Oikeusministeri Antti Häkkänen, kok., on huolissaan kansalaistaitojen, osallistumisaktiivisuuden sekä auktoriteettien noudattamisen heikkenemisestä. Toisaalta hän sanoo, että arvopohjasta äänestetään vaaleissa ja siihen arvopohjaan tulisi päättäjien sitoutua, eivätkä kansanedustajat saisi suureen ääneen vastustaa omista moraalikäsityksistä poikkeavia lakeja. Se on omiaan murentamaan halua noudattaa lakia.

Luottamus poliitikkoihin ja politiikkaan on vähentynyt. Kun heikompien tai nuorten ääni ei kuulu päätöksenteossa, usko auktoriteetteihin rapautuu. Tutkimusten mukaan kiinnostus politiikkaa kohtaan korreloi koulutustason kanssa.

Vastaus oikeusministerin toiveisiin demokratiataitojen vahvistamiseksi on looginen: laadukkaan opetuksen ja sen rahoituksen turvaaminen aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Tätä kokonaisuutta on horjutettu vuosien saatossa erilaisten säästöjen ja leikkausten muodossa, eikä tilanne näytä muuttuvan. Monet kunnat ovat kyenneet kompensoimaan menetettyjä valtionosuuksia melko hyvin, ja esimerkiksi opettajien henkilökohtainen sitoutuminen työhönsä on pelastanut paljon. Samalla erilaisten kuntien tilanteet jakavat maata syvästi kahtia. Alueelliset erot ovat kasvaneet ja perhetausta näkyy entistä selvemmin oppimistuloksissa.

                   *                 *                   *

Yleissivistys on paras ase eriarvoistumista vastaan. Digitalisaation, globalisaation ja tietotulvan muuttamassa maailmassa halutaan nyt korostaa ongelmanratkaisutaitoja sekä matematiikan ja kielten opiskelua, muun
muassa yliopistojen pääsykoeuudistuksen kautta. Demokratia- ja kansalaistaidot edellyttävät kuitenkin myös perinteisten aineiden, kuten historian ja äidinkielen, pitämistä vahvasti opintokokonaisuuksissa mukana. Teknologiakeskeisen ja pelillisen oppimisen rinnalle tarvitaan läsnäoloa, keskustelutaitoja ja erilaisuuden ymmärtämistä.

Oikeusministerin näkemys lainsäädännön horjumattomasta moraalisesta asemasta huolettaa. Kouluttautunut ja kansalaistaitoinen ihminen ymmärtää, että poliitikkojen luoma lainsäädäntö ei aina vastaa ihmisten oikeustajua. Lait vanhenevat, niitä on säädetty erilaisissa poliittisissa ilmastoissa ja niihin sisältyy ristiriitoja. Huonoksi koettuja lakeja ei korjaa neljän vuoden välein käytävät vaalit ja niiden välinen hiljaisuus. Yhä nopeatahtisemmassa maailmassa tarvitaan uusia osallistumiskeinoja myös vaalien välille. Terve demokratia tarkoittaa aktiivista dialogia, auktoriteettien kyseenalaistamista, erilaisten mielipiteiden sietämistä ja eduskunnan omien kuplien puhkomista.

                   *                 *                   *

Kansanedustajat edustavat heterogeenistä kansaa, jonka moraali ei ole yhtenäinen. Paperittomien hoito, aktiivimalli tai tasa-arvoinen avioliittolaki ovat esimerkkejä, joissa on käyty ja käydään tarpeellista arvokeskustelua ja joiden tiimoilta kansalaiset ovat käyttäneet tarjolla olevia osallistumiskeinoja, kuten kansalaisaloitetta. Turhautuminen ja kasvava etäisyys valtaapitävistä johtaa näköalattomaan some-mölyyn. Möly on sitä sekasortoisempaa, mitä heikommissa kantimissa ovat yleistiedot tai luku- ja kirjoitustaidot. Yleissivistynyt ihminen osaa käyttää jopa kansalaistottelemattomuutta rakentavasti hyväksi, jos laki on ristiriidassa vaikkapa ihmisoikeuksien kanssa.

Demokratian ja kansanvallan elinehto on, että pidämme yhteiskunnan heikoimmat mukana oppimisen polulla ja sitä kautta mukana vaikuttamassa asioihin. Koulutusreformeja ei tulisi toteuttaa säästöjen, vaan selkeän vision kautta.

Marja Honkakorpi, päätoimittaja, Kuntalehti

Kirjoitus on Kuntalehden 1/18 pääkirjoitus

Luitko jo?