässä uudessa ja vielä hahmottomassa tilanteessa voi jää hyvinkin pieneksi. Toteutuuko silloin demokratia? Tuskin.

Hyvinvointialueiden vaalit ovat valtavan haasteen edessä. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen muistutti Kuntalehden vaalianalyysissa, että ihmisiä kiinnostaa nimenomaan sote-palvelujen järjestäminen, eivät uudet vaalit. Lisää vaalianalyysejä löytyy tästä lehdestä.

Kun demokratia on maailmalla monin paikoin uhattuna, Suomessakin pitää suhtautua keskeisen kansanvallan toiminnon kehittämiseen tosissaan. Kuntavaalit ovat liian tärkeät vaalit jätettäväksi heitteille.

Markku Vento, päätoimittaja

Luitko jo?